Faktaa vai fiktiota? Raju elokuva Talvivaaran kaivoksesta

Aleksi Salmenperän ohjaama Jättiläinen lupaa paljastaa suomalaisen korruption. Elokuva on filmattu aidoilla paikoilla Talvivaarassa, ja se perustuu tositapahtumiin.

Tämä on elokuva Talvivaaran kaivoksesta: Jättiläinen. Totta fiktion keinoin. Elokuvan Pekka Perä selittää ja raivoaa, että ”hyvä tarina menee pieleen”, jos ympäristöongelmat paljastuvat ja konkurssi tulee. Ympäristöviranomaiset ketkuilevat omien etujensa pussiin ja vesittävät päästörajoja. Kaivoksen uudesta bioliuotusmenetelmästä ei ole kuultukaan, mutta lupia myönnetään.

Tuomioita filmi ei jaa, koska kaikki valtaa käyttävät osapuolet näyttävät yhtä hölmöiltä. Jättiläinen keskittyy Pekka Perän kaivosmahdin sekä Pohjois-Suomen ympäristöviranomaisten väliseen peliin. Se on harvinainen suomalainen elokuva, iso draama teollisuudesta.

Filmi ilman seksiä ja sähläämistä

Ohjaaja Aleksi Salmenperä pohtii syitä siihen, miksi tällaisia kertomuksia tehdään meillä niin vähän.

– Elokuvathan yrittävät epätoivoisesti kalastella katsojia ja aiheet valitaan sen mukaan, ikävä kyllä. Seurustelu, seksi ja sählääminen ovat aihepiireinä tuottajien suosiossa.

Aihe tärkeämpi kuin katsojaluvut

Jättiläisen tuottaja Annika Sucksdorff Helsinki-filmistä kertoo nyt nauraen tarinan, jota ”ei saisi kertoa lainkaan”.

– Kun palasin vanhempainvapaalta reilu vuosi sitten ja kuulin, että tämmöistä suunnitellaan, en innostunut yhtään. Liian vakavaa. Olen Blockbuster-hittien kannattaja. Elokuvissa pitää syödä poppareita ja viihtyä. Sitten kun luin Pekko Pesosen käsikirjoituksen, oli aivan myyty! Vahva teksti, Sucksdorff kehuu.

– Aihe oli lopulta niin tärkeä, että tämä piti tehdä. Emme pohtinut tämän äärellä lainkaan, miten paljon katsojia elokuva voisi saada.

Pekka Perän esittäjä: en halunnut tavata

Pääosaa esittävä Jani Volanen ui Pekka Perän nahkoihin tapaamatta Perää kertaakaan.

– En halunnut tavata. Jos olisin tavannut ja höpötellyt hänen kanssaan, se olisi sysännyt minulle jonkun oudon taakan, että pitäisi nyt tehdä oikeutta hänelle, kun tiedän, millainen hän on. Opettelin hänen hahmoaan haastatteluista ja Pekko Pesosen tekemästä pitkästä haastattelusta, jossa Perä puhuu vapaasti. Loput keksin itse. Tämähän on lopulta fiktio.

Fiktionkin on nojattava totuuteen

Fiktio ja pitkälle totta. Ympäristöviranomaisten hahmot temppuineen ovat kaikki keksittyjä. Joutuuko elokuvantekijä varomaan, että tallaisi fiktiolla jonkun varpaille?

– Kyllä joutuu. Olen tätä pohtinut ja pohdin yhä, myöntää ohjaaja Aleksi Salmenperä. Esitämme jotkut toimijat miltei pelleinä, jotkut selkärangattomina. Mutta meillä on taustana tutkittuja tosiasioita, väittämät eivät ole mitään keksittyä huuhaata. Siksi uskalsimme näin toimia.

Syyllisiä ei etsitä

Elokuvaa on filmattu aidoilla paikoilla Talvivaarassa ja Pekka Perä siis puhui tekijöille. Yhteistyö oli välttämätöntä, sanoo tuottaja Annika Sucksdorff.

– Ilman laajoja kuvia kaivoksesta elokuvaa ei olisi voitu tehdä. Lähetimme käsikirjoituksen johdolle luettavaksi ja kerroimme, että teemme koko kansan filmiä.

– Emme lähteneet projektiin luonnonsuojelijoina, vaikka suojelu onkin meille tärkeää. Emme julista, kuka on oikeassa tai väärässä, vaan halusimme mennä ihmisten ihon alle. Mitä Pekka Perä ajattelee kriisin aikana? Mitä ajattelee Joonas Saartamon esittämä virkamies, joka tekee päätöksiä kaivoksen hyväksi ja lopulta tajuaa, että sillä tiellä ei voi enää jatkaa?

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.