Kommentti: TUPOjen pitkät jäähyväiset

Pakko se on uskoa –  tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aika on ohi. Tällaisia johtopäätöksiä on tehty nyt myös palkansaajapuolella. Viimeksi Yle:n lauantaina haastattelema toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola sanoi niin.

Viime viikolla UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen sanoi vihkiäispuheessaan Kuusankoskella, että työehto- ja palkkasopimukset pitäisi tehdä konekohtaisina. Jokaisella sellu- tai paperimyllyllä on muutama (tai muutama kymmenen) kilpailijaa eri puolilla maailmaa ja vain tuottavimmat yksiköt menestyvät. 

Tupojen lähtölaskenta alkoi Suomen liittymisestä euroon. Siihen saakka liian isot palkankorotukset voitiin kuitata markan ulkoisen arvon alentamisella.

Suomalaiset suuret yritykset toimivat myös kaikkialla maailmassa. Ne valmistavat tuotteensa kilpailijoidensa tavoin siellä missä se on halvinta ja mahdollisimman lähellä asiakkaita.

Esimerkiksi suuren kansallisen ylpeydenaiheen, Koneen tuotannosta on Suomessa vain häviävän pieni osa.

Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen keskeinen sana on "yleiskorotus". Se on kaikille yhtä suurena (prosentti- tai markkakorotus) maksettava palkankorotus. Yleiskorotus sisältää ajatuksen tasa-arvosta ja kaikkien mukana pitämisestä.

Yleiskorotus on vain huonosti sopiva ajatus avoimeen, kansainväliseen talouteen, jossa palkkojenkin pitäisi huonoina aikoina joustaa alaspäin. Muuten saattaa edessä olla toiminnan loppuminen ja työttömyys.

Työnantajien EK päätti jo kymmenkunta vuotta sitten, ettei tupoja enää tehdä. Heti sen jälkeen tehtiinkin liittokohtaiset ylisuuret palkkaratkaisut tunnetuin seurauksin.

Sitten tehtiin vielä kaksi tupoa, Raami-sopimus 2011 ja nykyisin voimassa oleva tyka kaksi vuotta myöhemmin. Ne olivat jo eräänlaisia saattohoito-ratkaisuja.

Raami-sopimus tehtiin pihtisynnytyksellä ja se lähes hajoitti työnantajien EK:n. Se oli eräänlainen lisäosa Kokoomuksen ja demareiden huonosti sujuneeseen hallitusyhteistyöhön Kataisen hallituksessa. Niin maan hallitus, talousennustajat kuin raami-sopimuskin uskottelivat tuolloin, että Suomen talous on lähdössä nousuun. Tapahtui päinvastoin.

Tyka-, eli työllisyys- ja kasvusopimus ennakoi jo sitä, mitä tuleman pitää. Sopimuksessa palkkojen "yleiskorotukset" olivat mitättömän pieniä, ja palkka-asian lisäksi siinä mainitaan vain muutama muu asia.

Jotta jäähyväiset olisivat tarpeeksi pitkät, niin työpöydällä on vielä yksi tupo. Kutsutaanko sitä sitten yhteiskuntasopimukseksi vai kilpailukykysopimukseksi. Sopimusta on hinkattu jo reilut puoli vuotta.

Voisihan sitä kutsua myös pitkän kuivan kauden jälkeen otettavaksi One for the road -sopimukseksi tai kansantalouden aiheuttamaan päänsärkyyn tarkoitetuksi krapularyypyksi.

Perinteisessä tupossa sovitaan palkkojen korotuksista ja muista etuisuuksista. Yhteiskuntasopimuksessa sovitaan palkkojen alennuksista (tavalla tai toisella) ja muiden etuisuuksien leikkauksista.

Keskusjärjestöt ovat ilmeisen yksimielisiä, että tämä olisi sitten se vihon viimeinen tupo. Muista asioista pitääkin vielä neuvotella. Tulevina vuosina palkankorotusvara määräytyisi vientialojen tuottavuuden perusteella.

Tällaisen sopimuksen solmimiseen olisi nyt aikaa muutama viikko. Vai joko keskusjärjestösopimukset on tehty?

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.