Hoitaja muistelee ensimmäistä keskussairaalaa - poika tuli puukko sydämessä

Suomen ensimmäinen keskussairaala aloitti toimintansa Joensuussa 60 vuotta sitten helmikuussa 1953. Valmistuessaan 12-kerroksinen kolossi oli pilvenpiirtäjä pienessä maalaiskaupungissa.

Keskussairaalalaki säädettiin rohkeasti sodan keskellä vuonna 1943. Ensimmäinen sairaala päätettiin rakentaa Pohjois-Karjalaan lääkintöhallituksen silloisen pääjohtajan tuella. Hän oli kalamiehiä ja kävi usein kalassa Karjalan vesille. Liekö sillä ollut merkitystä.

Keskussairaala oli suuri ihmetyksen aihe maakunnan pikkukunnista tulleille potilaille. Samalla se oli valtava ponnistus terveydenhuollossa sotakorvausten keskellä. Joensuun jälkeen keskussairaaloita nousi nopeasti ympäri maata.

Lapset osastolla jopa vuoden

Sairaanhoitaja Eeva Kontkanen tuli töihin uuden keskussairaalan lastenosastolle suoraan koulusta vuonna 1955. Lastenosasto oli 10. kerroksessa ja näköala tuli vielä palkan päälle.

– Se oli aivan ihanaa, ryhti säilyi hyvänä kun katto vaan niitä maisemia. Kolille asti näkyi. Ja 30 kokkoa voi laskea juhannuksena lastenosaston ikkunasta silloin 50-luvulla, Kontkanen muistelee

Keskussairaala tuli tarpeeseen sillä vuonna 1863 perustettu Joensuun yleinen sairaala oli huonossa hapessa ja erittäin ahdas. Lisäksi taudit olivat siihen aikaan ankaria ja sairastavuus yleistä.

- Siellä oli hyvin paljon todella sairaita lapsia. Kun minä tulin, pahin polioaika oli ohi, mutta siellä oli myös hoidettavana polion sairastaneita halvautuneita lapsia.

Monien lasten vanhemmat ja perheet asuivat kaukana syrjäkunnissa eikä heitä käyty katsomassa kuin harvoin. Varsinkin lastenosastolla vietettiin pitkiä aikoja. Hygieniaolot kotona olivat usein surkeat.

– Lapset olivat osastolla jopa vuoden. Sairaala omisti lapset siksi aikaa kun ne oli hoidossa, Kontkanen myöntää.

Jääpalat korvasivat heräämön

Sodan jälkeen oli pula myös ammattitaitoisesta henkilökunnasta, niin lääkäreistä kuin hoitajistakin. Kontkanenkin joutui usein vähäisellä kokemuksella koviin paikkoihin.

– Kerran menin vain käymään leikkausosastolla, mutta jouduinkin yllättäen antamaan potilaalle narkoosia. Ei silloin ollut narkoosilääkäriä sairaalassa.

1950-luvun alussa elettiin vielä sotakorvausaikaa. Pohjois-Karjalan keskussairaalaan saatiin toimistokalusteita jopa edellisenä vuonna Helsingissä pidetyistä olympialaisista. Kaikesta oli pulaa ja monet asiat tehtiin karulla tavalla.

– Lapset virvoiteltiin leikkaussalissa sektion jälkeen jäillä. Siellä oli vaaleanpunainen amme johon pantiin semmoiset nyrkin kokoiset jääpalat. Sinne se pieni vastasyntynyt lapsi laitettiin varovasti ja sitten taas nostettiin ylös ja imettiin. Hengissä selvisi ainakin silloin, Kontkanen huokailee nyt 60 vuotta myöhemmin.

Puukko-pojasta ei uutisoitu

Upouudessa keskussairaalassa sattui ja tapahtui kaikenlaista -50-luvulla. Yhtenä kesänä nuori poika oli isänsä kanssa tekemässä saunavastaksia metsässä kun hän kompastui ja kädessä ollut puukko iski rintaan. Kylmän rauhallisesti toiminut isä lähti viemään poikaansa uuteen sairaalaan apua saamaan.

- Isä oli sanonut, että sitä puukkoa ei oteta siitä haavasta pois. Poika tuli puukko sydämessä sairaalaan parikymmentä kilometriä, pelastettiin ja lähti viikon kuluttua kotiin. Kaunis pitkä poika, Kontkanen liikuttuu vieläkin.

- Miltä tuntui silloin?

- Tuntu hyvältä niin....

Kontkanen sanoo, ettei asiasta silloin kerrottu juuri kenellekään. Eikä puukko sydämessä kulkeneesta pojasta uutisoitu edes paikallislehdessä.

- Ehkä sen voi nyt jo kertoa, Kontkanen myöntyy.

Kekkosestakin huhutaan

Maaseudulta lähetettiin potilaita pää pyörällä suureen sairaalaan. Monille oli annettu ohjeeksi, että annat vain lähetteen sinne ja siitä se lähtee rullaamaan. Joku oli työntänyt lähetteensä houkuttelevan näköiseen pyykkikuiluun ja jäänyt odottelemaan.

– Siellä oli potilas istunut päivän röntgenin alussa ja odotellut, että milloin se toiminta lähtee rullaamaan, Kontkanen nauraa.

Huhut kertovat, että jopa presidentti Urho Kekkonen olisi käynyt salonkivaunullaan Joensuussa 1950-luvun lopulla hoidattamassa itseään. Syynä lienee ollut sairaalaan hankittu maan paras röntgenlaitteisto sillä hetkellä. Suomen ensimmäinen ihotautien poliklinikka avattiin puolestaan Joensuussa 1966.

Sairaala lämmitettiin puulla

Pohjois-Karjalan keskussairaala oli aluksi valtion omistuksessa vuoteen 1956 saakka. Sen jälkeen vastuu siirtyi kunnille. Kun toiminta alkoi, talossa oli 13 lääkäriä ja 300 hoitajaa. Nyt lääkäreitä on 225 ja hoitajia noin 1900. Keskussairaalaa pyörittävä kuntien omistama sairaanhoitopiiri työllistää kaikkiaan lähes 3000 ihmistä.

Ensimmäisenä vuonna kirjattiin jo 6500 potilasta, tänä vuonna määrä on 60 000. Leikkauksia tehtiin vuonna 1953 noin 2400 ja nyt 60 vuotta myöhemmin 15 000.

Historiikki kertoo, että vuonna 1953 keittiö valmisti kaksi ateriaa päivässä. Aamiaisella oli kastike, perunat ja lämmin puuro. Päivälliseksi tarjottiin keitto tai ruskistettu liharuoka sekä jälkiruoka.

Kaikki sairaalan rakennukset lämmitettiin 1970-luvulle saakka puulla. Kovimmilla pakkasilla puuta paloi jopa 70 mottia päivässä. Suurin osa työntekijöistä asui sairaalanmäellä vielä vuosikymmeniä.

Päivystys remonttiin seuraavaksi

Sairaanhoitopiirin johto vakuuttaa, että sairaalan olemassaolosta ei kannata olla huolissaan, vaikka sote-uudistus myllää ympärillä ja vuoroviikoin lakkautetaan milloin mitäkin.

– Pohjois-Karjalassa saa palveluja jatkossakin keskussairaalasta. Uskoisin, että peruskonsepti tulee jatkumaan tällaisena tulevaisuudessakin, arvioi kuntayhtymän vs johtaja Ilkka Naukkarinen.

Pohjois-Karjalan keskussairaalassa on kokeiltu ensimmäisenä esimerkiksi sähköistä potilastietojärjestelmää ja sähköistä reseptiä. Huhtikuun alussa aiotaan tehdä juhlavuoden kunniaksi perusteellinen mullistus päivystyksessä, kun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hallintoraja murretaan.

– Tavoitteena on Suomen paras päivystys. Potilasta ei pompotella enää talon sisäisillä lähetteillä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, lupaa päivystyksen ylilääkäri Susanna Wilen.

Keskeinen tavoite on lyhentää jonotusaikoja päivystyksessä. Ne ovat pahimmillaan nyt jopa 12 tuntia. Siitä aiotaan petrata tuntitolkulla.

– Pyritän siihen, että ne olisivat tulevaisuudessa alle kaksi tuntia. Eivät varmasti ole sitä vielä tämän vuoden huhtikuussa. Odotan runsasta lehtikirjoittelua aluksi, mutta tämä on merkittävä askel päivystyksessä mikä nyt otetaan, Wilen vakuuttaa.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.