Arto Ojala: Onnistuuko Sipilän hallitus?

Kuluvana vuonna 2015 kansantalous on taantunut samalle tasolle kuin vuonna 2006. Jos kasvu olisi vuoden 2008 kriisin jälkeen jatkunut totutulla 2-3 prosentin urallaan, olisi meillä nyt 20-30 miljardia korkeampi bruttokansantuotteen taso.

Elämä oli vuonna 2006 hyvää ja vaurasta, parempaa kuin nyt. Siksi parempaa, että nyt yritämme elää kulutusmenojen tasolla, joka edellyttäisi tuota viitisentoista prosenttia korkeampaa bruttokansantuotteen tasoa. Tämähän ei voi olla muuten mahdollista kuin velkaantumalla. Samalla kustannuskilpailukyky on romahtanut 10-15 prosenttia tuottavuuden laskun ja liian korkeiden työvoimakustannusten nousun takia.

Uusi hallitus on vielä toimintasuunnitelmalliseksi muuttumattomassa ohjelmassaan sitoutunut sopeuttamaan julkista taloutta 4-5 miljardia omalla kaudellaan ja kuusi miljardia vuoteen 2021 mennessä. Ei käy kateeksi Sipilää, Stubbia ja Soinia, hallituspuolueiden nokkamiehiä, seuraavissa vaaleissa! Tärkeitä kulmakiviä on kaksi. Ensinnäkin, veroaste ei nouse ja tuloverotus kevenee hallituskauden aikana ja toiseksi yhteiskuntasopimus, joka vahvistaa kilpailukykyä ja modernisoi työmarkkinoiden rakenteita.

Tuloverotuksen keventäminen onkin tämän hallitusohjelman merkittävä elvytyselementti 1,6 miljardin strategisiin painopisteisiin ja korjausvelan vähentämiseen panostamisen ohella. Kevennys on sidoksissa yhteiskuntasopimukseen.

Edellinen hallitus kiristi tuloverotuksen progressiota tärkeimpänä osana sopeuttamisohjelmaansa erittäin voimakkaasti. Inflaatiotarkistuksista luovuttiin, säädettiin yli 90 000 euron ansio- ja eläketuloille solidaarisuusvero ja yli 45 000 euron eläketuloille raippavero. Uusi hallitus jatkoi solidaarisuusveroja tämän hallituskauden loppuun. Työtulovähennyksen kautta panostettiin jonkin verran pieni- ja keskituloisten verotuksen keventämiseen. Progressio onkin nyt erittäin jyrkkä ja marginaalivero huomattavasti vertailumaita korkeampi jo keskituloista lähtien. Kaksi ylintä tulodesiiliä tuottaa kuusikymmentä prosenttia tuloverotuksen tuotosta. Veroprogression jyrkkyys on kääntynyt itseään vastaa, alhaisempi veroaste tuottaisi enemmän. Lisä työnteko ei enää kannata. Ylemmät tuloluokat osallistuvat hyvin voimakkaasti tämän yhteiskunnan pelastustalkoisiin, vaikka Sipilän hallitus ei enää uusilla lisäveroilla kuritakaan.

Yhteiskuntasopimus on hallituksen ohjelman peruskivi – sen myötä hallitus onnistuu tai epäonnistuu. Äsken solmittu työllisyys- ja kasvusopimuksen kolmannen vuoden ratkaisu on hyvä, mutta vaatimaton alku. Tätä sopimusta hierottiin kallispalkkaisten neuvottelijoiden toimesta viikkokaupalla, ja kyse oli vain siitä, miten suurin piirtein nolla jaetaan prosentteihin ja sentteihin! Yhteiskuntasopimus onkin sitten jo isompi savotta, mutta tärkeä.

Esko Ahon hallitus yritti ratkoa 1990-luvun lamaa yhteiskuntasopimuksella. Tavoitteena oli kuroa kiinni menetettyä kustannuskilpailukykyä alentamalla yksikkötyövoimakustannuksia kuudella prosentilla, tehdä sisäinen devalvaatio oikean devalvaation sijasta. Neuvotteluissa edettiin keskusjärjestösopimusluonnokseen asti ja pankinjohtaja Kalevi Sorsa saatiin antamaan sille arvovaltainen nimensä. Mutta kun sopimuksesta piti ruveta päättämään, ei se enää kelvannutkaan paperiliitolle eikä metalliliitolle, eikä heidän työnantajavastapuolilleen. Yhdyspankin Björn Wahlroosin myötämielisellä avustuksella sisäisen devalvaation sopimus kaatui – huolimatta siitä, että se sisälsi neuvottelijoiden kesken hiljaisesti sovitun sopimuksen kymmenen prosentin devalvaatiosta vuotta myöhemmin, ellei tämä sopimus olisi toiminut riittävän hyvin.

Sorsan nimeä kantaneen yhteiskuntasopimuksen kaatuminen johti sitten markan devalvoitumiseen, vuoden aikana lähes neljäkymmentä prosenttia. Tällainen jättidevalvaatio auttoi tietenkin vientiyrityksiä, sitä enemmän, mitä vähemmän heillä oli tuontipanoksia, ja valuuttamääräistä velkaa. Jo vapautuneiden rahamarkkinoiden oloissa tilanne oli kuitenkin hirveä pienille, varsinkin kotimarkkinayrityksille. Kolmekymmentätuhatta pientä yritystä meni konkurssiin ja tuhatkunta yrittäjää teki itsemurhan. Kaameata jälkeä, josta kaikki eivät ole vieläkään selvinneet.

Valtiovarainministeri Viinasen johdolla Esko Ahon hallitus kuitenkin selvitti tilanteen. Tehtiin 0-sopimus työmarkkinoiden palkkalinjaksi. Säästöjä tehtiin ja verotus kiristettiin tappiin asti. Ay-liike uhkasi yleislakolla useita keroja, mutta niistä selvittiin. Vasta Lipposen sateenkaarihallituksen aikana alkoi tasapaino löytyä.

Ahon hallituksen aikana tehtiin devalvaatioiden jälkeen kaksi tärkeätä toimenpidettä. Yritysverotukseen verohyvitysjärjestelmä, avoir fiscal, joka moninkertaisti yritysverotuksen tuoton, sekä voimakas panostus tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa. Tämän tyylisistä toimenpiteistä ei Sipilän hallituksen strategisessa ohjelmassa näy merkkejä. Lisäksi 1990-luvun alkupuolelle kehkeytyi Nokia-vetoisen tietotekniikka-alan voimakas kehitys, ihan devalvaatiopolitiikasta riippumatta.

Kolmikantainen neuvottelujärjestelmä on kehittynyt 1970-luvulta lähtien heikkojen hallitusten aikana. Kun perustuslaissa lisäksi oli kahden kolmasosan ja kolme neljäsosan määräenemmistösäännöksiä, joutuivat heikot hallituksen turvautumaan ulkoparlamentaaristen työmarkkinaosapuolten apuun. Syntyi vahva kolmikantamalli, joka antoi tukevan aseman työmarkkinajärjestöille ja joka edelleen elää vahvana suomalaisessa yhteiskunnassa. Huolimatta siitä, että määräenemmistösäännökset on pääosin poistettu perustuslaista.

Nyt on aika testata, kuka maata hallitsee, vaaleilla valittu eduskunta ja vaalituloksen myötä muodostettu hallitus vai korporatistinen ulkoparlamentaarinen kolmikantajärjestelmä. Neuvotella pitää työmarkkinajärjestelmän kanssa, tietenkin, mutta hallituksen pitää voida sanoa viimeinen sana ja päättää. Tässä on Sipilän hallituksen testi. Kova testi.

Esitin jo vuonna 2003 komikantaista järjestelmää kehitettäväksi niin, että hallitus päättää tavoitteen, kertoo sen työmarkkinaosapuolille, ja antaa heille tehtävän toteuttaa tavoite haluamallaan tavalla. Jouduin silloisen työmarkkinoiden ykköspöydässä, kuusikossa, voimakkaan arvostelun kohteeksi ja minut tuomittiin häpeämään nurkkaan! Nyt Sipilän hallitus on saman tilanteen edessä.

Lopuksi vielä suuri rakkauteni Lappi! Panostukset strategisiin painopisteisiin ja korjausvelan vähentämiseen – tästä potista Lapille kuuluu merkittävä osansa. Arktiset alueet ja niiden rikkaudet vaativat panostusta myös Suomesta. Se on Lapin ja koko Suomen etu.

Toivotan Hyvää Juhannuksen aikaa ja kesää kaikille nettipalstan lukijoille! Matkailkaa, ulkoilkaa ja levätkää. Suomi on hieno maa!

Kirjoittaja on poliitikko, entinen työmarkkinajohtaja ja Kemijärven entinen kaupunginjohtaja.

 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.