Entinen Jehovan todistaja: Perhe hylkäsi, terapia auttoi

-Vanhemmat ilmoittivat, ettei heitä saa enää kutsua isäksi ja äidiksi. Veljet lakkasivat puhumasta. En ole 15 vuoden jälkeenkään täysin toipunut, kertoo Jehovan todistajat jättänyt Sanna Halinen.

Sanna Halisen tarina on surullinen, mutta silti hän  puhuu rauhallisesti ja analyyttisesti. Hän ei puhu katkerana eikä tuomiten, vaikka on joutunut uskonnollisen väkivallan kohteeksi. 

Sanna Halinen syntyi perheeseen, jossa isä ja äiti olivat Jehovan todistajia. 16-vuotiaana hän erosi, koska tiedosti biseksuaalisuutensa. Se on vakava synti tässä järjestössä.

-Kun erosin, olin työssä vanhempieni yrityksessä. He eivät enää olleet isä ja äiti, vaan pomojani. Veljet, niinikään Jehovan todistajia, lakkasivat puhumasta minulle.

-Muutin omilleni, kun täytin 18 vuotta. Olin astunut toiseen maailmaan, jossa oli harrastuksia: musiikkia ja tanssia – ja yksinäisyys. Haalin kavereita joka paikasta ja ajauduin päihdeongelmiin.

Nyt Sanna Halinen on hyvin kiinni uudessa elämässä. Hän opiskelee ravitsemusalalle ja käy työssä - sekä terapiassa.

Lapsuudesta vuosien painajaiset

-Jehovan todistajan lapsuus on usein pelkoihin perustuvaa kasvatusta. Haluan silti uskoa, että vanhemmat eivät tee sitä tahallaan, vaan opin takia. Jehova hyväksyy kaiken - tai ei hyväksy. Jos teet, mitä Jehova ei hyväksy, siitä seuraa jotain pahaa. Saatana ja demonit saavat sinut valtaasi. Tällaista opetetaan lapselle.

Sanna Halinen kertoo nukkuneensa lapsena vuosia jatkuvien painajaisten kanssa. Nyt hän on terapialla selättänyt painajaiset, mutta kaikki haavat eivät ole parantuneet vieläkään.

Pelot voitettu, perheen menetys haava

- Äitini on sanonut , että paluu on ainoa mahdollisuuteni ja biseksuaalisuuteni voidaan korjata.  Ajattelin tämän jälkeen, että minulle on liian haitallista olla hänen kanssaan tekemisissä.

-Yhdeltä veljeltäni kysyin, voisimmeko tavata. Hän vastasi raamatunlauseilla, että se on opin vastaista. 

- Perheen menettäminen on minulle yhä haava. Ikäänkuin jouduin hautaamaan elävän perheeni. Olen nyt konkreettisesti tajunnut, että minulle ei heitä enää ole.

Suojakupla ilman omaa ajattelua

Sanna Halisen mukaan Jehovan todistajille muut ihmiset ovat enemmän tai vähemmän pahoja eikä heidän kanssaan pitäisi liikaa ystävystyä.  Hän ymmärtää, millaisen suojakuplan autoritaarisesti johdettu ja oman ajattelun kieltävä järjestö voi tarjota.

-Monet lähteneet kertovat samoin: ei olekaan enää viikoittaisia kokouksia ja ovelta ovelle-käyntejä. Kun tällainen ohjattu aktitiviteetti jää pois, ihminen voi tuntea jäävänsä tyhjän päälle. Mitä minä nyt elämälläni ja ajallani teen?

Nykyään hän auttaa kohtalotovereitaan Uskontojen uhrien tuki ry:n tukihenkilönä. 


Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.