Huippujournalisti: Minua on rangaistu sakoilla ja karkotuksella

Suuri Journalistipalkinto -kilpailun ehdokkaat ovat kaikki jossain määrin valmiita rikkomaan lakia hyvän jutun takia, mutta vain hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa.

– Jos jutulla saavutettava hyöty ylittää rikkeen oikeasti. Jos laki on vahingoittava, vanhentunut tai on pienen ihmisen sijaan esimerkiksi hirmuhallinnon tai suuryrityksen puolella, tarkentaa esimerkiksi Kaskas Median toimittaja ja Vuoden journalistinen teko -kategoriassa ehdolla oleva Annina Huhtala.

Suuri Journalistipalkinto -kilpailussa jaetaan palkinnot kolmessa kategoriassa: Vuoden juttu, Vuoden journalistinen teko ja Vuoden journalisti. Kussakin kategoriassa on kolme ehdokasta tai ehdokasryhmää. Kysyimme ehdokkailta, olisivatko he valmiita rikkomaan lakia hyvän jutun takia.

– Toivon, että en joudu tuohon tilanteeseen, missä moista joutuu edes miettimään, Vuoden juttu -kategoriassa kilpaileva valokuvaaja Jarmo Vehkakoski toteaa suoraan.

Myös Vuoden journalistiksi ehdolla oleva freelance-toimittaja Eeva-Liisa Hynynen näkee asian kaukaisena.

– En osaa kuvitella sellaista tilannetta työssäni.

Osa huipputoimittajista oli lakia rikkonut ennenkin. Ei kuitenkaan kevein perustein ja niilläkin kerroilla ulkomailla.

– Vaikeampi paikka. Olen ollut oikeusprosesseissa mukana ja selvinnyt tähän asti kunnialla. Ulkomailla sota- ja kriisioloissa lakeja on tullut uutisten vuoksi rikottua varmaan paljon. Siellä minua on myös rangaistu mm. sakoilla ja karkotuksella, kertoo Kauppalehden toimittaja Heikki Haapavaara, joka on ehdolla Vuoden juttu -kategoriassa yhdessä valokuvaaja Jarmo Vehkakosken kanssa.

Myös vuoden journalistiksi ehdolla oleva Hufvudstadsbladetin toimittaja Anna-Lena Laurén on rikkonut lakia – Venäjällä.

– Olin valmis rikkomaan lakia tilanteessa, jossa Tshetshenia oli nimitetty alueeksi, jossa sai käydä vain Venäjän ulkoasianministeriön järjestetyillä matkoilla. Silloin menin itse, koska se oli ainoa mahdollisuus saada tietää, mitä siellä oikein tapahtuu.. Ruotsalaiskollegan kanssa yritettiin myös päästä Pohjois-Ossetiaan sodan aikana vuonna 2008 ilman venäläistä saattuetta, mutta meidät pysäytettiin rajalla. Toimittajat, jotka ovat salaa ylittäneet rajan Syyriaan raportoidakseen tilanteesta siellä, ovat mielestäni tehneet oikein. Nämä ovat minusta selvät esimerkit.

Enemmistö 15 Suuri Journalistipalkinto -ehdokkaasta on valmis rikkomaan lakia hyvän jutun takia, mutta kysymystä pidettiin silti vaikeana. Vuoden journalistinen teko -kategoriassa ehdolla oleva Long Playn Anu Silfverbergin mielestä lakia voi harkita rikkovansa, jos tietoa ei muuten saa.

– Saadakseni yhteiskunnallisesti kyllin merkittävää aineistoa, jota muilla tavoilla ei saisi. Yksinkertaista sääntöä on tietysti aivan mahdotonta määritellä, tilanne ratkaisee, Silfverberg muotoilee.

Samoilla linjoilla on Helsingin Sanomien toimitussihteeri Katarina Baer, joka on ehdolla Vuoden juttu -kategoriassa.

– Lakia ei pidä lähteä rikkomaan kevein perustein. Jos aihe olisi yhteiskunnallisesti huomattavan merkittävä, voisin punnita lainrikkomusta.

Suuren Journalistipalkinnon saajat valitaan gaalassa, joka nähdään suorana lähetyksenä MTV3-kanavalla keskiviikkona 26.3.2014 kello 20 alkaen.

Äänestä myös omaa suosikkiasi suurijournalistipalkinto.fi-sivustolla. Yleisön suosikki valitaan ja palkitaan gaalassa.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.