Ikääntyneet ihmiset kaipaavat omaa sosiaalityötä

Tuoreen kirjan mukaan siivouskin voi olla vanhukselle hoivaa. Vanhusten hyvinvoinnin suurimpia esteitä on yksinäisyys.

Vanhusten elämää tulisi sosiaalityön professori Marjaana Seppäsen mukaan ajatella nykyistä enemmän sosiaalityön näkökulmasta.

- Eivät kaikki ikääntyneitten ongelmat ratkea lääketieteen tai tekniikan avulla, vaan tarvitaan hoivaa ja sosiaalista tukea pitämään yllä vanhusten hyvinvointia ja samalla estämään ennenaikaista laitostumista.

Seppäsen aloitteesta ilmestyi äskettäin vuosikirja Vanhuus ja sosiaalityö. Sen artikkelit korostavat, että vanhukset kannattaisi nostaa sosiaalityössä erityisryhmäksi siinä kuin lapsiperheet.

Marjaana Seppänen tunnustaa, että sosiaalityön tutkimus ja koulutus on sekin löytänyt vanhukset kunnolla vasta vuosituhannen vaihteen aikoihin. Yhteiskunnalliseen keskusteluun ei vielä ole heitettävissä sosiaalitaloustieteellisiä laskelmia menoista ja hyödyistä.

Markkinat eivät ratkaise ongelmaa

Yhden kirjan vaikuttavimmista artikkeleista on laatinut opiskelija Tanja Kuronen, joka on itse siivonnut vanhusten koteja. Hänen mukaansa kodinhoito, imurointi, pölyjen pyyhintä, mattojen tamppaus ja ikkunanpesu on vanhukselle hoivaa, jota ei voi yksioikoisesti ulkoistaa markkinoille.

- Hoivariippuvaisten vanhusten kotisiivousta on mahdotonta hinnoitella niin, että sen tuottaminen olisi kannattavaa yrittäjälle ja että kaikilla tarvitsijoilla olisi varaa käyttää palvelua.

Kurosen mielestä vanhuksen koti ei voi toimia työllistämiskokeiluitten testipaikkana, vaan tarvitaan tahdikkaita ja ammattitaitoisia siivoojia ja heille nykyistä parempi arvostus.

Professori Seppänen muistuttaa, että todellisuudessa siivous on pyyhitty kunnallisten kotipalveluitten joukosta kulovalkean tavoin.

Yksinäisyys paha ongelma

Vanhusten hyvinvoinnin suurimpia esteitä on yksinäisyys, joka pahimmillaan johtaa itsemurhiin.

- Sukua ja ystäviä ei välttämättä ole lähellä eikä heillä aikaa auttamiseen, muistuttaa Marjaana Seppänen Helsingin yliopistosta.

Todellisuudessa vanhusta hoitaa usein hänen iäkäs puolisonsa. Kun omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus, maksut ja mahdollisuus vapaapäiviin vaihtelevat kovasti kunnittain.

Se, että yhteisöt hoivaisivat vanhuksensa, on Seppäsen mielestä haikailua menneitten maalaiskylien perään.

Toivottomuuteen ei silti ole professorin mielestä syytä. Vapaaehtoistyöhön on tarjokkaita, mutta jonkun pitää organisoida toiminta. On lisäksi vedettävä raja siihen, mitä voivat tehdä vapaaehtoiset ja milloin tarvitaan koulutettua ammattilaista.

Ehkäisevät kotikäynnit ovat hyvä tapa tapa nostaa hoivatarpeita esiin. Kokeilut ovat opettaneet, että ikääntyneitten tilanne kannattaa kartoittaa kyllin aikaisin, Seppäsen mielestä ehkä 70-vuotiaitten parissa.

Kohtaaminen ei ole tuote

Vanhusten perusongelmia ei Seppäsen pysty hoitamaan teknologisilla kokeiluilla, jollaisiin on viime vuosina irronnut helposti rahaa.

- Innovaatiohuumassa unohtuu herkästi se, että vanhus hakee turvaa tutusta. Hän odottaa samaa henkilöä tekemään samoja asioita samaan aikaan kuin ennenkin.

Muodikkaan tilaaja-tuottajamallin ulottaminen sosiaalipalveluihin on osoittautunut ongelmalliseksi.

- Vanhukselle on tärkeintä kohtaaminen, eikä sitä voi vääntää tuotteeksi.

Vanhuksetkin ovat yksilöitä

Vuosikirja muistuttaa alaotsikollaan, että vanhuksissa on sekä avuttomia että toimijoita.

Professori Seppäsen mukaan nyt olisi korkea aika ulottaa yksilöllisyysajattelu myös vanhuksiin, joita ajatellaan liian helposti yhtenäisenä ryhmänä.

Erillinen haaste sosiaalityölle ovat vanhukset, joilla on akuutteja perhe- ja elämänkriisejä, kuten mielenterveysongelmia, alkoholismia tai perheväkivaltaa.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.