Kommentti: Outoa nokittelua

Se on nyt sellainen hype, että Suomi nousee takaisin puujaloilleen. Nousee nousee, mutta jäykin polvin. Saattaapa joku puujalka olla jo tyvilaho.

Vaikka kuinka puolueettomasti yrittää asiaa tarkastella ei voi välttyä vaikutelmalta, että metsäteollisuus koko komeudessaan nokittelee vähän väliä vastapuolta. Kirveen lastut osuvat niin koneyrittäjiin kuin metsänomistajiinkin, joskus edunvalvontaankin. Käytännössä koko heitä palvelevaan ketjuun.

Miksi? Mikä tarve on kaivaa verta nenästä? Ja samaan aikaan ihmetellä miksi puukauppa ei luista. Tarvitaanko edes kotimaista puuta vai aikooko teollisuus turvautua taas massiiviseen tuontiin itärajan yli?

Eikö tasainen elo olisi parasta kaikille. Ja erityisesti kansantaloudelle. Missä on juonittelun pääkonttori?

Puunmyyjiä voi tietysti joskus aiheellisestikin moittia hintapiikkien kyttäämisestä. Se ei kannata pitkän päälle. Eikä ole viime vuosina edes toteutunut. Muuta syntiä puuntuottajien puolelta en nyt äkkiä keksi.

Muutama kuukausi sitten metsäteollisuus ja puunmyyjiä edustanut MTK kertoivat, että vihdoinkin Suomeen syntyy toimiva sähköinen markkinapaikka raakapuulle. Asialle oikein rukoiltiin mediajulkisuutta. Hyvä että syntyi.

Mutta eipä kulunut vuosi edes loppuun kun teollisuus ehdotti raakapuun mittaukseen radikaaleja muutoksia. Tukkipuun latvaläpimittaa pitäisi nostaa senteillä ja mittaus tehdä kuoren alta kun se tähän saakka on tehty vuosikymmenet kuoren päältä.

Molemmat ehdotukset merkitsisivät silkkaa tappiota puunmyyjille. Ja tietenkin parantaisi metsäyhtiöiden voittoja. Siinä meni taas myyntihalut muutamilta.

Nyt sopuun päättyneen työtaistelun osalta tyytymättömin porukka on koneyrittäjät. Teollisuus kurmuuttaa heitä taksoilla ja koko työtaistelun syy olikin lopulta se, että yrittäjien mielestä kaikki palkankorotusvara on viety. Korotukset maksetaan nyt jopa velkarahalla.

Toinen hikoilua aiheuttava tekijä on metsiin pesiytynyt kädestä suuhun tauti. Syksyllä koneketjut seisoivat yrittäjien mukaan pahimmillaan kaksi kuukautta ja sitten tulee puhelu, että klapit ovat kaput ja pitäisi painaa heti moto punaisena.

Teollisuuspomot kyllä myöntävät, että seisokkeja on ollut, mutta selitys on usein “investointiseisokki”. Ei varmaankaan kelpaa kuin murto-osaan selitykseksi. Merkittävä puunostaja jopa totesi, ettei tunnista seisokki-ilmiötä.

Moni yrittäjä on tehnyt investointeja tulevaa kasvua varten poliitikkojen ja metsäteollisuuden puheiden varassa. Eräs yrittäjä muistutti, että koko kasvulta putoaa pohja pois kun yrityksillä ei ole varaa tarjota nuorille edes harjoittelupaikkoja.

Palkkasovusta kertoessaan Koneyrittäjäliitto kehui työntekijöiden Puuliittoa vastuullisuudesta ja moitti kovin sanoin teollisuutta. Suora lainaus aamusta:

– Samaa ei voi sanoa metsäteollisuusyrityksistä, joiden käyttäytyminen ja toimet viime vuosina on ollut keskeinen syy metsäkonealan taloudelliseen kriisiin. Siitä aiheutui myös näiden työehtosopimusneuvottelujen vaikeutuminen.

Osalle koneyrittäjistä lakko ei olisi ollut kauhistus. Todettiin, etä onhan tässä jo seisottu kuukausia niin menee se muutama kuukausi pirtin pankolla jatkoksi. No lakkoa ei tullut ja hyvä niin.

Mutta hypetyksen taustalla olevasta pahasta mielestä yrittäjien lakkovinoilu kertoo paljon. Ollaan kuuliaisia, ei haluta pilata bioenergiahypetyksestä syntynyttä hyvää ilmapiiriä. Vielä. Toivottavasti olen taas väärässä.

 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.