Kolumni: Kepu ja SDP liimaavat Venäjä-politiikkaa kokoomuksen ohi – presidentti Niinistön tuella

Vanhat hyvät ajat ovat palanneet, kun on seurannut kesän ja viime päivien ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Päähallituspuolue Keskusta, Perusuomalaiset ja pääoppositiopuolue SDP ovat löytäneet toisensa ohi kokoomuksen: Venäjää ei saa nyt ärsyttää, kahdenvälisiä suhteitakaan ei pidä kaihtaa.

Ulko- ja puolustusvaliokunnat kävivät jälleen tänään kuuntelemassa tasavallan presidentin Sauli Niinistön perustuslakikatsauksen, jonka keskeisin sisältö on, että presidentti johtaa --- (merkitsevä tauko) --- ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Valiokuntien ja Niinistön tapaamisessa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta ja toimista ei soraääniä kuultu.

Joka tapauksessa tapaaminen tuli mielenkiintoiseen saumaan – ei vähiten eduskunnan alaisen (!) Ulkopoliittisen instituutin tuoreen, Venäjää käsittelevän pelotteluraportin jälkeen.

Tilanne näyttää nyt siltä, että Suomen Nato-piirien (ei vähiten Helsingin Sanomat) vinoilun kohteeksi joutunut Niinistö on saanut tukijoikseen pääministeri Juha Sipilän ja keskustan lisäksi pääoppositiopuolueen SDP:n johdon ja johtohahmot, puheenjohtaja Antti Rinteen ja kansanedustaja Eero Heinäluoman.

Kolmantena seurueessa kulkee, hieman hoiperrellen, ulkopolitiikan pikkuvahinkoja aiheuttaen (esim. kansliapäällikkö Jukka Juustin Moskovan-vierailun perumisen julkistaminen ja sen seuraukset), kannatuskatastrofista kärsivät Perussuomalaiset ulkoministeri Timo Soinin johdatuksella.

Niinistön vanhasta puolueesta kokoomuksesta ei ole Mäntyniemen linjausten kannalta sen sijaan näkynyt kuin takavalot, sen verran etäällä tahot ovat toisistaan. Tilanne on tosin helpottunut jonkin verran, kun puheenjohtajuus vaihtui Alexander Stubbilta Petteri Orpolle. Orpo ei melskaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa edeltäjänsä tyyliin, joka ärsytti Mäntyniemen herraa tavattoman paljon.

Tilannehan ei ole uusi: samoin kävi Juho Kusti Paasikivelle aikoinaan.

Vanhasella karkasi YYA-vaihe päälle 

Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen valittiin keskiviikkona ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajaksi.

Matti Taneli Vanhanen on vanhan koulukunnan kasvatti, joka imi kekkoslaisen ulkopolitiikan siemenet sisäänsä jo keskustan nuorisojohtajana, mikä on tullut päivänvaloon kuluneen kesän aikana kuin YYA-sopimuksen hengessä kasvanut ulkopoliittinen sopimusohra.

Porin Suomi-Areenan ulkopoliittisessa keskustelussa heinäkuussa - jossa mukana olivat myös ulkoministeri Timo Soini  ja Eero Heinäluoma - Vanhanen esitti, että Venäjälle suunnatun liennytyksen hengessä Yhdysvaltain ja Suomen yhteisiä sotaharjoituksia tulee vähentää ensi vuonna verrattuna tämän vuotiseen. Fiilis YYA-hengessä tehtävästä lipaisusta ei ole Vanhasen puheista kaukana.

Joka tapauksessa pääministerin haastattelutunnilla Juha Sipilä ilmoitti olevansa samoilla linjoilla. Totuus on se, että harjoitusten suhteen linja ei muutu miksikään: osa harjoituksista ei vaan ole ensi vuonna enää Suomen kamaralla.

Sipilä myös lisäsi, että presidentin ja valtioneuvoston ulkopoliittinen yhteistyö toimii erittäin hyvin, toisin kuin on annettu ymmärtää.

UPI:n Venäjä-raportti pelottelee kahdenvälisillä suhteilla Venäjään, ja erityisen vaarallista ja instituutin raportin mukaan energiayhteistyö, kuten Fennovoiman ydinvoimahanke ja Nord Stream II -kaasuputki.

Vanhanen torjui pelottelut tuoreeltaan.

Rinne haukkuu UPI:n selvityksen

Tänään torstaina oli puolestaan Antti Rinteen vuoro lytätä UPI:n Venäjä-selvitys.

Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla Rinne antaa palaa:

”Ulkopolitiikassa selvitys antaa kovin vähän aineksia Venäjän toiminnan ymmärtämiseen. Raportti jää mielipidetasolle, ja tekstiä voi lukea enemmän pelkoja nostattavana kuin aitoja vastauksia antavana. Selvitys tarkastelee Venäjän toimintaa tyhjiössä analysoimatta, mitä maailmassa muuten tapahtuu.

Rinteen mukaan selvitys on ylipäätään perustelematonta pelottelua Venäjästä.

Samaan aikaan varsinkin Vihreät kauhistelevat puheenjohtajansa Ville Niinistön johdolla nykymenoa Villen setämiehen presidentti S. Niinistön linjasta alkaen. Herkkä V. Niinistö tuntuu menettäneen yöunensa jopa kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) puheista, joita sivumennen sanoen keskustassa ihmetellään yhtä paljon kuin vihreissäkin. V. Niinistön mielestä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on menossa on uussuomettuminen; energiayhteistyö on vaarallista ja kahdenvälisiä suhteita pitää kaihtaa.

Ruotsin ex-puolustusministeri  Karin Enström kävi kesäkuussa Kultarannassa esittelemässä ruotsalaista ylemmyydentuntoa haukkumalla presidentin siitä, että Ruotsi ei kuunaan kutsuisi presidentti Vladimir Putinia nykyoloissa vierailulle. Suomessa moni on ihaillut Enströmin ja varsinkin paikkansa jättävän Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen ”rohkeita” puheita.

Kannattaisikohan näiden ”rohkeiden” kuitenkin muistaa, että toisin kuin Ruotsilla, Suomella on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa 1300 kilometriä. Saattaa olla, että siinä välillä tarvitaan myös kahdenvälisiä suhteita, vaikka Venäjän nykymenosta olisi mitä mieltä tahansa. Suomessa on hyvä miettiä joskus asioita myös Suomenkin kannalta...

Naapuri on ja pysyy.

Ja keskustelu kahdenvälisten suhteiden haitallisuudesta näkyy olevan lähinnä kotokutoista. Niinistön ja Putinin kahdenväliset tapaamiset ja transponder-aloite on herättänyt kritiikkiä lähinnä kotimaassa. Saksassa ulkoministeri esitti kesällä jopa Venäjä-pakotteiden poistamista - asiasta ei noussut meteliä edes Saksassa.

Mutta toisin on täällä.

Suomessa kuuluu nykyään kauhistella ja möykätä ja joidenkin tahojen toiminta tuo mieleen jo IKL:n hulluimmat vuodet 30-luvulla.

Rauhoittukaa ja miettikää vaikka työttömyyslääkkeitä.

Ps. Muuten – jos jotakin alkusyksyn ulko- ja talouspoliittisesta keskustelusta voi ennakoida, niin punamultaa valmistellaan kulisseissa jo kovaa kyytiä.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.