Ankeimmat aapiset 70-luvulla – muistatko vielä omasi?

Todennäköisesti muistat vieläkin miltä oma aapisesi näytti, ellet sitten käynyt ekaluokkaa 1970-luvulla.

Aapisten tekijä, kasvatustieteen professori Leena Krokfors Helsingin yliopistosta kertoo, että 70-luvulla aapinen koki mullistavimmat muutoksensa, kun näyttävästä aapiskukosta siirryttiin arkirealismiin ja sitä myötä kuviin ja teksteihin, jotka eivät välttämättä jääneet mieleen.

– Silloin oltiin vähän ankeita ja turhankin realisteja yhteiskunnan kanssa. Heti peruskoulu-uudistuksen jälkeen tuli monta aapista, jotka olivat pehmeäkantisia vihkosia. Niissä oli lukemismateriaalin lisäksi tehtävät ja kirjoitusruudukot kaikki samassa vihkosessa. Aapiset olivat ikään kuin kertakäyttökamaa, kuvailee Krokfors.

Aapisten henkilötkin muuttuivat. Pellavapäiset, lampaita hoitavat lapset muuttuivat lähiöiden lapsiksi, jotka pärjäsivät yksin, kun vanhemmat olivat töissä.

– Aapiseen tulivat avainkaulalapsi Anni ja Pasi. Pasilla oli ruttuiset vaatteet ja taisi olla jopa paikka housuissa. Se oli uutta, sillä aiemmin maailma kuvattiin aapisissa hyvin nuhteettomana ja kunniallisena, sanoo Krokfors.

Satueläimet toivat aapisiin eloa

Arkisuus oli aapisissa vain ohimenevä vaihe.

– Alettiin miettiä onko arjen realistinen kuvaus sittenkin liian tylsää ja ankeaa, ja 1980-luvulla otettiin satumaailma mukaan, sanoo Krokfors.

1960-luvulta asti aapisia tehnyt opettaja Mervi Wäre on ollut mukana luomassa muun muassa 1970-luvun avainkaula-Annia sekä 2000-luvun satuseikkailuja Pikkumetsän aapisessa.

Hän kertoo 60-luvulla opettajana ollessaan kyllästyneensä, kun aapiset eivät tarjonneet tarinoita, joihin lapset voisivat samaistua.

– Eläimet ovat olleet mukana kaikissa niissä aapisissa, joita minä olen ollut tekemässä. Eläinten kautta voi kuvata samoja asioita joita lasten omassa elämässä tapahtuu eli pelkoa ja ystävyyssuhteita, mutta ilman raskasta sukulaissuhteiden verkostoa, sanoo Wäre.

Aapisten tekijä on oppinut yhden nyrkkisäännön: teksti ei saa olla tylsää. Siinä kohdassa eläimet tulevat apuun.

– Eläimet voivat muun muassa olla vähän pidempään ulkona ja muuta jännittävää, sanoo Wäre.

Lakimuutokset näkyvät aapisessa myös

Professori Leena Krokforsin mukaan aapisissa on haluttu muutoksista huolimatta myös säilyttää tiettyjä asioita.

– Lasta ei ole jätetty yksin. Kirjoissa näkyy edelleen se, että lapsella on oikeus kasvatukseen ja turvalliseen ympäristöön.

Vaikka 70-luvun lapsi saattoi olla aapisessa avain kaulassa ja yksin, eivät vanhemmat kuitenkaan olleet missä tahansa: he olivat töissä.

–Yhteiskunnan muutos oli se, että muutettiin maaseudulta kaupunkiin ja vanhempien täytyi mennä töihin. Suomessa asetettiin myös päivähoitolaki ja sen myötä naiset pääsivät töihin 1960- ja 70-luvuilla. Tämä muutos näkyy myös aapisen ympäristössä ja kuvitusmaailmassa, sanoo Krokfors.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.