TV-Opas

Valitse laji

    [an error occurred while processing this directive]
    [an error occurred while processing this directive]
    [an error occurred while processing this directive]
    [an error occurred while processing this directive]

Yleisurheilu

16.05.2012 13:27

Yleisurheilu on koko olympiakisojen sydän ja suola. Kautta aikojen suurimmat sankarit ovat löytyneet yleisurheilustadionilta. Lajeja yleisurheilun nimikkeen alla on lukuisia, legendaarisimpina tietenkin 100 metrin pikajuoksu, pituushyppy ja maraton.

Pikajuoksut

100 metriä

Miehet¶ME 9,72 Usain Bolt JAM 2008¶OE 9,84 Donovan Bailey CAN 1996¶SE 10,21 Tommi Hartonen 2001¶S/paras: 1972 Antti Rajamäki 2. ae ja 1924 Reijo Halme 2. ae¶S/edellinen: 2000 Tommi Hartonen ae

Naiset¶ME 10,49 Florence Griffith-Joyner USA 1988¶OE 10,62 (10,54w) Florence Griffith-Joyner USA 1988¶SE 11,13 Helinä Marjamaa 1983¶S/paras: 1984 Helinä Marjamaa ve, 1992 Sisko Hanhijoki ve; 1936 Rauni Essman ve (2.krs.)¶S/edellinen: 2004 Johanna Manninen ae

Sata metriä on ollut USA:n dominoima olympialaji: miesten puolella maan mitalisaldo on 16–13–7 ja naisten 9–5–2. Britannialla on kolme miesten kultaa, Australialla kaksi naisten. Miesten 100 metrin olympiavoittajista vain Saksan Armin Hary (1960) ja Neuvostoliiton Valeri Borzov (1972) eivät ole englanninkielisestä maasta. Viimeisimmät valkoihoiset miesten satasen olympiamitalistit ovat 1980 Moskovan boikottikisojen voittaja Allan Wells (GBR) ja pronssimies Petar Petrov (BUL). Naisten 100 metrin kultaa voitti Ateenassa 2004 Valko-Venäjän Julija Nesterenko ensimmäisenä eurooppalaisena sitten vuoden 1980. Kahteen kultaan miesten 100 metrillä on yltänyt vain Carl Lewis (1984–88), naisten matkalla USA:n Wyomia Tyus (1964–68) ja Gail Devers (1992–96).

200 metriä

Miehet¶ME & OE 19,32 Michael Johnson USA 1996¶SE 20,47 Tommi Hartonen 2000¶S/paras/edellinen: 2000 Tommi Hartonen ve

Naiset¶ME & OE 21,34 Florence Griffith-Joyner USA 1988¶SE 22,39 Mona-Lisa Pursiainen 1973¶S/paras: 1984 Helinä Marjamaa ve, 1992 Sisko Hanhijoki ve¶S/edellinen: 2004 Johanna Manninen ae

200 metriä on ainoa yleisurheilun nykyohjelman miesten juoksumatka, jossa kukaan ei ole uusinut olympiavoittoa. USA on voittanut miesten 200 metrillä 17 kultamitalia 24 mahdollisesta. Kanadalla ja Italialla on molemmilla kaksi voittoa. Naisten 200 metriä tuli olympiaohjelmaan 1948. Ainoa kaksinkertainen kultamitalisti on DDR:n Bärbel Wöckel (1976–80). Jamaikan Merlene Ottey juoksi lajin finaalissa viisi kertaa peräkkäin 1980–96 voittaen neljä mitalia mutta ei yhtään kultaa.

100 ja 200 metrin kaksoismestaruuden on viimeksi voittanut miehistä Carl Lewis 1984, naisista Florence Griffith-Joyner 1988 (Marion Jones menetti Sydneyn 2000 voittonsa). 200 ja 400 metrin tuplakultaan on miehistä yltänyt vain Michael Johnson 1996, naisista USA:n Valerie Brisco-Hooks 1984 ja Ranskan Marie-José Pérec 1996.

400 metriä

Miehet¶ME 43,18 Michael Johnson USA 1999¶OE 43,49 Michael Johnson USA 1996¶SE 45,49 Markku Kukkoaho 1972¶S/paras: 1956 Voitto Hellstén pronssia¶S/edellinen: 1976 Markku Kukkoaho ja Ossi Karttunen 2. ae

Naiset¶ME 47,60 Marita Koch GDR 1985¶OE 48,25 Marie-José Pérec FRA 1996¶SE 50,14 Riitta Salin 1974¶S/paras: 1976 Pirjo Häggman 4:s¶S/edellinen: 2004 Kirsi Mykkänen ae

400 metriä on kuulunut olympiaohjelmaan vuodesta 1896 lähtien. Yhden ratakierroksen matkaksi se vakiintui kuitenkin vasta 1928; vielä Pariisissa 1924 juostiin 500 metrin radalla. USA on voittanut miesten 400 metrillä 17 kultaa 25 mahdollisesta. Vuoden 1952 jälkeen amerikkalaiset ovat hävinneet vain yhden olympiafinaalin (Kuuban Alberto Juantorena 1976) ja menettäneet boikotin vuoksi toisen (N-liiton Viktor Markin 1980). Kahteen kultaan miesten 400 metrillä on yltänyt vain Michael Johnson (1996–2000). Naisten 400 metriä tuli olympialajiksi vasta 1964. Naisten matkan ainoa kaksinkertainen voittaja on Ranskan Marie-José Pérec (1992–96).

Voitto Hellsténin pronssi Melbournesta 1956 on lyhimmällä sileällä juoksumatkalla Suomelle voitettu olympiamitali. Pirjo Häggman jäi Montrealissa 1976 pronssista vain yhden sadasosan päähän.

4 x 100 metriä

Miehet

ME 37,40 USA 1992 & USA 1993¶OE 37,40 USA 1992¶SE 39,30 (1972 & 2005 & 2005)¶S/paras/edellinen: 1972 ve

Naiset¶ME 41,37 DDR 1985¶OE 41,60 DDR 1980¶SE 43,37 (1993)¶S/paras/edellinen: 2000 ve

Miesten pikaviesti tuli olympiaohjelmaan 1912. Yhdysvallat on voittanut kultaa 15 kertaa, muu maailma kuusi. USA:n viesti kaatui vaihtorikkoon 1912 (Iso-Britannia voitti), 1960 (Saksa) ja 1988 (N-liitto) sekä kisaboikottiin 1980 (N-liitto). Juoksemalla USA:n ovat hopealle jättäneet vain Kanada 1996 ja Iso-Britannia 2004. Pikaviestin erikoismies Frank Wykoff voitti 3 kultaa vuosina 1928–36. USA on hallinnut myös naisten pikaviestiä, mitalit 9–2–2. Sydneyssä 2000 voiton otti kuitenkin Bahamasaaret ja Ateenassa 2004 Jamaika USA:n sorruttua vaihtorikkoon. Evelyn Ashford juoksi USA:n joukkueessa kolme kultaa vuosina 1984–92. Suomen miehet juoksivat pitkäikäisen SE:n 39,30 Münchenin kisojen 1972 välierässä. Suomen naiset puolestaan ylsivät ensimmäisen kerran välieriin Sydneyssä 2000.

4 x 400 metriä

Miehet¶ME 2.54,20 USA 1998¶OE 2.55,74 USA 1992¶SE 3.01,12 (1972)¶S/paras: 1948 4:s¶S/edellinen: 1976 8:s

Naiset¶ME & OE 3.15,17 Neuvostoliitto 1988¶SE 3.25,7 (1974)¶S/paras/edellinen: 1976 6:s

USA on voittanut 16 kultaa 21 mahdollisesta miesten 4 x 400 metrin viestissä. Juosten se on viimeksi yllätetty Helsingissä 1952, kun Jamaika vei kultaa. 1972 Kenia pääsi mestariksi, kun USA ei saanut miehistöä jalkeille; 400 metrin kärkikaksikko Vincent Matthews ja Wayne Collett oli erotettu joukkueesta heidän protestoituaan palkintoseremonian aikana. Boikottivuoden 1980 finaalin voitti Neuvostoliitto. Naisten pitkä viesti tuli mukaan olympiakisoihin vasta 1972. USA on voittanut lajissa neljä kultaa, N-liitto/IVY kolme ja DDR kaksi. Sydneyn 2000 kultamitalin USA sai pitää, vaikka finaalissa juossut Marion Jones poistettiin palkintolistalta. Suomi sijoittui Lontoossa 1948 yllättäen pitkän viestin neljänneksi kahden joukkueen keskeytettyä edeltä. Suomen miehet juoksivat olympiafinaalissa myös 1972 (6:s) ja 1976 (8:s). Suomen naisten viestijoukkue oli puolestaan Münchenissä 1972 seitsemäs ja Montrealissa 1976 kuudes.

100/110 m aidat

Miesten 110 m aidat¶ME 12,88 Liu Xiang CHN 2006¶OE 12,91 Liu Xiang CHN 2004¶SE 13,35 Arto Bryggare 1984¶Suomen mitalit: 0–0–1¶S/paras: 1984 Arto Bryggare pronssia¶S/edellinen: 1996 Antti Haapakoski ae

Naisten 100 m aidat¶ME 12,21 Jordanka Donkova BUL 1988¶OE 12,37 Joanna Hayes USA 2004¶SE 13,13 Hanna Korell 2004 & 2005¶S/paras/edellinen: 2000 Manuela Bosco ae

Arto Bryggaren pronssi Los Angelesin kisoista 1984 on ratakierrosta lyhyemmillä matkoilla ylittämätön suomalaissuoritus; muut suomalaissprintterit eivät ole päässeet edes olympiafinaaliin. Yhdysvallat on hallinnut miesten pika-aitoja ylivoimaisesti: 18 olympiavoittoa 25 mahdollisesta. Sydneyssä kultaa vei tosin Kuuban Anier García ja Ateenassa Kiinan Liu Xiang. Kaksinkertaisia pika-aitojen olympiavoittajia ovat amerikkalaiset Lee Calhoun (1956–60) ja Roger Kingdom (1984–88). Vuonna 1948 aitamatkan ME-mies Harrison Dillard putosi USA:n olympiakarsinnassa, mutta voittikin Lontoon kisoissa kultaa sileällä 100 metrillä. Helsingissä 1952 Dillard korjasi virheensä ottamalla kultamitalin päämatkallaan.

Naisten aitamatka oli 80 metriä vuosien 1932–68 kisoissa. Naisten pika-aitojen menestynein olympiaurheilija on Australian Shirley Strickland-de la Hunty, joka voitti kaksi kultaa ja yhden pronssin 80 metrillä vuosina 1948–56. Ludmila Engquist voitti Atlantassa 1996 Ruotsin ensimmäisen naisten yleisurheilun kultamitalin.

400 m aidat

Miehet¶ME & OE 46,78 Kevin Young USA 1992¶SE 49,36 Ari-Pekka Lattu 2003¶Suomen mitalit: 0–1–0¶S/paras: 1924 Erik Wilén hopeaa¶S/edellinen: 1972 Ari Salin ae

Naiset¶ME 52,34 Julija Petšonkina RUS 2003¶OE 52,82 Deon Hemmings JAM 1996, Fani Halkia GRE 2004¶SE 54,62 Tuija Helander-Kuusisto 1987¶S/paras/edellinen: 1984 Tuija Helander 7:s

USA on voittanut miesten 400 metrin aidoissa 17 kultamitalia 23 mahdollisesta. Vuodesta 1984 jatkuneen amerikkalaisten voittoputken katkaisi Ateenassa 2004 Dominikaanisen tasavallan Felix Sánchez, joka voitti maansa ensimmäisen kultamitalin kaikki lajit huomioiden. Lajin suurin legenda Edwin Moses voitti olympiakultaa 1976 ja 1984 sekä pronssia 1988. Kahteen kultaan on yltänyt myös USA:n Glenn Davis (1956–60). Erik ”Erkka” Wilén toi Suomelle hopeaa Pariisissa 1924. Tuon ajan sääntöjen mukaan Wilén sai samalla nimiinsä myös olympiaennätyksen (53,8), koska kultamitalisti Morgan Taylor (USA) oli kaatanut yhden aidan.

Naisten 400 m aitajuoksu tuli olympiaohjelmaan vasta Los Angelesissa 1984. Lajin kaikki kultamitalit ovat päätyneet eri maihin. Viimeksi Ateenassa asialla oli isäntämaan Fani Halkia.

Kestävyyslajit

800 metriä

Miehet¶ME 1.41,11 Wilson Kipketer DEN 1997¶OE 1.42,58 Vebjørn Rodal NOR 1996¶SE 1.44,10 Ari Suhonen 1989¶S/paras: 1924 Gösta Jansson ve, 1964 Pekka Juutilainen ve¶S/edellinen: 1988 Ari Suhonen 2. ae

Naiset¶ME 1.53,28 Jarmila Kratochvílová TCH 1983¶OE 1.53,43 Nadežda Olizarenko URS 1980¶SE 2.00,59 Tuuli Merikoski-Silius 1991¶S/paras/edellinen: 1968 Eeva Haimi ae

Muista juoksumatkoista poiketen miesten 800 metrillä peräti kolme edellistä olympiavoittajaa on tullut Euroopasta (1996 Norjan Vebjørn Rodal, 2000 Saksan Nils Schumann, 2004 Venäjän Juri Borzakovski). Matkan mitalitilastoa johtaa silti USA (8 kultaa) ennen Isoa-Britanniaa (6). Kaksinkertaisia miesten 800 metrin olympiavoittajia ovat britti Douglas Lowe (1924–28), USA:n Malvin Whitfield (1948–52) ja Uuden-Seelannin Peter Snell (1960–64). Kuuban Alberto Juantorena voitti 1976 sekä 400 että 800 metriä. Samaan tuplaan ylsi Ateenan välikisoissa 1906 USA:n Paul Pilgrim. Suomalaiset eivät ole yltäneet 800 metrin miesten olympiafinaaliin.

Naisten 800 m käväisi olympiaohjelmassa jo 1928, mutta voipuneina maaliin hoiperrelleet juoksijat saivat miesjohtajat vakuuttumaan, ettei laji sovi naisille. Naisten pisin juoksumatka olympiaradalla oli tämän jälkeen 200 metriä, kunnes 800 m palautettiin ohjelmaan 1960. Kahteen kultamitaliin naisten 800 metrillä ei ole yltänyt kukaan. Maiden välistä tilastoa johtaa Neuvostoliitto kolmella kultamitalilla. Sydneyssä kultaa ja Atlantassa pronssia voittanut Mosambikin Maria Mutola on maansa ainoa olympiamitalisti. Suomea on olympiakisoissa edustanut vain Eeva Haimi (1968).

1500 metriä

Miehet¶ME 3.26,00 Hicham El Guerrouj MAR 1998¶OE 3.32,07 Noah Ngeny KEN 2000¶SE 3.36,33 Pekka Vasala 1972, 3.36,3 Antti Loikkanen 1980¶Suomen mitalit: 3–0–1¶S/paras: 3 kultaa: Paavo Nurmi 1924, Harri Larva 1928, Pekka Vasala 1972¶S/edellinen: 1988 Ari Suhonen ae

Naiset¶ME 3.50,46 Qu Yunxia CHN 1993¶OE 3.53,96 Paula Ivan ROM 1988¶SE 4.06,01 Sinikka Tyynelä 1977¶S/paras/edellinen: 1976 Nina Holmén 9:s

Miesten 1500 metrin mitalitilastoa johtaa Iso-Britannia viidellä kultamitalilla. Suomella, Uudella-Seelannilla ja Kenialla on kullakin kolme kultaa. Ainoa matkan kaksinkertainen olympiavoittaja on britti Sebastian Coe (1980–84). Miesten keskimatkojen tuplamestaruuden (800 ja 1500 m) ovat voittaneet Edwin Flack (AUS, 1896), James Lightbody (USA, 1904), Melvin Sheppard (USA, 1908), Albert Hill (GBR, 1920) ja Peter Snell (NZL, 1964). 1500 ja 5000 metrin kaksoismestarina Paavo Nurmelle teki Ateenassa 2004 seuraa Marokon Hicham El Guerrouj. Nurmi tosin voitti Pariisissa 1924 molemmat matkat kahden tunnin sisällä.

Naisten 1500 metriä tuli olympiaohjelmaan vuonna 1972. Ainoa kahteen kultaan yltänyt juoksija on Neuvostoliiton Tatjana Kazankina (1976–80). Naisten keskimatkojen kaksoisvoittajia ovat Kazankinan (1976) lisäksi Venäjän Svetlana Masterkova (1996) ja Ison-Britannian Kelly Holmes (2004).

5000 metriä

Miehet¶ME 12.37,35 Kenenisa Bekele ETH 2004¶OE 13.05,59 Said Aouita MAR 1984¶SE 13.16,3 Lasse Virén 1972¶Suomen mitalit: 7–4–2¶S/paras: 7 kultaa: Hannes Kolehmainen 1912, Paavo Nurmi 1924, Ville Ritola 1928, Lauri Lehtinen 1932, Gunnar Höckert 1936, Lasse Virén 1972 ja 1976¶S/edellinen: 1992 Risto Ulmala ae

Naiset¶ME 14.16,63 Meseret Defar ETH 2007¶OE 14.40,79 Gabriela Szabo ROU 2000¶SE 14.56,22 Annemari Sandell 1996¶S/paras/edellinen: 2004 Kirsi Valasti ae

Suomi jatkaa vielä pitkään miesten 5000 metrin olympiatilaston kärkimaana. Seitsemän kullan Suomen jälkeen mitalit ovat jakautuneet hyvin tasaisesti: vain Etiopia ja Marokko ovat yltäneet kahteen kultaan. Suomen menestysvuosista on toki aikaa vierähtänyt: edellinen mitali on Kaarlo Maaningan pronssi 1980 Moskovasta. Lasse Virén on 5000 metrin ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja, Paavo Nurmi ainoa kolminkertainen mitalisti (hopeaa 1920, kultaa 1924, hopeaa 1928). 5000 ja 10 000 metrin tuplavoittajia on viisi: Hannes Kolehmainen (1912), Emil Zátopek TCH (1952), Vladimir Kuts URS (1956), Lasse Virén (1972 ja 1976) sekä Miruts Yifter ETH (1980). Paavo Nurmi ja Ville Ritola voittivat myös kultaa molemmilla matkoilla mutta eri kisoissa.

Naisten 5000 metriä tuli olympiaohjelmaan Atlantassa 1996 Atlantassa. Vuosien 1984–92 kisoissa juoksumatkana oli 3000 m.

10 000 metriä

Miehet¶ME 26.17,53 Kenenisa Bekele ETH 2005¶OE 27.05,10 Kenenisa Bekele ETH 2004¶SE 27.30,99 Martti Vainio 1978¶Suomen mitalit: 7–4–4¶S/paras: 7 kultaa: Hannes Kolehmainen 1912, Paavo Nurmi 1920 ja 1928, Ville Ritola 1924, Ilmari Salminen 1936, Lasse Virén 1972 ja 1976¶S/edellinen: 1992 Risto Ulmala ae

Naiset¶ME 29.31,78 Wang Junxia CHN 1993¶OE 30.17,49 Derartu Tulu ETH 2000¶SE 31.40,42 Annemari Sandell 1995¶S/paras/edellinen: 1996 Annemari Sandell 12:s

Suomi voitti neljä ensimmäistä 10 000 metrin olympiakultaa vuosina 1912–28. Voittokulun katkaisi vasta Puolan Janusz Kusocinski vuonna 1932. Suomalaiset ottivat korvauksen seuraavissa kisoissa Berliinissä komealla kolmoisvoitolla järjestyksessä Ilmari Salminen, Arvo Askola, Volmari Iso-Hollo. Etiopia on voittanut neljä kultaa miesten kymppitonnilla, joukossa kolme viimeisintä. Kaksinkertaisia voittajia ovat Paavo Nurmi (1920 ja 1928), Emil Zátopek (1948–52), Lasse Virén (1972–76) ja Haile Gebrselassie (1996–2000).

Naisten kisaohjelmaan 10 000 metriä on kuulunut Soulista 1988 lähtien. Etiopian Derartu Tulu sivusi Paavo Nurmen saavutusta voittamalla kaksi kultaa 8 vuoden välein (1992 ja 2000) ja ylitti tämän lisäämällä tililleen vielä pronssin 2004.

Maraton

Miehet¶ME 2.04.26 Haile Gebrselassie ETH 2007¶OE 2.09.21 Carlos Lopes POR 1984¶SE 2.10.46 Janne Holmén 2008¶Suomen mitalit: 2–0–3¶S/paras: 2 kultaa: Hannes Kolehmainen 1920 ja Albin Stenroos 1924¶S/edellinen: 2004 Janne Holmén 22:s, Jussi Utriainen keskeytti

Naiset¶ME 2.15.25 Paula Radcliffe GBR 2003¶OE 2.23.14 Naoko Takahashi JPN 2000¶SE 2.28.00 Ritva Lemettinen 1995¶S/paras: 1984 Tuija Toivonen 10:s¶S/edellinen: 1996 Kirsi Rauta keskeytti

Ensimmäinen maratonkilpailu juostiin Ateenan olympiakisoissa 1896. Ajatuksen isä oli ranskalainen runoilija Michel Bréal, joka ehdotti olympialiikkeen perustajalle paroni Pierre de Coubertinille, että Ateenan kisojen ohjelmaan lisättäisiin kilpailu muistuttamaan vuonna 490 eKr. käydystä Marathonin taistelusta, jossa ateenalaiset voittivat Persian suurkuninkaan armeijan. Tarun mukaan Feidippidesniminen juoksija oli tuonut voitonviestin Ateenaan ja kuollut uupuneena heti perille tultuaan.

Ensimmäisen olympiamaratonin voitti kreikkalainen Spiridon Luis. Matka Marathonin kylästä Ateenaan oli mitattu vain ylimalkaisesti, joten kilpailun pituus vaihteli seuraavissa olympiakisoissa. Lontoon kisoissa 1908 juostu matka 42 195 m sinetöitiin maratonin viralliseksi pituudeksi IAAF:n kongressissa 1921.

Olympiavoiton ovat maratonilla pystyneet uusimaan vain Etiopian Abebe Bikila (paljain jaloin Roomassa 1960 ja juoksukengät jalassa Tokiossa 1964) sekä DDR:n Waldemar Cierpinski (1976 ja 1980). Tšekkoslovakian Emil Zátopek teki Helsingissä 1952 historiaa voittamalla kultaa 5000 ja 10 000 metrillä sekä maratonilla. Samoissa kisoissa rata- ja maratonmitalin on voittanut myös Etiopian Mamo Wolde (kultaa maratonilla ja hopeaa 10 000 metrillä 1968). Zátopekin lisäksi ainoa sekä ratajuoksussa että maratonilla kultaa voittanut juoksija on Hannes Kolehmainen. Maratonvoittajista ratamitaleita ovat saavuttaneet myös Albin Stenroos (kultaa 1924), Ranskan Alain Mimoun (1956) ja Portugalin Carlos Lopes (1984). Miesten maratonin maiden välistä mitalitilastoa johtaa Etiopia neljällä kultamitalilla. Ranskalla ja USA:lla on kolme voittoa.

Naiset juoksivat ensimmäisen kerran olympiamaratonin Los Angelesissa 1984. Kukaan naisjuoksija ei ole voittanut kahta maratonkultaa eikä myöskään mitalia sekä ratajuoksussa että maratonilla. Naisten maratonin menestynein olympiamaa on ollut Japani, joka on voittanut mitalin neljissä peräkkäisissä kisoissa 1992–2004, kaksissa tuoreimmissa kultaa.

3000 m esteet

Miehet¶ME 7.53,63 Saif Saaeed Shaheen QAT 2004¶OE 8.05,51 Julius Kariuki KEN 1988¶SE 8.12,60 Tapio Kantanen 1976¶Suomen mitalit: 4–3–2¶S/paras: 4 kultaa: Ville Ritola 1924, Toivo Loukola 1928, Volmari Iso-Hollo 1932 ja 1936¶S/edellinen: 1992 Ville Hautala ve

Naiset¶ME 9.01,59 Gulnara Samitova RUS 2004¶SE 9.40,28 Johanna Lehtinen 2006

Estejuoksu oli olympiaohjelmassa ensi kerran jo vuonna 1900. Kilpailumatkaksi tuli 3000 metriä kuitenkin vasta Antwerpenissä 1920. Kenia on voittanut kultaa 3000 metrin esteissä vuodesta 1968 lähtien aina osallistuessaan olympiakisoihin – väliin ovat jääneet vain boikottikisat 1976 ja 1980. Kenialaiset juoksijat ovat voittaneet matkan kuusi viimeistä olympiafinaalia, joista viisi viimeistä kaksoisvoittoina. Ateenassa 2004 Kenia korjasi kolmoisvoiton. Maan ylivoimaa korostaa se, että yksikään 17 kenialaisesta esteiden olympiamitalistista ei ole voittanut enempää kuin yhden mitalin. 3000 metrin esteiden ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja on Suomen Volmari Iso-Hollo (1932–36). Los Angelesissa 1932 finalistit juoksivat tosin 3400 metriä järjestäjien virheen vuoksi.

Naisten estejuoksu on Pekingissä ensi kerran olympiakisojen ohjelmassa. MM-kisoissa naisten 3000 metrin esteet juostiin ensi kerran Helsingissä 2005.

Kävely

Miesten 20 km¶ME 1.17.16 Vladimir Kanajkin RUS 2007¶OE 1.18.59 Robert Korzeniowski POL 2000¶SE 1.19.52 Reima Salonen 1986¶S/paras: 1980 Reima Salonen 9:s¶S/edellinen: 1988 Reima Salonen 42:s

Miesten 50 km¶ME 3.35.47 Nathan Deakes AUS 2006¶OE 3.38.29 Vjatšeslav Ivanenko URS 1988¶SE 3.39.34 Valentin Kononen 2000¶S/paras: 1984 Reima Salonen 4:s¶S/edellinen: 2004 Jani Lehtinen 28:s

Naisten 20 km¶ME 1.25.41 Olimpiada Ivanova RUS 2005¶OE 1.29.05 Wang Liping CHN 2000¶SE 1.32.05 Sari Essayah 1996¶S/paras (10 km): 1992 Sari Essayah 4:s¶S/edellinen (10 km): 1996 Sari Essayah 16:s

Kävelyn olympiahistoria alkoi Ateenan välikisoista 1906, joissa kilpailumatkoista lyhin oli vain 1500 metriä. Sittemmin on siirrytty radalta maantielle ja matkat ovat pidentyneet. 50 kilometrin maantiekävely tuli ohjelmaan jo 1932, 20 km 1956. Naisten kävely tuli olympiakisoihin 10 km matkalla 1992. Kilpailumatka piteni 20 km:iin Sydneyssä 2000. Olympiakisojen menestynein kävelyurheilija on Puolan Robert Korzeniowski, joka voitti kolme peräkkäistä kultaa 50 km:llä 1996–2004 ja Sydneyssä 2000 lisäksi 20 km:n kilpailun. Kukaan muu kävelijä ei olekaan voittanut kahta maantiematkaa samoissa kisoissa. 20 km:llä Neuvostoliiton Vladimir Golubnitši voitti neljä peräkkäistä mitalia (järjestyksessä 1–3–1–2) vuosina 1960–72.

Suomen kävelijät ovat menestyneet MM- ja EM-tasolla, mutta olympiakisoista ei mitaleita ole tullut. Reima Salosen (50 km 1984) ja Sari Essayahin (10 km 1992) paras saavutus on neljäs sija, ja Valentin Kononen sijoittui kahdesti 50 km:llä seitsemänneksi (1992 ja 1996). Olympiakävelyissä on nähty dramaattisia loppuratkaisuja. Kiinan Chen Yuelingista tuli Barcelonassa 1992 maansa ensimmäinen yleisurheilun olympiavoittaja, kun venäläinen Alina Ivanova hylättiin naisten 10 km:n maaliintulon jälkeen. Sydneyssä 2000 Meksikon Bernardo Segura sai kuulla hylkäyksestään kesken voittohaastattelun, ja Korzeniowski julistettiin 20 km:n voittajaksi.

Hypyt ja ottelut

Korkeushyppy

Miehet¶ME 245 Javier Sotomayor CUB 1993¶OE 239 Charles Austin USA 1996¶SE 231 Mika Polku 2000, 231 Toni Huikuri 2002¶S/paras: 1936 Kalevi Kotkas 4:s¶S/edellinen: 2004 Oskari Frösén karsinnassa 26:s

Naiset¶ME 209 Stefka Kostadinova BUL 1987¶OE 206 Jelena Slesarenko RUS 2004¶SE 192 Hanna Mikkonen 2005¶S/paras/edellinen: 1976 Susanne Sundqvist 12:s

Korkeushyppy on kuulunut olympiakisojen ohjelmaan alusta, vuodesta 1896 saakka. Lajin ensimmäinen olympiavoittaja Ellery Clark otti kultaa myös Ateenan kisojen pituushypyssä, seuraava, Irving Baxter, myös Pariisin 1900 seiväshypyssä. Miesten 25 olympiafinaalista 17 on päättynyt Yhdysvaltain hyppääjän voittoon. Ruotsin Patrik Sjöberg on ainoana hypännyt mitalin kolmissa olympiakisoissa (sijat 2–3–2 vuosina 1984–92). Olympiakullan otti Ruotsille vasta Stefan Holm Ateenassa 2004. Virolainen Jüri Tarmak voitti kultaa Neuvostoliitolle 1972, ja virolaissyntyinen oli myös Suomen paras olympiaedustaja Kalevi Kotkas, joka Berliinissä 1936 sijoittui neljänneksi samalla tuloksella hopeamitalistin kanssa. Korkeushyppy onkin ainoa miesten nykyisistä kenttälajeista, josta Suomella ei ole toistaiseksi olympiamitalia.

Miesten korkeushypyssä kukaan ei ole uusinut olympiavoittoaan, mutta naisten sarjan kaksinkertaisia kultamitalisteja ovat Romanian Iolanda Bala (1960–64) sekä saksalainen Ulrike Meyfarth, joka voitti 16-vuotiaana kotikisoissa Münchenissä 1972 ja toisen kerran 12 vuotta myöhemmin Los Angelesissa. Italian Sara Simeoni puolestaan hyppäsi kolme olympiamitalia (2–1–2) vuosina 1976–84. Lajin kaksi viimeistä olympiavoittajaa ovat venäläiset kaimat Jelena Jelesina (2000) ja Jelena Slesarenko (2004).

Seiväshyppy

Miehet¶ME 614 Sergei Bubka UKR 1994¶OE 595 Timothy Mack USA 2004¶SE 582 Jani Lehtonen 1993¶Suomen mitalit: 0–2–1¶S/paras: 1948 Erkki Kataja hopeaa, 1976 Antti Kalliomäki hopeaa¶S/edellinen: 2004 Matti Mononen karsinnan 17:s

Naiset¶ME 501 Jelena Isinbajeva RUS 2005¶OE 491 Jelena Isinbajeva RUS 2004¶SE 435 Minna Nikkanen 2007 (x 2)¶S/paras/edellinen: (ei suomalaisosallistujia)

Yhdysvaltain seiväshyppääjät voittivat olympiakultamitalin peräti 16 kertaa perätysten 1896–1968. Mestaruusputki on pisin kaikki urheilumuodot huomioiden. Sarja katkesi Münchenissä 1972, kun IAAF:n sääntötulkinnat seiväsmalleista pakottivat olympiavoittoa puolustaneen Bob Seagrenin vaihtamaan kilpailuvälinettä, ja voiton vei vanhalla seiväsmallilla harjoitellut DDR:n Wolfgang Nordwig. Nick Hysong (2000) ja Timothy Mack (2004) ovat nyttemmin aloittaneet USA:lle uuden kultamitaliputken. Olympiahistorian menestyksekkäin seiväshyppääjä on ollut Bob Richards, joka saavutti pronssia 1948 sekä kultaa 1952 ja 1956. Sergei Bubka sai urallaan tyytyä yhteen olympiamitaliin (kultaa 1988).

Suomella on kaksi hopeaa, joista Antti Kalliomäen 1976 Montrealista hyppäämä mitali tuli samalla tuloksella voittajan kanssa. Eeles Landströmin seiväspronssi oli vuoden 1960 Rooman kisojen yleisurheilun ainoa suomalaismitali.

Naisten seiväshyppy oli ensimmäisen kerran olympiaohjelmassa Sydneyssä 2000. Seiväshyppy on ainoa olympialaji, josta kaikilla viidellä Pohjoismaalla on mitaleita. Islannin Vala Flósadottir näet hyppäsi naisten kilpailussa pronssimitalin Sydneyssä 2000.

Pituushyppy

Miehet¶ME 895 Mike Powell USA 1991¶OE 890 Bob Beamon USA 1968¶SE 819 Tommi Evilä 2005¶Suomen mitalit: 0–0–1¶S/paras: 1956 Jorma Valkama pronssia¶S/edellinen: 1988 Jarmo Kärnä 10:s

Naiset¶ME 752 Galina Tšistjakova URS 1988¶OE 740 Jackie Joyner-Kersee USA 1988¶SE 685 Ringa Ropo-Junnila 1990¶S/paras: 1952 Maire Österdahl 9:s¶S/edellinen: 2004 Heli Koivula-Kruger karsinnan 16:s

Yhdysvaltain Carl Lewis kohosi Atlantan pituushyppyfinaalissa 1996 kiekonheittäjä Al Oerterin rinnalle voittamalla neljännen kultamitalin samassa lajissa. Lewisilla on lisäksi viisi kultaa ja yksi hopea pikamatkoilta ja pikaviestistä. Sekä pituushypyn että juoksumatkojen kultamitalisteja ovat myös USA:n Alvin Kranzlein (1900) ja Jesse Owens (1936). USA on voittanut miesten pituushypyssä 21 kultamitalia muun maailman neljää vastaan. Nämä neljä muuta sankaria ovat William Pettersson (SWE, 1920), Lynn Davies (GBR, 1964), Lutz Dombrowski (GDR, 1980) ja Iván Pedroso (CUB, 2000). Sydneyssä 2000 USA jäi ensimmäisen kerran ilman miesten pituuden olympiamitalia, minkä se on jo ehtinyt korvata Ateenan kaksoisvoitolla (Dwight Phillips–John Moffitt).

Bob Beamonin Mexicon voittotulos 890 pysyi ME:nä 23 vuotta ja on nykyään yleisurheilun vanhin olympiaennätys. Suomen ainoan pituushypyn olympiamitalin on voittanut Jorma Valkama, jonka pronssitulos Melbournessa 1956 oli 748. Naisten pituushypystä tuli olympialaji 1948. Lajin ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja on Saksan Heike Drechsler, joka saavutti hopeaa 1988 sekä kultaa 1992 ja 2000 – Atlantan kisat jäivät loukkaantumisen vuoksi väliin. Kolmissa kisoissa mitalin voitti myös USA:n Jackie Joyner-Kersee (kultaa 1988 sekä pronssia 1992 ja 1996). Naisten pituushypyn olympiavoitot ovat jakautuneet peräti 11 eri maan kesken. Ateenassa 2004 ei tosin tasaisuudesta ollut tietoa, kun Venäjä otti Tatjana Lebedevan johdolla kolmoisvoiton.

Kolmiloikka

Miehet¶ME 18,29 Jonathan Edwards GBR 1995¶OE 18,09 Kenny Harrison USA 1996 (18,17w Mike Conley USA 1992)¶SE 17,00 Pertti Pousi 1968¶Suomen mitalit: 1–0–2¶S/paras: 1920 Ville Tuulos kultaa¶S/edellinen: 1980 Olli Pousi karsiutui (ei tulosta)

Naiset¶ME 15,50 Inessa Kravets UKR 1995¶OE 15,33 Inessa Kravets UKR 1996¶SE 14,39 Heli Koivula 2003¶S/paras/edellinen: 2004 Heli Koivula-Kruger karsinnan 23:s

Nykyaikaisten olympiakisojen ensimmäinen kilpailulaji Ateenassa 1896 oli kolmiloikka, jonka voitti amerikkalainen James Connolly. Olympiakisojen menestynein kolmiloikkaaja on Neuvostoliiton Viktor Sanejev, joka voitti kolme kultaa 1968–76 sekä lisäksi hopean 1980. Moskovassa hänet kukisti joukkuetoveri, virolainen Jaak Uudmäe. Kaksi kultaa ovat loikkineet USA:n Meyer Prinstein (1900–04), Brasilian Adhemar Ferreira da Silva (1952–56) ja Puolan Józef Szmidt (1960–64). Ruotsilla on kolme lajin kultamitalia, joista tuoreimman otti Christian Olsson Ateenassa 2004. Pohjoismaiden menestynein olympialoikkaaja on yhä tamperelainen Ville Tuulos, joka voitti kultaa Antwerpenissä 1920 ja pronssia kaksissa seuraavissa kisoissa.

Naisten kolmiloikka tuli olympiaohjelmaan hyppylajeista viimeisenä vasta Atlantassa 1996. Sydneyssä 2000 kolmiloikan hopeaa saavuttanut Venäjän Tatjana Lebedeva jäi Ateenassa pronssille, mistä sisuuntuneena hän voitti kultaa pituushypyssä. Miesten puolella vastaavaan suoritukseen on viimeksi yltänyt Japanin Naoto Tajima Berliinissä 1936 (kultaa kolmiloikassa, pronssia pituudessa). Kun Ateenassa naisten kultamitalin voitti Kamerunin Françoise Mbango, kolmiloikasta tuli ainoa yleisurheilulaji, jonka olympiavoitot ovat jakautuneet kaikkiin kuuteen maanosaan.

Moniottelut

Miesten kymmenottelu¶ME 9026 Roman Šebrle CZE 2001¶OE 8893 Roman Šebrle CZE 2004¶SE 8730 Eduard Hämäläinen 1997¶Suomen mitalit: 1–2–0¶S/paras: 1928 Paavo Yrjölä kultaa¶S/edellinen: 2004 Jaakko Ojaniemi 16:s

Naisten seitsenottelu¶ME & OE 7291 Jackie Joyner-Kersee USA 1988¶SE 6404 Satu Ruotsalainen 1991¶S/paras: 2000 Tiia Hautala 8:s¶S/edellinen: 2004 Tiia Hautala keskeytti

Kymmenottelu nykyisellä lajivalikoimalla tuli olympiakisoihin Tukholmassa 1912. Lajin kaksinkertaisia kultamitalisteja ovat USA:n Bob Mathias (1948–52) ja Britannian Daley Thompson (1980–84). Paavo Yrjölä on Suomen ainoa kultamitalisti, mutta nykyisen pistetaulukon mukaan hopealle sekä 1928 että 1932 jäänyt Akilles Järvinen olisi voittanut kultamitalin kummallakin kertaa. Akilleksen isä Verner Järvinen voitti Ateenan välikisoissa 1906 antiikin kiekonheiton, veli Matti puolestaan keihäskultaa 1932.

Naisten viisiottelu oli olympialajina vuosina 1964–1980. Sen lajeina olivat 80 m aidat (v:sta 1972 100 m aidat), kuula, korkeus, pituus ja 200 m (Moskovassa 1980 800 m). Vuonna 1981 lajista tuli seitsenottelu, kun mukaan liitettiin keihäs ja jälleen 200 m juoksu. Naisten moniotteluiden ainoa tuplavoittaja on USA:n Jackie Joyner-Kersee, joka jäi seitsenottelussa niukasti hopealle vielä 1984, mutta voitti ylivoimaisesti kultaa 1988 ja 1992. Kolme moniottelun naiskultamitalistia on voittanut myös muissa lajeissa: Irina Press (5-ottelu 1964 ja 80 m aidat 1960), Ingrid Becker-Mickler (5-ottelu 1968, pikaviesti 1972) ja Joyner-Kersee (7-ottelu ja pituus 1988). Miesten puolella suoritus on onnistunut vain USA:n Harold Osbornille (10-ottelu ja korkeus 1924).

Vuosina 1912–24 olympiaohjelmassa oli myös yleisurheilun viisiottelu (pituus, keihäs, 200 m, kiekko ja 1500 m), jossa Suomen Eero Lehtonen voitti kultaa sekä 1920 että 1924.

Heittolajit

Kuulantyöntö

Miehet¶ME 23,12 Randy Barnes USA 1990¶OE 22,47 Ulf Timmermann GDR 1988¶SE 21,69 Reijo Ståhlberg 1979¶Suomen mitalit: 2–2–0 (ilman molempien käsien kilpailua)¶S/paras: 2 kultaa: 1920 Ville Pörhölä ja 2000 Arsi Harju¶S/edellinen: 2004 Tepa Reinikainen karsinnan 13:s, Ville Tiisanoja karsinnan 19:s

Naiset¶ME 22,63 Natalija Lisovskaja URS 1987¶OE 22,41 Ilona Slupianek GDR 1980¶SE 18,57 Asta Ovaska 1989¶S/paras: 1952 Meeri Saari 8:s¶S/edellinen: 1996 Karoliina Lundahl karsinnan 19:s

Kuulantyönnön kiinankielinen nimi merkitsee ”lyijypalloa”, vaikka 7,26-kiloinen urheiluväline on itse asiassa rautaa. Olympiakisojen ohjelmaan kuulantyöntö on kuulunut alusta, vuodesta 1896 saakka. Ateenan välikisoissa 1906 työnnettiin myös 6,4-kiloista kiveä ja Tukholmassa 1912 palkinnot jaettiin lisäksi molempien käsien yhteistuloskilpailussa. USA:n Ralph Rose on olympiahistorian ainoa kolminkertainen kuulavoittaja (1904–12). Rosen Tukholman kultamitali tuli tosin kahden käden kilpailusta. USA:n Parry O’Brien voitti puolestaan kultaa 1952 ja 1956 sekä hopeaa 1960. Olympiahistorian epäonnisimpia kuulamiehiä on Adam Nelson, joka hävisi Sydneyssä 2000 kullan Arsi Harjulle 9 sentillä ja Olympian lehdossa 2004 Ukrainan Juri Bilonogille tasatuloksella.

Arsi Harju on tuorein suomalainen yleisurheilun olympiavoittaja ja -mitalisti. Suomalainen kuulavoitto oli lähellä jo 1906 välikisoissa. Verner Järvinen työnsi kilpailun pisimmät kaaret, mutta tuli hylätyksi virheellisen tekniikan vuoksi. Ville Pörhölä ja Elmer Niklander ottivat kaksoisvoiton 1920 ja Berliinissä työnsi hopeaa Sulo Bärlund.

Vuonna 1948 olympiaohjelmaan tulleen naisten kuulantyönnön ainoa kaksinkertainen voittaja on Neuvostoliiton Tamara Press (1960–64). Olympiassa 2004 kultaa työntänyt venäläinen Irina Koržanenko menetti mitalinsa jäätyään kiinni dopingtestissä. Kuuban Yumileidi Cumbásta tuli näin lajin ensimmäinen ei-eurooppalainen olympiavoittaja.

Kiekonheitto

Miehet¶ME 74,08 Jürgen Schult GDR 1986¶OE 69,89 Virgilijus Alekna LTU 2004¶SE 69,97 Frantz Kruger 2007¶Suomen mitalit: 2–3–0 (ilman antiikin tyylin ja mol. käsien kilpailuja)¶S/paras: 2 kultaa: 1912 Armas Taipale ja 1920 Elmer Niklander¶S/edellinen: 1980 Markku Tuokko 9:s

Naiset¶ME 76,80 Gabriele Reinsch GDR 1988¶OE 72,30 Martina Hellmann GDR 1988¶SE 67,02 Ulla Lundholm 1983¶S/paras/edellinen: 1984 Ulla Lundholm 4:s

Kiekonheiton kiinalainen nimi tarkoittaa ”rautapiirakkaa”. Vanhimpiin olympialajeihin kuuluva kiekonheitto oli vuosien 1906 ja 1908 kisaohjelmassa myös ”antiikkisena” versiona, jossa heittäjät seisoivat korokkeella jäljitellen kuuluisan antiikin patsaan asentoa. Tässä lajissa Verner Järvinen voittikin Suomen ensimmäisen yleisurheilun kultamitalin Ateenan välikisoissa 1906. Modernin lajimuodon ensimmäinen suomalaisvoittaja oli Armas Taipale, joka Tukholmassa 1912 otti kultaa myös molempien käsien kilpailussa. Antwerpenissä 1920 kultaa voitti Elmer Niklander Taipaleen säestäessä hopealla. Hopeaketjua jatkoivat Vilho Niittymaa 1924 ja Antero Kivi 1928. Sotienjälkeisenä aikana suomalaiset kiekkomiehet ovat saavuttaneet olympiatasolla vain kaksi kuudetta sijaa (Veikko Nyqvist 1948 ja Pentti Kahma 1976) ja Moskovan jälkeen Suomella ei ole ollut lajissa edustajia.

Koko nykyaikaisen olympiahistorian suurimpiin sankareihin kuuluu USA:n Al Oerter, joka voitti miesten kiekonheiton kultaa neljästi peräkkäin vuosina 1956–68. Lajin kaksinkertaisia olympiamestareita ovat USA:n Martin Sheridan (1904–08; välikisat ja muut lajit huomioiden 5 kultaa) ja Clarence Houser (1924–28) sekä Liettuan Virgilijus Alekna, joka Pekingissä voikin ainoana yleisurheilijana tavoitella kolmatta peräkkäistä henkilökohtaista olympiavoittoa. Ateenan kultamitalinsa Alekna sai tosin jälkikäteen unkarilaisen Róbert Fazekasin dopingtapauksen johdosta. Miesten kiekonheiton mitalitilastossa Liettua komeilee USA:n jälkeen toisella sijalla kolmella kultamitalilla. Romas Ubartas oli jo Barcelonassa 1992 ottanut maalle sen historian ensimmäisen olympiavoiton kaikki lajit huomioiden. Sydneyssä 2000 pronssia Etelä-Afrikalle voittanut Frantz Kruger on Afrikan maiden ainoa heittolajien olympiamitalisti.

Kiekonheitto on oikeastaan myös vanhin yleisurheilun naisten olympialaji. Amsterdamissa 1928 ensimmäisenä naisten fi naalina oli ohjelmassa kiekkokilpailu, jonka voitti Puolan Halina Konopacka. Kahteen kultaan ovat yltäneen N-liiton Nina Romaškova/Ponomarjova (1952 ja 1960) sekä DDR:n Evelin Schlaak/Jahl (1976–80). Neuvostoliiton Tamara Press voitti Tokiossa 1964 olympiakultaa sekä kuulassa että kiekossa. Miesten puolella vastaavaan tekoon ovat pystyneet amerikkalaiset Robert Garrett (1896), Martin Sheridan (välikisat 1906) ja Clarence Houser (1924).

Moukarinheitto

Miehet¶ME 86,74 Juri Sedyh URS 1986¶OE 84,80 Sergei Litvinov URS 1988¶SE 83,30 Olli-Pekka Karjalainen 2004¶Suomen mitalit: 1–1–0¶S/paras: 1984 Juha Tiainen kultaa¶S/edellinen: 2004 Olli-Pekka Karjalainen karsinnan 15:s, David Söderberg karsinnan 23:s

Naiset¶ME 77,80 Tatjana Lysenko RUS 2006¶OE 75,02 Olga Kuzenkova RUS 2004¶SE 69,63 Mia Strömmer 2001¶S/paras: 2000 Sini Pöyry 12:s¶S/edellinen: 2004 Sini Pöyry karsinnan 22:s

Moukarinheittoa kutsutaan kiinan kielessä ”ketjupalloksi.” Olympialajiksi se tuli Pariisissa 1900, naisille kuitenkin vasta Sydneyssä sata vuotta myöhemmin. Ensimmäisistä kahdeksasta moukarinheiton olympiavoittajasta kuusi oli kotoisin Irlannista. Heistä vain 1928 ja 1932 voittanut Patrick O’Callaghan heitti Irlannin väreissä muiden edustaessa Yhdysvaltoja. John Flanagan voitti kolme ensimmäistä kultaa vuosina 1900–08. Samaa olisi tavoitellut Juri Sedyh (kultaa 1976 ja 1980, hopeaa 1988) ilman Neuvostoliiton boikottia vuonna 1984. Tilanteen käytti hyväkseen Los Angelesissa Juha Tiainen. Suomen toisen, hopeisen moukarimitalin voitti Los Angelesissa 1932 Ville Pörhölä, joka 12 vuotta aiemmin oli ottanut kuulantyönnössä kultaa. Ateenassa 2004 moukaria pisimmälle heittänyt Unkarin Adrián Annus hylättiin doping-manipulaation vuoksi, minkä jälkeen olympiavoittajaksi julistettiin Koji Murofushi, Japanin ensimmäinen heittolajien mitalisti. Naisten moukarinheiton olympiatilastoa johtaa Venäjän Olga Kuzenkova, joka voitti hopeaa Sydneyssä ja kultaa Ateenassa 2004.

Keihäänheitto

Miehet¶ME 98,48 Jan Železný CZE 1996¶OE 90,17 Jan Železný CZE 2000¶SE 93,09 Aki Parviainen 1999¶Suomen mitalit: 7–7–6 (ilman molempien käsien kilpailua)¶S/paras: 7 kultaa: Jonni Myyrä 1920 ja 1924, Matti Järvinen 1932, Tapio Rautavaara 1948, Pauli Nevala 1964, Arto Härkönen 1984, Tapio Korjus 1988¶S/edellinen: 2004 Tero Pitkämäki 8:s, Matti Närhi 10:s, Esko Mikkola 11:s

Naiset¶ME 71,70 Osleidys Menéndez CUB 2005¶OE 71,53 Osleidys Menéndez CUB 2004¶SE 64,90 Paula Huhtaniemi 2003¶Suomen mitalit: 1–2–0¶S/paras: 1996 Heli Rantanen kultaa¶S/edellinen: 2004 Taina Kolkkala 10:s, Mikaela Ingberg kars. 13:s, Paula Huhtaniemi kars. 28:s

Keihästä heitettiin olympia-areenalla ensi kerran Ateenan välikisoissa 1906. Suomi on lajin olympiahistorian ylivoimaisesti menestynein maa. Suomen miehet ovat saavuttaneet yhteensä 20 mitalia, kun mikään muu maa ei ole saanut seitsemää enempää. Lisäksi suomalaiset voittivat kaikki mitalit molempien käsien keihäänheitossa – laji oli kisaohjelmassa vain 1912 Tukholmassa, jossa Julius Saaristo, Väinö Siikaniemi ja Urho Peltonen ottivat kolmoisvoiton.

Antwerpenissa 1920 keihäsmiehet ottivat Suomen olympiahistorian ainoan neloisvoiton Jonni Myyrän johdolla (muut mitalistit Urho Peltonen, Paavo Johansson ja Julius Saaristo). Los Angelesissa 1932 saaliina oli jälleen kolmoisvoitto (Matti Järvinen–Matti Sippala–Eino Penttilä). Viimeisen kerran Suomi on saanut kaksi mitalia samasta lajista Soulissa 1988, jolloin Korjuksen kultaa säesti Seppo Räty pronssilla. Räty on myös Suomen ainoa kolminkertainen keihään olympiamitalisti (sijat 3–2–3 vuosina 1988–96).

Suomalaiset ovat voineet luottaa keihäänheittäjiin silloinkin, kun muutoin on mennyt heikosti. Keihäänheitto on ollut Suomen ainoa yleisurheilun mitalilaji kuusissa olympiakisoissa (1952, 1964, 1968, 1988, 1992 ja 1996), ja toipa se myös ainoan pistesijan Ateenasta 2004, jossa vuodesta 1906 jatkunut yleisurheilun mitaliputki vihdoin katkesi (Tero Pitkämäki 8:s). Olympiakisojen miesten keihäänheittoon on Suomi jättänyt osallistumatta vain kerran (1956).

Myönnettävä silti on, että maailman paras keihäsmies ei ole ollut suomalainen. Olympiakisojen suurin keihässankari on tšekki Jan Železný, joka voitti kolme kultamitalia vuosina 1992–2000 jäätyään Soulissa 1988 hopealle Tapio Korjuksen viimeisen heiton ansiosta. Välikisat ja sivulajit mukaan lukien Ruotsin Eric Lemming voitti neljä keihäskultamitalia vuosina 1906–12. Pontevaa keihäskansaa ovat myös latvialaiset, jotka ovat heittäneet yhteensä seitsemän miesten tai naisten keihäsmitalia omassa tai Neuvostoliiton paidassa.

Naisten keihäänheitosta tuli olympialaji Los Angelesissa 1932. Ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja on DDR:n Ruth Fuchs (1972–76). Tšekkoslovakian Dana Zátopková heitti Helsingissä 1952 kultaa samaan aikaan kun hänen miehensä Emil juoksi 5000 metrin voittajaksi. Hän voitti lisäksi hopeaa Roomassa 1960. Kaisa Parviaisen hopea Lontoossa 1948 oli Suomen naisten ensimmäinen kesälajien olympiamitali. Tiina Lillak jäi hopealle Los Angelesissa 1984, mutta Atlantassa 1996 Heli Rantanen voitti Suomen ensimmäisen kultamitalin. Missään muussa naisten yleisurheilulajissa ei Suomi ole olympiamitaleita toistaiseksi voittanutkaan.

Teksti: Suomen olympiakomitea

Mitä Sotshissa tapahtuu nyt? Klikkaa auki live-kuvagalleria

Osallistu keskusteluun

comments powered by Disqus

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.