Kommentti: Vakuutusyhtiö kohtelee Konginkankaassa vammautuneita järkyttävästi – mielivalta raivostuttaa

Suuri osa vakuutusyhtiöiden päätöksistä on oikeudenmukaisia. Moni on tyytyväinen saamaansa palveluun ja korvauksiin. Asiakas voi olla väärässä ja vakuutusyhtiö oikeassa. Mutta Konginkankaan bussiturmasta selvinneiden kokemukset piirtävät erilaisen kuvan suomalaisen vakuutusjärjestelmän ongelmista.

Vakavasti vammautuneita ihmisiä on kyykytetty –  ja paljon.

Olen haastatellut viime viikkoina useita ihmisiä, jotka selvisivät elossa vuonna 2004 sattuneesta Konginkankaan bussionnettomuudesta. Jokaisen äänestä kuulee nääntymyksen ja raivon, jota he tuntevat vakuutusyhtiö OP:n toimintatapoja kohtaan.

Näille tuntemuksille on monta hyvää syytä. Yksi niistä on se, että Marian*, Markuksen* ja Saana Kivirannan väitteiden mukaan OP on käyttänyt järjestelmällistä uuvutustaktiikkaa välttääkseen korvausten maksamisen.

Lääkärien lausunnot sivuutettu

Kaikilla kolmella on useiden eri neurologien todistukset aivovammastaan. Siitä huolimatta vakuutusyhtiö on kiistänyt aivovamman tai sen syy-seurausyhteyden kolarin kanssa.

Tätä tavallisen ihmisen on vaikeaa ymmärtää. Konginkankaan poikkeuksellisen rajussa kolarissa kuoli 23 ihmistä ja loput 14 loukkaantuivat vakavasti. Onnettomuustutkintaraportin mukaan matkustajiin kohdistui törmäyshetkellä peräti 20 G:n repivä voima.

Jos nuoret, täysin terveeksi itsensä tunteneet ihmiset eivät saaneet vauriotaan tästä tapahtumasta, niin mistä sitten? Oliko heillä kaikilla aivovamma jo valmiiksi? Vai saivatko he kaikki aivovamman jostain muusta syystä kolarin ja tutkimuksiin pääsyn välisenä aikana?

Tuskin. Kyse on likaisesta pelistä, jossa vakuutusyhtiö yrittää luikerrella sille kuuluvasta korvausvastuusta.

OP joutui Konginkankaan turmassa maksumieheksi, sillä se oli onnettomuuden aiheuttaneen rekan omistaneen Transpoint Oy:n vakuuttaja. Useat, elleivät kaikki, hengissä selvinneet ovat hakeneet korvauksia tätä kautta.

Vammautuneet ovat kokeneet, että OP on kiistan aikana kohdellut heitä törkeästi ja täysin tarkoituksellisesti yrittänyt viivyttää prosessia.

– Aluksi he tekivät päätöksiä melko nopeasti, ja niistä pystyi valittamaan. Nyt yhtiö ei tee myönteisiä eikä kielteisiä päätöksiä. Päätöksiä ei kuulu ollenkaan vaatimuksista, josta he ajattelevat tulevan paljon kuluja. He toivovat, että asiat jättäisi hoitamatta tai maksaisi itse kaiken, mitä tahansa hakeekin, MTV:n julkaiseman Konginkangas-erikoisraportin jälkeen toimitukseen yhteyttä ottanut Maria väittää. 

– Jossain vaiheessa kävi niin, että minulla ei ollut puoleentoista vuoteen vakuutuskäsittelijää ollenkaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana käsittelijä on vaihtunut kolme kertaa, mutta siitä ei kerrottu minulle. Olen ihmetellyt, että miksi puheluihini tai lähettämiini sähköposteihin ei ikinä vastata. 

Hänen korvauskäsittelynsä on edelleen kesken. Samoin Markuksen.

Äiti ei kelvannut hoitajaksi

Maria joutui useisiin leikkauksiin onnettomuudessa saamiensa muiden vammojen takia ja toipui kotonaan vuodepotilaana. Vakuutusyhtiö on korvannut osan muista kuin aivovammasta johtuneista kuluista, mutta ei kaikkia.

Äiti kävi hoitamassa tytärtään osittain työajallaan. Hän avusti Mariaa ruokailun kanssa, puki vaatteet päälle, auttoi käymään vessassa ja niin edelleen. Vakuutusyhtiö ei suostunut maksamaan korvauksia äidin ansionmenetyksistä.

– Jonkun ulkopuolisen olisi pitänyt käydä katsomassa minua kaksi kertaa päivässä, silloin olisi kuulemma korvattu. Naapurissa asunut oma äiti ei sopinut, vaikka hän olisi tullut paljon halvemmaksi kuin kallis ulkopuolinen. Tämän yhtiö kertoi sen jälkeen, kun avuntarve oli jo päättynyt.

Rehentely loukkasi 

Yksi erityisen raivostuttava hetki korvausriidan aikana on jäänyt Marian mieleen. Vakuutusyhtiö teki onnettomuuden jälkeen laskelman siitä, kuinka paljon Konginkankaan turmassa loukkaantuneista koituisi kuluja.

– Yhtiön edustaja Pohjois-Suomessa kertoi myöhemmin sukulaiselleen, että rahaa on mennyt paljon vähemmän kuin he luulivat. Edustajan sukulainen oli yksi hoitajistani, ja hän kertoi asiasta minulle, Maria sanoo. 

Kommentti tuntui vakavasti vammautuneesta ihmisestä suoranaiselta haistattelulta.

– Se otti päähän ihan helvetisti. Siinä vaiheessa vielä luulin, että minusta tulee täysin terve ja työkykyinen ihminen. Tilanne on nyt päinvastainen, ja vakuutusyhtiö yrittää koko ajan olla maksamatta mistään.

– Olin itse ajatellut, että en viitsi hakea korvauksia pikkujutuista, vaan vain kaikista isoimmista, kuten ansionmenetyksistä. Pikkuhiljaa tajusin, miten vakuutusyhtiö viivyttelee tahallaan ja kohtelee minua ja monia muita. Periaatteesta haen kaikkia asianmukaisia korvauksia, joita kuuluu saada.

Vakuutusyhtiö sumuverhon takana

Todetaan tässä vaiheessa, että OP:n versio tapahtumista saattaa olla erilainen kuin useiden selviytyjien. Aivovammojen todentaminen on monimutkaista.

Vakuutusyhtiön versiota emme kuitenkaan saa tietää, sillä ne eivät kommentoi yksittäistapauksia vedoten henkilötietolakiin.

Yhtiöt eivät tietenkään voi kuulutella asiakkaidensa terveydentilaa koskevia tietoja turuilla ja toreilla. Samalla kyseessä on savuverho, jonka taakse vakuutusyhtiöt voivat piiloutua kritiikiltä ja hankalilta kysymyksiltä.

Eduskuntatalon edustalla Helsingissä järjestettiin onnettomuuden jälkeen suruliputus uhrien muistolle. 

Ja voin vakuuttaa, että Konginkankaan tapauksessa hankalia kysymyksiä on riittänyt. Selvinneiden ja heidän kanssaan korvausriitaa hoitaneiden henkilöiden kanssa käymieni keskustelujen perusteella yhteisten kokemuksien todenperäisyyttä ei ole syytä epäillä.

Näin vakuutusyhtiö OP Ryhmä vastaa:
Konginkankaalla vammautuneet ovat hakeneet korvauksia A-vakuutus-yhtiön kautta, jonka OP Ryhmä on omistanut vuodesta 2002. OP tunnettiin ennen Pohjolana. 

OP Ryhmä vetoaa salassapitovelvollisuuteen, eikä kommentoi yksittäistapauksia. Yhtiö ei ota kantaa siihen, ovatko jutussa mainitut henkilöt heidän asiakkaitaan vai eivät. 

Kysymykseen siitä, miten korvauspäätöksen saaminen voi kestää lähes vuosikymmenen, OP:n viestintä vastasi sähköpostitse näin:

”Aivovammatapaukset voivat olla lääketieteellisesti monimutkaisia ja tulkinnallisia. Toipumista voi tapahtua vielä vuosien ajan. Vakuutusyhtiö pyrkii omalla toiminnallaan vaikuttamaan siihen, että korvattavuus ratkaistaisiin mahdollisimman pian. Prosessin pituus ei koskaan riipu vain yksittäisestä vakuutusyhtiöstä, eikä yksittäinen vakuutusyhtiö myöskään pysty omalla toiminnallaan määräämään sen pituutta.

Korvausratkaisun tekemiseen vaikuttaa myös se, että lopullinen toipuminen on arvioitavissa usein vasta vuosien päästä.

Vakuutusyhtiön toiveena, samoin kuin korvausta hakeneen toiveena, on se, että korvattavuusratkaisu tehdään mahdollisimman huolellisesti ja mahdollisimman nopeasti. Ei ole myöskään vakuutusyhtiön etu, että käsittelyprosessit pitkittyvät vuosien mittaisiksi. Tällaisia tapauksia on kuitenkin vain muutama vuosittain.”

Yhtiö päätti viestinsä näin:

"Vakuutusyhtiö ei ota kantaa asiakkaidensa yksityiselämän tilanteisiin."

Väitetään, että OP on kohdellut Konginkankaan onnettomuudessa vammautuneita väheksyvällä tavalla. Yhtiö on järjestelmällisesti viivytellyt käsitellessään korvauksia, jotka sen kuuluu maksaa.

Käsi pusertui nyrkkiin

Vakuutusjärjestelmä on olennaisen tärkeä osa yhteiskuntaa ja ihmisten oikeusturvaa. Järjestelmän idea on maksaa korvaukset heille, joille korvaukset kuuluvat. Ei nylkeä voittoja ihmisten selkänahasta.

Joku voisi jopa sanoa, että vakuutusyhtiön olisi hyvä yrittää neuvoa asiakastaan korvaustilanteessa. Konginkankaan tapauksessa yhtiö on pikemminkin lyönyt kuin ojentanut auttavan käden. Vakuutusyhtiöiden tehtävä on tuottaa voittoa, mutta ei ihmisiä voi kohdella tällä tavalla.

Konginkankaan kolarissa vammautuneiden kohtalo on kamala. Traumaattinen onnettomuus, vakava aivovaurio ja työkyvyttömyys. Tämän kaiken keskellä repivä korvausriita, jonka aikana vakuutusvirkailija kehottaa menemään vammautuneena töihin tai olemaan hankkimatta lapsia.

Näin Saana Kiviranta sanoo hänelle käyneen. Hän voitti riitansa OP:ta vastaan lopulta vasta erittäin kallispalkkaisen juristin avulla.

– Välillä vakuutusyhtiö jopa kiisti, että olisin edes ollut turmabussissa, Kiviranta sanoo. 

Kymmeniä yhteydenottoja

Vaikka mikä olisi, korvauskäsittely vakuutusyhtiön kanssa ei yksinkertaisesti saa kestää jopa 12 vuoden ajan. Se on täysin kohtuutonta ihmisen kannalta, joka yrittää päästä takaisin elämään.

Moni on tyytyväinen saamaansa vakuutuspalveluun ja korvauksiin. Asiakas voi olla väärässä ja vakuutusyhtiö oikeassa.

Ja sitten on iso liuta tapauksia, jotka ovat kuin Konginkangas. 

Vakuutusyhtiöiden toimintaa tarkkailevalla Finanssivalvonnalla olisi nyt tiukan kannanoton paikka.

Konginkankaan onnettomuus oli Suomen oloissa hyvin poikkeuksellinen. On kuitenkin turha luulla, että siihen liittyvät korvausriidat ovat ainutlaatuisia.

Konginkangas-juttujen julkaisun jälkeen olen saanut kymmeniä yhteydenottoja lukijoilta, jotka ovat halunneet kertoa omasta korvaustaistelustaan. Ihmiset ovat lisäksi jakaneet mielivaltaisina pitämiään korvauspäätöksiä sosiaalisessa mediassa. Näissä tapauksissa ovat olleet esillä kaikki Suomen suurimmat vakuuttajat.

Sanottakoon tämä: suuri osa vakuutusyhtiöiden päätöksistä on varmasti oikeudenmukaisia. Moni on tyytyväinen saamaansa palveluun ja korvauksiin. Asiakas voi olla väärässä ja vakuutusyhtiö oikeassa.

Ja sitten on iso liuta tapauksia, jotka ovat kuin Konginkangas. Kansalainen haudataan lakislangin ja vakuutusbyrokratian rattaisiin vailla inhimillisyyttä tai etiikkaa. Yhtiö takoo voittoa rahoilla, joilla pitäisi turvata vammautuneelle loppuelämän säällinen toimeentulo.

Aivovamma murskasi unelmat

Mariasta piti tulla liikunnanopettaja. Onnettomuus pilasi haaveen ja epäonnistunut selkäleikkaus varasuunnitelman fysioterapeutin työstä. Lopulta hänet koulutettiin uudelleen psykoterapeutiksi, mutta ei siitäkään tullut mitään. Nainen on kolmekymppisenä työkyvytön. 

– Minulla on ongelmia keskittymisen ja muistin kanssa: unohdan ihan arkisia sanoja. Olen paljon väsyneempi kuin aiemmin ja on vaikeaa saada nukuttua. Olen impulsiivisempi, mutta samaan aikaan tuntuu, että elämä latistuu. Päänsärkyä, pahoinvointia, ihan kaikkea mahdollista, Maria kuvailee kuntoutuskeskus Validiassa todetun aivovammansa oireita.

Vakuutusyhtiö kiistää vaurion syntyneen onnettomuudessa. Riita jatkuu. Eikä loppua näy.

– Hoitava lääkärini sanoi, että vakuutusyhtiö vie aivovamma-asian todennäköisesti vakuutusoikeuteen. Vain koska he voivat ja toivovat, että en jaksa lähteä sinne saakka, Maria huokaa.  

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.