Islannista mallia – tässäkö Suomen uusi matkailuvaltti?

Kalastusmatkailun edistäjät ovat laittaneet toivonsa perinteiseen arvokalaan loheen, josta halutaan uusi veturi pohjoisen matkailuun. Kyse on rahasta, sillä kalastusturismin katsotaan olevan huomattavasti suurempi tulonlähde kuin merellä tapahtuvan ammattikalastuksen.

Ongelmana ovat vain jokien huvenneet saaliskannat. Villit lohet vaeltavat mereltä takaisin kotijokeensa lisääntymään – jos niitä ei ole kalastettu merellä.

Suomessa moni perinteinen lohijoki on myös valjastettu vesivoiman tuotantoon. Lohien kutupaikoille nousun mahdollistavia kalaportaita on rakennettu vain harvaan jokeen.

Lohimatkailun puuhamiesten visioissa merikalastuksen rajoitusten ja jokien ennallistamisen avulla jokiin saataisiin nousemaan yhä useampia lohia. Se taas keräisi virvelikalastajia lomailemaan jokivarsien paikkakunnille ja tarjoaisi työtä paikallisille ihmisille.

– Tässä tulisi syrjäseuduille aivan uusia työllistämismahdollisuuksia. Budjetissa on jo lohiportaiden rakentaminen Kymijokeen. Myös pohjoisessa puhutaan kalaportaista esimeriksi Muonio- ja Torniojokeen. Sinne uskotaan syntyvän toinen turistikausi kesäksi, jos lohi saataisiin nousemaan pysyvästi jokiin, sanoo kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.).

Islannissa lopetettiin pyynti ravinnoksi

Lohen ammattipyynnin lopettamista on kokeiltu menestyksekkäästi Islannissa, missä lohenkalastuksesta on tullut tuottoisa matkailubisnes.

– Suomalaistenkin tulisi muuttaa koko suhtautumistaan lohta kohtaan ja keskittyä kutevien kalojen määrän kasvattamiseen joissa. Meressä ne eivät ole siihen verrattuna minkään arvoisia, sanoo islantilainen liikemies ja Pohjois-Atlantin lohen pelastamista ajavan säätiön perustaja Orri Vigfússon.

Hänen mukaansa kalakantojen keinotekoinen ylläpito esimerkiksi istutuksin tai suojelutoimin ei riitä. Lohia tapetaan liikaa, ja ne uhkaavat loppua kokonaan.

Vapakalastajien yleinen pyydystä ja päästä -pyynti tarkoittaa, että saalis nostetaan ylös korkeintaan valokuvaamisen ajaksi ja lasketaan takaisin veteen. Valikoivalla kalastuksella taas tarkoitetaan sitä, että pöytään saakka pyydetään vain niitä kaloja, joiden kannat kestävät kalastuksen.

– Kyllä me kalareissuilla kalaa syömme, mutta järkikin sen sanoo, että jos saa kymmenen lohta päivässä, niin eihän niitä ole mitään järkeä tappaa, sanoo vapaa-ajankalastaja ja villien luonnonlohien suojelijana tunnettu näyttelijä Jasper Pääkkönen.

Hänen mukaansa syynä lohikantojen huononemiseen on pitkälti se, että lohta pyydetään liikaa.

– Pyyntikiintiöt ovat paljon suurempia kuin tieteelliset tutkijat yksimielisesti esittävät lohen kestäväksi pyynniksi. Kaikkein kummallisinta tässä on, että taistellaan suuremmista pyyntikiintiöistä. Tänäkin kesänä ammattikalastajat ovat itse kertoneet, että kuluttajat eivät tahdo enää ostaa lohta, Pääkkönen sanoo.

Taustalla on ympäristöjärjestö WWF:n viimevuotinen suositus välttää Itämeren villiä lohta sen uhanalaisuuden vuoksi. Isot kauppaketjut ovat olleet haluttomia ottamaan sitä enää valikoimiinsa.

Kalastajat vastarinnassa

Kalastusmatkailun edistäjien tavoitteet ja käsitys lohien uhanalaisuudesta ovat jyrkässä ristiriidassa rannikon ammattikalastajien kanssa. Porin edustalla ammatikseen kalastava Heikki Salokangas vastustaa lohikiintiöiden pienentämistä nykyisestä. Hän kysyy, kenen tutkimustietoa on se, että lohi on loppumassa.

Salokankaan mukaan kalastus ei ole uhanalaisuusluokituksen kriteeri, vaan se lasketaan esimerkiksi hehtaareissa kalojen kutualan mukaan.

– Meillä voi olla meri vaikka niin täynnä kaloja, ettei sinne vettä mahdu, mutta niin kauan lohi on uhanalainen, kunnes lohijokiin saadaan riittävästi hehtaareja, missä kalat voivat kutea, hän sanoo.

Kalastajat ovat vastustaneet elinkeinonsa puolesta lohijokien patoamista jo vuosikymmeniä. Salokankaan mielestä Pääkkösen johtamat "suoran toiminnan joukot" ovat varastaneet agendan itselleen.

– Nyt, kun joet on padottu ja ratkaisu siihen on, että ammattikalastus lopetetaan, niin se on minusta aika rajua, Salokangas sanoo.

Avomerellä tapahtuva sekakantakalastus on kokonaan kielletty Suomessa ja Ruotsissa. Sillä halutaan suojella eteläisen Itämeren heikkoja kantoja, eli Baltian ja Ruotsin joissa syntyneitä uhanalaisia lohia.

Kalastajien mielestä tämän takia ei myöskään saada luotettavaa tietoa avomeren lohikantojen mahdollisesta elpymisestä.

Kalastamista sotkee myös muun muassa kausien alkamiseen liittyvä kiire nostaa kiintiöön sisältyvää saalista. Silloin kalaa on tarjolla runsaasti, eikä siitä makseta yhtä hyvää hintaa.

Lohikiintiöstä taas eri näkemyksiä

Maa- ja metsätalousministeriön esittämä lohenkalastuskiintiö ensi vuodelle on 103 000 lohta Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n suositus on yli 30 prosenttia pienempi. Myös Suomenlahdelle ministeriö ajaa asiantuntijoiden suositusta suurempaa kiintiötä.

Viime vuonna pyyntikiintiö jäi EU:n komission esittämään 109 000 loheen, vaikka Suomi esitti eduskunnan päätöksellä sen puolittamista. Eduskunta päättää Suomen kannasta ensi vuoden lohikiintiöksi tämän viikon loppupuolella.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.