Helsingin yliopisto: Kekkonen ei ollut kirkon ihannepresidentti

Urho Kekkonen ei ollut kirkon näkökulmasta ihannepresidentti, selviää Helsingin yliopistossa tänään julkistettavasta teoksesta "Kirkko, Kekkonen ja politiikka 1962-1982".

Teologian tohtori Ville Jalovaara on tutkinut, mikä oli evankelis-luterilaisen kirkon suhde politiikkaan Kekkosen presidenttikaudella.

Jalovaaran mukaan vahva kommunisminvastaisuus leimasi kirkon julkisuuskuvaa 1970-luvulle asti.

Ulkopoliittiset kriisivuodet 1950-luvun lopulla olivat vakuuttaneet kirkon siitä, että Kekkonen oli suomalaisen yhteiskunnan turva Neuvostoliiton ja kotimaisen äärivasemmiston uhkaa vastaan.

Pian alkoi kuitenkin valjeta, ettei kirkon luottomiehen viitta täysin sopinutkaan Kekkosen harteille. Kekkonen provosoi kirkkoa kärkevillä mielipiteillään, mutta piti samalla tiukasti kiinni valtaoikeuksistaan piispojen nimitysten kohdalla.

Jalovaara kirjoittaa, että kulttuuri-ilmapiirin muutos yllätti kirkon johdon 1960-luvun puolivälissä, jolloin kirkon asemaan kohdistunut arvostelu alkoi kuulua äänekkäänä. Kirkko koki haastajikseen kaikki vasemmistopuolueet SDP:tä myöten,

– Kirkon piirissä nousi selvä pettymys siihen, että tämä, jota ensin luultiin kaveriksi, jättikin meidät kamppailemaan yksin radikalismin kanssa, Jalovaara sanoo.

Ristiriidoista huolimatta kirkko piti Kekkosta isänmaan ystävänä ja oli valmis myönnytyksiin, joita ulkopolitiikan katsottiin vaativan.

(MTV3 - STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.