Palvelukseen astuva Sunila: Kunto on kohdillaan – aamuherätykset hirvittävät

Carlos Sunila on aamuvarhaisesta asti matkustanut kohti Säkylää. Matka siviilistä armeijaan taittuu kahdella junalla ja linja-autolla. Perillä on oltava klo 16. Matkalla mikään muu kuin selvä tavoite ei vielä muistuta armeijamaista toimintaa.

– Vähän jännittää, kun ei oikein tiedä mitä on edessä, pohtii Tampereen asemalta tavoitettu Carlos Sunila.

– Vuosia olen lukenut uutisia, että niin-ja-niin monta astuu tänään palvelukseen ja nyt yhtäkkiä olen itse yksi heistä. Onhan se vähän jännää. En osannut ajatella, että näin nopeasti olen itse tässä tilanteessa, filosofoi Sunila Tampereen asemalla junaa odottaessaan.

Sunila on kuullut armeijasta kahdenlaisia juttuja.

– Hyvää ja huonoa. Siksi vähän jännittääkin, kun ei osaa arvata, minkälaisia kokemuksia itsellä on edessä, sanoo Sunila.

– Odotan mieleenpainuvia kokemuksia ja toivon, ettei tule tylsää, tiivistää Sunila omat odotuksensa.

Oululaisen Carlos Sunilan kaveripiiri on hajonnut tänään kun itse kukin lähti omaan palveluspaikkaansa.

– Pohjoisen suuntaan lähteneitä vähän arvelutti pakkanen. Yksi kaveri värkkäsi nettisivun, jonka kautta voimme seurata toistemme palveluspaikkojen ja koti-Oulun säätä, kertoilee Sunila.

Sunila pyrki ja pääsi Säkylään, koska siellä on kansainvälisiin tehtäviin valmistava koulutushaara.

– En halunnut ihan tavallista varusmieskoulutusta, ja tämä tuntui mielenkiintoiselta, perustelee Sunila.

Ei pullamössöpoika

Varusmiesten fyysisen kunnon heikkeneminen saapumiserä saapumiserältä on ollut jo pitkään puheenaihe. Carlos Sunila ei ole huolissaan kuntovaatimuksista.

– Säkylään oli testit ja selvitin ne helposti, kertoo Sunila. Hän hoitaa kuntoaan lähinnä punttisalilla käymällä.

– Ymmärrän kyllä, jos kovat fyysiset vaatimukset hirvittävät joitakin. Paljon on puhuttu kovasta juoksemisesta ja suoranaisesta rääkistä, pohtii Sunila.

Sen sijaan hänellä on toinen huoli.

– Aamuherätykset voivat olla rankkoja, kun olen tottunut nukkumaan myöhään, tunnustaa Sunila.

Vanhemmat jäivät Ouluun hyvillä mielin.

– Isä kertoi vähän omia armeijajuttujaan, sanoo Sunila.

Siviilipalvelusta Sunila ei harkinnut missään vaiheessa. Hän kuvailee itsensä toiminnan mieheksi ja arveli, että armeijassa olisi enemmän toimintaa kuin siviilipalveluksessa.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.