Ehdokkaiden vaikea valinta: Kampanjointia maalla vai kaupungeissa?

Pekka Haaviston (vihr.) ja Sauli Niinistön (kok.) kampanjaorganisaatioilla on edessään vaikea valinta: lähteäkö ryminällä heikon kannatuksen alueille vai kampanjoidako vahvoilla alueilla?

Ensimmäisellä kierroksella molemmat ehdokkaat pärjäsivät hyvin Suomen etelä- ja lounaisosien vaalipiireissä sekä isoissa kaupungeissa. Vaikeaa oli taas esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Pohjanmaalla, jossa keskustan Paavo Väyrynen ja perussuomalaisten Timo Soini saivat paljon ääniä.

MTV3:n vaaliasiantuntija, tutkimusjohtaja Kimmo Grönlund Åbo Akademista sanoo, että tällä hetkellä on mahdotonta arvioida, viitsivätkö äänestäjät esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa lähteä vaaliuurnille, jos oma suosikki ei enää ole kisassa mukana.

– Mikäli käy niin, että näissä vaalipiirisssä tapahtuu passivoitumista toisella kierroksella, niin silloinhan kisa ratkeaa enemmän Etelä-Suomessa, Grönlund tiivistää.

– On vaikea sanoa, pitäisikö ehdokkaiden suunnata katseet näihin potentiaalisesti alhaisen äänestysvilkkauden vaalipiireihin vai pitäisikö sittenkin yrittää vakuuttaa kaupungissa vilkkaasti äänestäviä uurnille. Tässä onkin aikamoinen pulma.

Molemmat ehdokkaat näyttävät ainakin aluksi kallistuvan heikkojen kannatusalueiden aktivoimiseen, sillä sekä Niinistö että Haavisto ovat Pohjois-Suomen kiertueella lähipäivinä.

Historian kaksi tarinaa

Historiasta löytyy kahdenlaisia tarinoita äänestysaktiivisuuden kehityksestä. Yleensä aktiivisuus on noussut toisella kierroksella, kun kaksintaisteluasetelma on herätellyt äänestäjiä uurnille. Poikkeuksiakin Grönlundin mukaan on.

– Kun Martti Ahtisaari ja Elisabeth Rehn olivat vastakkain vuonna 1994, maaseutumaisissa kunnissa oli nähtävissä kotiin jäämistä. Silloin suomalaisten oli vaikea valita porvarillisen naisen ja sosialidemokraattisen miehen väliltä. Tällainen ilmiö on mahdollinen tälläkin kertaa.

Grönlund ei myöskään uskalla tarkkaan arvioida, kumpaa ehdokasta alhainen äänestysvilkkaus mahdollisesti suosisi.

– Perinteisesti heikko vilkkaus suosisi sitä ehdokasta, jolla on varmemmat äänestäjät. Tässä tapauksessa siis Sauli Niinistöä. Toisaalta Pekka Haaviston spontaani kannatus on kasvanut niin nopeasti, että mikään ei ole varmaa.

Grönlundin mukaan alhaisessa äänestysprosentissa on se ikävä puoli, että heikomman vilkkauden alueet luovuttavat päätäntävaltaa asioissa seuduille, jossa käydään uurnilla aktiivisemmin. Ensimmäisellä kierroksella siis itäisen Suomen vaalipiirit luovuttivat äänivaltaansa esimerkiksi Uudellemaalle ja Helsinkiin.

– Jos äänestysvilkkaus putoaa lähelle 70 prosenttia, voi pohtia, tarvitsemmeko näin raskaan kaksivaiheisen kansanvaalin presidentin valitaksemme. Etenkin, kun hänellä ei enää maaliskuun alusta alkaen ole kovin suuria poliittisia valtaoikeuksia.

Katso Keimo Lehtiniemen juttu (Seitsemän uutiset 24.1.2012)

Lue myös:

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.