Heinäluoman kolumni: Presidenttipohdiskelua

Keskusta nimesi puoluekokouksessaan viikko sitten entisen pääministerin ja nykyisen keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Matti Vanhasen keskustan ehdokkaaksi tulevaan presidentinvaaliin. Keskustan linjaus varhentaa väistämättä presidenttipohdiskelua yhteiskunnassa yleensä ja kaikissa puolueissa erityisesti.

Presidentti Niinistö on luvannut kertoa oman kantansa ensi keväänä. Hän on kuitenkin toivottanut ehdokkaat tervetulleeksi. Yleisesti odotetaan ja toivotaankin presidentti Niinistön olevan ehdolla.

Sdp:n puheenjohtaja on toivonut, että sosialidemokraattien keskuudessa ehdokkuutta tavoittelevat astuisivat esiin. Koen velvollisuudeksi vastata tähän.

Olen aikaisemmin ja myös tämän kevään aikana saanut paljon niin kansalaisilta kuin sosialidemokraattisen liikkeen aktiiveiltakin ehdokkuuteen kannustavia yhteydenottoja. Arvostan tätä tukea suuresti. Se vetää mielen nöyräksi. Onhan kyseessä tehtävä, joka on suurin kaikista tehtävistä, joihin suomalainen poliitikko voi olla ehdolla.

Olen kohdaltani asiaa pohtinut kaikilta mahdollisilta ja mahdottomilta kanteilta. Vaikea pohdiskelu, joka on vienyt muutaman unettomankin yön mennessään. Vaatiihan pelkkä ehdokkuus enemmän tai vähemmän ihmisen koko ajan ja kaiken tarmon ehdokkuuspäätöksestä aina vaaleihin saakka. Ja itse virka on paitsi yksinäinen myös vaativa. Kaikki siinä tehtävässä olleet saavat minulta tänäänkin suuren kunnioituksen.

Arvostan presidentin tehtävät korkealle. Presidentti on edelleenkin kansakuntaamme yhdistävä hahmo ja ennen muuta ulkopolitiikkamme johtaja. Ja myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtuu nyt paljon. Nöyryyteen ja harkintaan on siis kaikki syyt.

Ulkopolitiikan ohella myös kotimaassa tapahtuu poikkeuksellisen paljon. Elämme eräänlaista saranakohtaa, jossa Suomi hakee uudelleen suuntaansa. Moni yhteiskuntaamme ja menestystämme jäsentänyt asia on valinkauhassa: työmarkkinoiden sopimustoiminnasta terveydenhoidon, julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan tulevaisuuteen.

Oma harkintani on nyt tehty. En lähde tavoittelemaan sosialidemokraattisen puolueen presidenttiehdokkuutta. Pohdinnan johtopäätökseni on, että minua tarvitaan enemmän eduskuntatalossa kuin ehdokkaana presidentinlinnaan. Olen viihtynyt eduskunnassa hyvin ja tiedän, kuinka tärkeitä ratkaisuja siellä tehdään - päivittäisessä parlamentaarisessa työssä.

Päätökseen vaikuttaa myös henkilökohtainen elämäntilanteeni. Oma surutyöni puolison kuoleman jälkeen on vielä kesken. Läheiseni tarvitsevat hekin huomiotani.

Heittäytyminen vaativaan ehdokastaistoon ei juuri nyt tunnu oikealta ratkaisulta.

Omaa päätöstäni helpottaa tieto siitä, että sosiaalidemokraattisella puolueella on ehdokkaiksi useita hyviä vaihtoehtoja. Toivonkin, että sosialidemokraatit suuntaavat katseensa nyt muihin vaihtoehtoihin.

Ehdokasharkinnassa rohkenen mainita yhden nimen erityisesti. Sdp:n entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Jutta Urpilainen omaa paljon niitä ominaisuuksia, joita presidentiltä vaaditaan: pelottomuutta yhdistyneenä malttiin ja vakauteen ulkopoliittisessa ajattelussa.

Toivon, että oma kannanottoni tulee oikeaan aikaan ja selkiinnyttää jatkokeskustelua sosialidemokraattisen puolueen ehdokasasettelussa.  

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.