Mainos

Ei saa olla tuhma, hienot naiset eivät naura! Moni elää elämänsä lapsuuden tunnekasvatuksen vankina

Kun kulttuurit törmäävät, omat kirjoittamattomat sääntömme nousevat pintaan. Parisuhteeseen voi iskeä kriisi, jos toisen perhe esimerkiksi nauraa ”väärin.” Kotona on normitettu sitä, saako suuttua ja miten saa suuttua. Tämä tapahtuu, ennen kuin opimme puhumaan, Helena Tornberg kertoo.

Viha kumppania kohtaan jatkuu, vaikka erosta on jo vuosia. Työpaikalla ottaa aivoon joka ikinen päivä. Miehen perhejuhlissa pitäisi olla hauskaa, mutta silti ahdistaa: taas tuo yksi nauraa suu auki, miten muka aina voi olla noin hauskaa, pääni räjähtää ihan kohta.

Kaiken pitäisi olla hyvin. Miksi silti on niin paha olla?

– Tunteet vaikuttavat kehossa ja mielessä silloinkin, kun emme itse tiedosta tunteitamme, Helena Tornberg kertoo.

Tornberg on erikoistunut psykiatriseen sairaanhoitoon ja lukenut terveydenhuollon opettajaksi ja työnohjaajaksi. Hän on käynyt teatteripsykologian ja esiintymisvalmennuksen kursseja Ruotsissa ja Suomessa. Nykyisin Tornberg käyttää itsestään titteliä luovuusyrittäjä. Hän tekee myös tunnevalmennuksia.

Tunnevalmennus on valmennusta, joka keskittyy keho- ja tunnetietoisuuteen, sanattomaan vuorovaikutukseen ja tunnevirtoihin. Tunnevuorovaikutuksessa kyse on sanattomasta vuorovaikutuksesta. Sitä liikkuu yksilössä, ihmisten välissä ja työyhteisöissä.

– Pääpaino on tunteissa, ei niinkään loogisessa ajattelussa tai järkipohjaisessa ymmärryksessä, jota asiallisuudeksi sanotaan. Esimerkiksi myös kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa tunneherkkä ihminen selviytyy, vaikkei ole yhteistä kieltä, Tornberg sanoo.

Järki osaa kipsata ihmisen

Esimerkiksi Jari Hietasen tutkimusryhmä havaitsi vuonna 2014, että tunteet tuottavat kehossa erilaisia tuntemuksia, joita voi visualisoida. 

– Tunteet ovat kehossamme. Tunnereaktio näkyy ja purkautuu usein ensin liikkeenä silloinkin, kun olemme oppineet pidättäytymään tunneilmaisusta. Varhaisessa vuorovaikutuksessa tunteiden sanottaminen tulee vasta sitten, kun opimme puhumaan. Erityisesti perustunteiden, viha, suru, ilo, pelko, inho, rakkaus, hämmennys, kohdalla tunto-, kosketus-, liike- ja tasapainoaisti ovat ensisijaisia kanavia.

Kun pieni lapsi menee vihaisena lattialle räpiköimään tai hyppii iloista, hän ei osaa vielä nimetä, että on turhautunut tai iloinen. Samalla tavalla aikuinen voi suuttuessaan esimerkiksi huitoa käsillään tai polkea jalkaa spontaanisti.

– Sitten kuitenkin järki osaa heti kipsata itsensä: ei saa tehdä näin, Tornberg sanoo.

Tunneherkkä ihminen on ehkä jo lapsesta asti aistinut herkästi tunnesävyjä ja tunneilmapiiriä. Hän voi olla ujo, mutta silti avoin.

Mutta, mutta. Miksi niin moni on tunnetilojensa vanki?

– Minusta se johtuu siitä, ettei ole tiedostanut vapauttaan. Ei ole tietoinen tunteiden virroista ja ajattelee, että pärjää sillä, että sitoutuu vaikkapa myönteisyyteen ja antaa tavallaan aivopestä itseään tiettyyn uskomukseen. Siinä ehkä on rohkeuden puutetta, Tornberg  kuvaa. 

”Hienot naiset eivät naura suu auki!” 

Jokainen meistä saa perustunnekasvatuksen kotona. Moni elää aikuisuuden saamansa tunnekasvatuksen kanssa tajuamatta, että asioita voisi tehdä toisin. Että voisi nauraa rehevästi tai näyttää, että nyt tuntuu tosi pahalta.

– Kotona on normitettu sitä, saako suuttua ja miten saa suuttua. Tämä tapahtuu, ennen kuin opimme puhumaan. Emme välttämättä tiedosta kuin vasta aikuisena, että mihin meillä on lupa. Ihminen ei ole päivittänyt perustunnekasvatusta. 

Kirjoittamattomat säännöt nousevat pintaan

Perheissä on eroja, ja joskus hyvin pienetkin erot voivat tuntua suurilta. Kun kulttuurit törmäävät, omat kirjoittamattomat sääntömme nousevat pintaan.

Parisuhteeseen voi iskeä kriisi, koska kumppani ei osaa sanoin kertoa, miksi joku asia tuntuu vaikealta. Toisen perhe voi esimerkiksi nauraa "väärin"; liian iloisesti, kovaa, melkein sylki roiskuen.

– Voi tuntua tosi pahalta, että toisessa perhekulttuurissa nauretaan estottomasti, eikä ole yhtään hillittyä. Meillä kasvatus perinteisesti on ollut passiivista, eli sitä, miten hillitään tunneilmaisua ja miten sitä torjutaan. Ettei tietoisuuteen tulisi niin sanottuja pahoja ja kielteisiä tunteita, tai niitä voimakkaita onnen tunteita. Molemmat ääripäät on ainakin minun polveni ihmisillä estetty.

Aiemmat sukupolvet ovat painaneet eteenpäin valittamatta ja vinkumatta. Vallalla on ollut made by perkele -uskomus, jossa sisulla selviää.

– Urheilijoiden parissa huomaan sen, että itkua meinaa tulla, mutta täytyy vaan puristaa huulet yhteen ja sanoa, että asia on nollattu ja nyt mennään positiivisesti eteenpäin. Primitiivinen purkaus ei välttämättä olisikaan fiksu esimerkiksi haastattelussa, mutta mielestäni pitäisi olla lupa käydä sekä kielteisellä että myönteisellä puolella, Tornberg sanoo.

Jotain on kuitenkin tehtävissä: sukupolvien kuilu kapenee jo. Tornberg iloitsee siitä, että esimerkiksi Nuoret Leijonat saavat olla herkempiä kuin aiempien vuosien pelaajat. Jääkiekkosankarillakin voi olla valloittava hymy ja empaattinen asenne.

– Katselin muun muassa Ruotsin maalivahdin Linus Söderströmin haastattelua pettymyksen hetkellä (kun Nuoret Leijonat voitti maailmanmestaruuden alle 20-vuotiaiden MM-turnauksessa). Nuoresta miehestä on saanut hyvän vaikutelman, mutta Ruotsin valmennuksen pakkomyönteisyyttä tällä pettymyksen keskellä teki kovasti mieli protestoida. Pettymyksestä oppiminen ja uusi vahvempi tuleminen on oppimiskokemuksena tosi arvokas, Tornberg sanoo.

– Ei tunnevalmennusta hoideta nappia painamalla. Mutta jokainen meistä voi tehdä todella paljon myös tunnevoiman vapauttamisessa.

Näin selviät sydänsuruista...


...muista hengittää!


Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.