Imusolmukesyövästä selvinnyt Anna-Elina: "Elämä katkesi"

Anna-Elina Rahikainen sairastui Hodgkinin lymfoomaan, imusolmukesyöpään, yhdeksän vuotta sitten 21-vuotiaana.

– Sairastin syövän kaksi kertaa ja sain paljon hoitoja ja kantasolusiirron. Toipuminen siitä kesti toiset 1,5 vuotta. Kolme vuotta olen tätä syövän hoitoa ja paranemista katsonut omasta näkökulmasta, kertaa Anna-Elina.

Sairastuminen pani nuoren naisen elämän täysin uusiksi.

"Elämä katkesi aika pitkälle siihen"

– Muutin takaisin lapsuudenkotiin ja opiskelut jäivät tauolle. Elämä katkesi aika pitkälle siihen. Sosiaaliset suhteet heikkenivät ja kaikkea muuta. On hyvinkin haastavaa arjessa, kun nuori aikuinen sairastuu.

Omien kokemustensa perusteella Anna-Elina tietää, mikä on tärkeää syöpäpotilaan arjessa.

– Sellainen aito kohtaaminen, välittäminen, sairaalan henkilökunnan puolelta on tärkeää. Se, ettei jätetä missään kohtaa yksin ja huolehditaan, että on apua saatavilla. Ohjataan myös vertaistuen ja syöpäjärjestöjen pariin. Autetaan taloudellisissa kysymyksissä, joita syöpäsairaan arjessa tulee vastaan.

Lääkärin lisäksi tarvitaan psykologia

Anna-Elina toivoisi myös, että syöpäpotilaat ohjattaisiin psyykkisen avun piiriin.

– Jokainen voisi käydä tapaamassa psykologia vähän samaan tapaan kuin käydään lääkärissä tai laboratoriokokeissa. Sen ei pitäisi olla valinnainen asia. Toivoisin, että siitä tulisi osa hoitoprosessia. Psyykkinen tuki pitäisi muistaa myös kuntoutuksen jälkeen, koska psyyke tulee siellä kaukana jäljessä syövän paranemisprosessissa.

Neuvot uusille syöpäpotilaille ovat selkeät.

– Neuvoisin luottamaan, että Suomessa saa hyvää hoitoa. Ohjaisin heitä etsimään paikallisen syöpäyhdistyksen. Sitä kautta saa tukea ja vertaistukea, jota ei sairaalasta pystytä antamaan. Rohkaisisin puhumaan asiasta nykyistä avoimemmin. Auttaisi sairastuneita, ettei sairautta tarvitse hävetä vaan siitä voisi puhua avoimesti, listaa Anna-Elina Rahikainen.

"En murehdi huomisesta"

Nuoren naisen tulevaisuuden suunnitelmat menivät uusiksi sairauden myötä.

– Sosiaali- ja terveysala alkoi itseäni kiinnostaa ja lähdin opiskelemaan toimintaterapiaa. Olen valmistunut toimintaterapeutiksi ja työskentelen itse syöpäjärjestössä, Sylva ry: ssä.

Anna-Elina on nyt terve, vaikka kontrolleissa pitääkin käydä säännöllisesti.

– En turhia murehdi huomisesta. Sen verran rankat kokemukset oli, että se opetti myös elämään tässä hetkessä.

 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.