KOMMENTTI: Supercellin toiset, tylymmät kasvot

Median lellikki Supercell tekee jättivoittoa, maksaa kiltisti isot veronsa ja omistajat tukevat vielä säätiöidensä kautta lastensuojelua. Vain yksi on rempallaan - peliyhtiön viestintä.

Minut ja muita toimittajia oli kutsuttu viime tiistaina kuulemaan lukuja Supercellin tulosinfoon. Odottelimme innokkaina Supercellin pääkonttorin ala-aulassa Helsingin Ruoholahdessa, sillä yhtiön johto on harvakseltaan julkisuudessa.

Kun kengät oli riisuttu, meidät otti palaverihuoneessa vastaan miellyttävän oloinen toimitusjohtaja Ilkka Paananen. Tiesimme, että hän ei anna erikseen haastatteluja, joten toimitusjohtajan tunnin esitystä pitäisi seurata tarkasti.

Fiilikset lässähtivät heti, kun Supercellin viestintäjohtaja Linda Åström ilmoitti, että Paanasen esitystä ei saa kuvata. Paanasta saisi toki siteerata, mutta ilman hänen omaa ääntään tai kuvaansa.

Printtitoimittajat jatkoivat työtään normaalisti mielessään seuraavan aamun sanomalehtien näyttävät jutut kulttiyhtiöstä. Minä ja vastapäinen Ylen toimittaja pureskelimme kynsiä siinä sukkasillamme, onneksi edes ehjissä sukissa. Miten kertoa Supercellistä tv-katsojille ilman Paanasen ääntä ja kuvaa?

Myönnän, että poistuimme tv-kuvaajan kanssa tuohtuneina, koska Supercell asetti eri tiedotusvälineet eriarvoiseen asemaan. Kokenut kuvaajamme muisteli, että vastaavaa oli tapahtunut viimeksi 1980-luvun lopulla Tshekkoslovakiassa, kun vanhan vallan presidentti Gustav Husak vastaili MTV:n toimittajan tv-haastatteluun kirjeitse.

Pelialasta, josta odotetaan yhtä Suomen piristäjää, piti kuitenkin kertoa katsojillemme. Päätimme käydä vielä pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa, johon pääministeri Alexander Stubb oli kutsunut yritysjohtajia keskustelemaan teollisesta internetistä.

Iloksemme huomasimme, että paikalla oli myös itseoikeutetusti Ilkka Paananen. Saisimme hänet ainakin kuviin. Kun Stubb ilmoitti toimittajille, että aivoriihen yritysjohtajat vastaavat nyt mielellään kysymyksiin, uskalsimme lähestyä Paanasta. Ilkka Paananen vetosi ensin kiireisiinsä, mutta lopulta hän ystävällisesti pysähtyi pariksi minuutiksi lyhyeen haastatteluun. Kiittelimme puolin ja toisin.

Palasimme kiireellä Pasilaan jutuntekoon. Kun juttu Seitsemän uutisiin oli lähes valmis, parikin uutispäällikköä tuli kertomaan, että viestintäjohtaja oli kieltänyt kipakasti haastattelun esittämisen.

Olimme ymmällämme, sillä erittäin hyvin esiintyvä Paananen puhuu haastattelussa rennosti ja itse asiassa koko juttu Supercellistä on yltiöpositiivinen, omasta mielestänikin mairea sankaritarina ollakseen kuitenkin uutisjuttu.

Juttu päätettiin julkaista sen jälkeen, kun asiasta oli vielä kertaalleen neuvoteltu Supercellin kanssa.

Kirjoitan poikkeuksellisesti päivän vaiheista parista syystä. Mielestäni on vaarallista, jos yritysjohtajat ja viestintäpäälliköt sanelevat toimittajille, mitä saa julkaista ja miten juttuja tehdään. Supercellin hienoon yhtiöön on pesiytymässä huono viestintäkulttuuri. Nyt yhtiö jakoi vielä tiedotusvälineet kahteen leiriin.

Meillä taloustoimittajilla on välillä sama helmasynti, josta urheilutoimittajia moititaan. Syömme yritysten kädestä, mitä sinne sitten on tarjoiltukin. Viime vuosina olen voinut läheltä seurata politiikan toimittajia, jotka pitävät hanakammin kiinni oikeuksistaan tehdä journalismia.

Liian positiivinen talousjournalismi ei ole hyväksi edes yritysjohtajille. Talvivaaran Pekka Perä oli pitkään kansikuvissa Kainuun pelastaja ilman vastaväitteitä.

Supercellin viestintä selitti outoja toimintatapojaan sillä, että eivät he oikeastaan tarvitse tälläistä julkisuutta. Tältä voi tuntuakin nousukiidossa, kun kaikki onnistuu.

Kaikella ystävyydellä neuvon kuitenkin Supercellin fiksua väkeä. Viestintää kannattaa hoitaa avoimesti ja ammattimaisesti hyvinäkin päivinä siltä varalta, kun tulee se huono päivä.


Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.