Hylkysukeltaja Rauno tutkii keskiajan merimysteeriä – ura oli päättyä traagisesti jo teininä

Vrouw Marian ja mahdollisen Hanneke Fromen hylyt löytänyt Rauno Koivusaari sai sukellukseen innoituksen jo poikana.

– Asuin meren äärellä aina toiselle koululuokalle asti. Utössä, Mäkiluodossa ja Isosaaressa tuli seurattua merta. Samaan aikaan televisiosta tuli ohjelmia ranskalaisen Jacques Cousteaun seikkailuista ja ne tekivät vaikutuksen, kertoo nyt 51-vuotias Rauno Koivusaari.

Punaista pipoa pitänyt Cousteau oli sukeltamisen pioneeri ja hänen nimeään kantavat televisio-ohjelmat yksiä aikansa suosituimmista luontodokumenteista.

– Jo Isosaaressa käytin snorkkelia. Ensimmäinen laitesukellus oli kaverin kanssa jotain 13-vuotiaana. Se oli vähällä jäädä viimeiseksi, Koivusaari muistelee.

– Raahasimme laitteet, pullot, märkäpuvun ja punttivyön polkupyörillä ja jalan järvelle. Märkäpuku oli aivan liian iso ja puntit liian painavia. Jäin mutapohjaan kiinni ja vesi oli jäätävän kylmää. Yritin hätistää naamarin lähelle tullutta ahventa harppuunalla. En tiennyt miten päästä ylös mutta jotenkin löysin jyrkän kalliorannan josta olin hypännyt ja kaveri sai tartuttua harppuunaan. Hän nosti minut pintaan.

Koivusaaren kaverille kävi samoin ja seikkailun jälkeen pojat totesivat toisilleen, että tämä taitaa olla isojen poikien hommaa.

Titanic lumosi


– Cousteaun tv-ohjelmien lisäksi televisiosta tuli kerran dokumentti Titanicin uppoamisesta ja hylyn etsinnästä. Se vei mennessään, Koivusaari luonnehtii.

Aikansa edistyksellisin matkustaja-alus Titanic törmäsi jäävuoreen neitsytmatkallaan 1912 mutta hylky löytyi vasta 1985. Löytö oli maailmanuutinen.

–  Olin mummon luona käymässä ja juttelimme asiasta. Mummo liikuttui ja kun ihmettelin miksi, niin hän kertoi, että hänen äitinsä veli oli hukkunut Titanicin onnettomuudessa. Olin että vau!

Samaan aikaan Suomen Kuvalehti kirjoitti Titanicista ja Koivusaari tallensi lehtileikkeen. Vähitellen Koivusaaren leikekirja hylyistä kasvoi ja johti alan kirjallisuuden tutkimiseen. Lopulta kirjastosta loppuivat lähteet.

–  Minut neuvottiin Helsingin Yliopiston kirjastoon ja Kansallisarkistoon. Sieltä sitä tietoa vasta rupesikin löytymään. Aina kun oli aikaa, keräsin tietoa.

Sukeltamisesta tuli armeijan jälkeen vakava harrastus ja lopulta työ.

– Itämeri on hylkyjen aarreaitta, Koivusaari on todennut.

Oheisella videolla näet esimerkkejä, mitä merten aarteita Koivusaari on etsinyt ja löytänyt.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.