Ampumaradat - uusi ympäristöriski

Ampumaradat ovat paljastumassa uudeksi, laajaksi ympäristöriskiksi. Radoilta joutuu suuria määriä lyijyä pohjavesiin ja maaperään.

Kahdessa maakunnassa tehty pilottitutkimus osoitti, että ratoja on yllättävän paljon ja niiden aiheuttamia riskejä on erittäin vaikea selvittää. Ympäristöministeriön tilaama tutkimusraportti selvitystyön johtopäätöksistä julkaistaan tänä keväänä. Se on myöhästynyt alkuperäisestä suunnitelmasta jo usealla vuodella.

Lieksan Anttosen ampumarata on yksi kolmesta tarkimmin tutkitusta kohteesta. Kaksi muuta olivat Enossa ja Alahärmässä. Tämä rata on tärkeällä pohjavesialueella ja siksi tulos onkin karu.

- Täältä löytyi maan pintakerroksesta tuosta haulikkoradan vaikutusalueelta niin kohtuullisen isoja lyijypitoisuuksia, samoin kivääriratojen taustapenkasta löytyi korkeita lyijypitoisuuksia, kertoo ympäristönsuojelusihteeri Riitta Laatikainen Lieksan kaupungista.

Lyijyä löytyi myös läheisestä lammesta sekä ympäristön sienistä ja marjoista.

Puhdistustöistä on tulossa erittäin kallis lasku. Pilottitutkimuksessa arvioitiin Lieksassa pohjavesialueella olevan radan kustannukset esimerkiksi muille radoille. - Jos tämä alue kokonaisuudessaan kunnostettaisiin elikä vaihdettaisiin maamassat eli likaantuneet massat vietäisiin pois, niin se olisi vanhassa rahassa noin runsas 20 miljoonaa markkaa, Laatikainen kertoo.

Sama tilanne lienee jopa 1500:lla ampumaradalla koko maassa. Länsi-Suomen ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskusten omissa maakunnissaan tekemät ratojen kunnostamissuunnitelmat paljastivat siis erittäin ison ympäristöriskin. Maaperän lyijypitoisuudet ylittävät noin 30-kertaisesti asetetut raja-arvot.

Nyt ampuratojen ympäristöselvitys tulisi tehdä muualla maassa. Ympäristöministeriö on antanut erittäin nihkeästi tietoja kahdessa maakunnassa tehdyn mallitutkimuksen johtopäätöksistä. Edessä on valtava urakka. Pelkästään Pohjois-Karjalasta löytyy lähes 150 ampumarataa, monesta kunnasta jopa parikymmentä. Radoista lähes puolet on pohjavesialueilla.

Myös ratojen omistajajoukko on kirjava; puolustusvoimat, rajavartiosto, metsästysseurat.

Ympäristön kannalta kivääriratoja pahempia ovat haulikkoradat, joissa haulit on ammuttu hehtaarien alueelle.

Erityisen vaikea on saada tietoja sadoista suojeluskuntien käytössä olleista ampumaradoista. Niiden ympäristöhaitoista on vaikea saada enää tietoja. Kukaan ei ole enää kertomassa minkälaisia ammusmääriä ja laukaisumääriä niillä oli käytössä 20- ja-30-luivuilla ja mitä niistä on jäänyt maaperään. Pelkästään näiden ratojen löytäminen on työlästä. Tällaisia vanhoja ratoja on Suomessa satoja.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.