Jokelan surmat jättivät jälkensä poliisimiehiin

Keskiviikkona ensimmäisinä paikalle tulleet poliisit joutuivat kohtamaan sekasortoisen tilanteen, jossa tunteet oli siirrettävä taka-alalle.

Jokelan koulusurmat olivat järkytys myös paikalla olleille poliiseille. Vaikka lähes kaikkeen on etukäteen varauduttu, näky joka koululla odotti, ei unohdu koskaan.

Kenttäjohtajana Jokelan koululla toiminut Jukka oli tekemässä rikospaikkatutkintaa murtopaikalla lähistöllä, kun hälytys koululle tuli.

- Järkytys oli ensimmäinen tunne ja ensiksi ajattelin, että voiko se olla totta.

Koululla Jukka oli paikalla samoihin aikoihin kuin ensimmäiset poliisipartiot. Katu oli täynnä juoksevia oppilaita, kenkiä ja vihkoja. Väkeä tuli ikkunoista.

- Sekasortoinen tilanne. Ymmärsin sen vastuun, mikä mulla oli. Asia on kyettävä hoitamaan. Tunteet on siirrettävä taka-alalle.

Jukka johti aluksi poliisien toimia koulun sisällä. Hän myös päätti, että heti mennään sisälle.

- Paineet vain kasvoivat. Täytyy tehdä nopeasti oikeita päätöksiä, jotka ovat oikeita myös jälkeenpäin arvioitaessa, Jukka kuvailee.

Ensimmäisenä poliiseista sisälle meni Harri partiokaverinsa kanssa.

- Tunteet on pidettävä jäissä, kun syöksyy sisälle, kertoo Harri.

Lapset oli saatava ensiksi pois.

- Kun luokan ovi aukesi ja lapset lähtivät juoksemaan kirkuen, sitä odotti vaan koska tekijä tulee eteen. Mitä teen seuraavaksi? Kuinka partiokaveri pärjää, miten lapset saadaan ulos? Harri kertaa ajatuksiaan.

Kolme yötä Jokelasta

Tänään tuli Jokelan koululle lapsia vanhempineen hakemaan reppuja ja kenkiä ensi viikkoa varten. Istuminen saman koulun neuvotteluhuoneessa ei tunnu poliisimiehistä oudolta.

- Tämä ei ole se sama paikka kuin keskiviikkona. Mutta kyllä tässä miettii sitä missä tuli liikuttua ja mitä nähtyä, Harri miettii.

Harri kulki työkavereineen keskiviikkona Jokelan koulun sokkeloissa. Eivätkä kaikki näyt unohdu koskaan.

- Alakäytävällä oli kuusi vainajaa. Heistä viisi oli nuoria, joilla piti olla elämä edessä. Se näky ei unohdu keneltäkään, joka sen näki, Harri puhuu.

Onneksi oma tytär oli lomalla

Sekä Harri että Jukka ovat kumpikin kokeneita poliisimiehiä. Harrin poliisiura on kestänyt nyt yhdeksän vuotta, Jukan 15. Kummallakin on lapsia, jotka eivät kuitenkaan ole Jokelan koulun oppilaita.

Marraskuun keskiviikko oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä heidän uralleen on osunut.

- Ei tätä voi verrata mihinkään aikaisemmin tapahtuneeseen, Harri pohtii.

Jokelan tapahtumia on purettu jo poliisien kesken. Harri on miettinyt lähinnä työkavereiden jaksamista ja omaa vanhemmuuttaan.

- Onneksi tyttäreni on ollut äitinsä kanssa lomamatkalla ulkomailla. Eikä hänen ole tarvinnut seurata tätä. Olisi kuitenkin kysellyt, missä isi on päivällä ollut.

- Tietenkin sitä ajattelee, että mitä jos tämä olisi sattunut omille lapsille, Jukka lisää.

Harri on itsekin jättänyt Jokelan jälkeen kaikki uutiset ja lehdet väliin. Hän aikoo tarkkaan annostella myös sitä, mitä oma tytär saa Jokelan koulun keskiviikosta lopulta tietää.

Jukka sen sijaan on seurannut uutisia, eikä kaikkea ole ollut helppo sulattaa. Etenkin väitteet aikailuista ja pelkuruudesta ovat tuntuneet pahalta.

- Se on tuntunut itsestä pahalta. Me käskettiin miehet sisälle viipymättä ja he meni. Julkisuudessa on annettu kuva, ettei poliisi mennyt heti sisälle, että viivyteltiin.

Jokela on hitsannut pienehkön poliisilaitoksen väen yhteishenkeä entisestään, kun tapahtumia on puitu jälkeen päin.

- Sen tietää ainakin, että voi luottaa niihin kavereihin sataprosenttisesti, joiden kanssa koululla keskiviikkona oli, kiittelee Harri.

Poliisit halusivat esiintyä jutussa vain etunimillä.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.