KKO: Lamaan romahtanut liiketoiminta ei ollut kevytmielistä velkaantumista

Korkein oikeus (KKO) on linjannut velkajärjestelyn hylkäämisen edellytyksiä ennakkoratkaisulla, jossa oli kyse avoparin lamaan romahtaneesta liiketoiminnasta.

Turunseudun käräjäoikeus ja Turun hovioikeus eväsivät velkajärjestelyn, koska arvioivat pariskunnan velkaantuneen kevytmielisesti. KKO kuitenkin katsoi pariskunnan yrittäneen tosissaan ja palautti asian takaisin käräjäoikeuteen velkajärjestelyn aloittamiseksi.

Avopari oli harjoittanut vuodesta 1986 lähtien maahantuontia ja vuodesta 1990 alkaen siihen liittyvää postimyyntiä Turussa. Aluksi toiminta oli kannattavaa, ja sitä laajennettiin pankin rahoituksella. Laman iskiessä myynti romahti ja yritykset muuttuivat kannattamattomaksi vuodesta 1990 lähtien. Muutaman vuoden sinnittelyn jälkeen liiketoiminta lakkasi. Pariskunta aloitti saman pankin rahoituksen turvin vielä uuden liiketoiminnan vuonna 1992. Se päättyi konkurssiin pari vuotta myöhemmin.

Käräjä- ja hovioikeus pitivät kevytmielisenä sitä, että pariskunta ei lopettanut liiketoimintaa hyvissä ajoin, vaan jatkoi sitä vielä vuosia, vaikka yritykset olivat velkaantuneet pahoin.Kevytmielistä oli myös se, että he aloittivat velkarahalla uuden liiketoiminnan, vaikka tiesivät maksukykynsä riittämättömyyden. Käräjäoikeus kiinnitti lisäksi huomiota siihen, että pariskunta nosti rahaa toisesta yrityksestään, vaikka se teki tappiota. Rahat menivät elämiseen, sillä palkkaa he eivät yrityksistä nostaneet. Käräjäoikeuden mielestä yrityksen voitot ylittäneet yksityisotot olivat rinnastettavissa läpilainaukseen.

Kotitalo myytiin

Korkein oikeus pyörsi alempien oikeusasteiden päätökset ja piti pariskunnan kertomuksia uskottavina. KKO piti alkuvuosien voimakasta velkaantumista liiketoiminnan luonteeseen sopivana. Koska liiketoiminta sujui aluksi hyvin, sitä laajennettiin velkarahalla. Tätä tarvittiin, koska maahantuodut tavarat oli maksettava etukäteen. Toiminnan jatkaminen ei KKO:n mielestä lisännyt velkoja merkittävästi, koska kyse oli lähinnä varaston loppuun myymisestä.

Pariskunta kertoi alkuperäisen liiketoiminnan loppuneen tosiasiassa jo 1992, vaikka periaatteessa toiminta jatkui vielä usean tilikauden ajan. Loppuaikana kyse oli kuitenkin jäljelle jääneiden varastojen myymisestä mahdollisuuksien mukaan.

Yksityisotot olivat KKO:n mielestä käyttötarkoitukseensa eli toimeentulokustannuksiin nähden kohtuullisia. Otot olivat yleensä 110 000-183 000 markkaa vuodessa. Vuonna 1988 avopari nosti 305 000 markkaa, mutta siitä 200 000 markkaa käytettiin omakotitalon ostoon. Sittemmin talo myytiin ja rahoilla maksettiin velkoja, joten yksityisotot eivät KKO:n mukaan olleet kevytmielistä velkaantumista.

Uusi liiketoiminta ainoa mahdollisuus

KKO uskoi avoparia myös siinä, että he eivät nähneet muuta mahdollisuuksia parantaa velanhoitokykyään kuin uuden liiketoiminnan aloittaminen. KKO:n mielestä oli ilmeistä, että rahoituksen järjestänyt pankki katsoi uuden liiketoiminnan voivan muodostua kannattavaksi. Lisäksi KKO otti huomioon sen, että uusi yritys perustettiin pariskuntaa aiemminkin rahoittaneen pankin turvin.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.