Konginkankaan pelastaja: Turmatie luvattiin kunnostaa – mitään ei ole tehty

Palomies-sairaankuljettaja Jarmo Arpiaisen uran työläin vuoro sattui maaliskuun 19. päivälle vuonna 2004. Arpiainen kollegoineen pelasti ihmishenkiä Konginkankaan bussionnettomuuden turmapaikalta.

10 vuotta myöhemmin hän voi vain ihmetellä, miksi turman jälkeiset lupaukset on petetty.

– Silloinhan poliitikot lupasivat itku silmässä, naurattaa vieläkin, että nyt tulee tie kuntoon, Mutta eihän siellä ole tapahtunut yhtään mitään, Arpiainen, 47, lataa.

Tielle kaavailtiin nokkakolareita ennaltaehkäisevää keskikaidetta ja koko Nelostietä Jyväskylästä pohjoiseen oli tarkoitus kohentaa. Toistaiseksi hankkeisiin ei ole suunnattu varoja.

– Aina olen sanonut, että silloin kun poliitikko jotain lupaa, niin pitää varautua pettymykseen.

Konginkankaan bussiturmassa kuoli 23

-Suomen historian pahin tieliikenneonnettomuus tapahtui yöllä 19.3.2004 Nelostiellä Konginkankaan taajaman kohdalla Äänekoskella Keski-Suomessa.

-Rekan ja linja-auton yhteentörmäyksessä kuoli 23 ihmistä ja loukkaantui 14. Kaikkiaan bussissa oli 36 matkustajaa.

-Paperirullalastissa ollut rekan perävaunu törmäsi linja-autoon, jossa matkusti Rukalle hiihtämään matkalla olleita nuoria.

-Raskaat paperirullat vyöryivät törmäyksessä bussin ohjaamoon ja matkustamoon.

-Onnettomuushetkellä tien pinta oli erittäin liukas. 

Turmayön tapahtumat eivät ole tulleet Arpiaisen uniin. Itsensä sijaan hän on pikemminkin ollut huolissaan turmassa kuolleiden ja loukkaantuneiden omaisista.

– Ei se niin häävi näky ollut siellä. Oma elämäni ei muuttunut, mutta oon aina aatellut, miten ne pärjää.

Lohduton näky ja pelastustoimien kulku eivät silti ole unohtuneet. Arpiainen ei arkaile myöntää, että heidän toimensa pelastivat henkiä.

– Alun perin puhuttiin, että neljä loukkaantui vakavammin, mutta sittemmin on selvinnyt, että kaikilla 14 loukkaantuneella oli vammoja, joita nykypäivänä luokitellaan vakaviksi. Energiat olivat niin suuria siinä onnettomuudessa. Ne, mitkä siellä oli pelastettavissa, pelastettiin kaikki. Selvisivät hengissä, mutta varmasti ikuisia vammoja ja traumoja jäi.

"Tällaista ei voinut harjoitella etukäteen"

Arpiainen muistuttaa, ettei vastaavanlaisia onnettomuuksia oltu edes harjoiteltu aiemmin.

– Kylmä talviyö, muutama aste pakkasta. Sovimme toimenpiteet, että nostamme ja liikutamme varovasti. Yksi per auto, tai yksi plus yksi per auto. Nopeasti kohti sairaalaa, missä alkoi loppuhoito. Hosuminen ei auta, tarkka, määrätietoinen, jouhea ja tarpeeksi nopea toiminta riittää, Arpiainen jatkaa.

Tositilanteessa saatu koulutus on samaan aikaan parasta ja pahinta mahdollista. Arpiaisen onneksi hänellä oli tuoreessa muistissa koulutus noin viikkoa ennen turmayötä.

– Olin juuri Kuopiossa viikon mittaisella pelastusopiston palomiesten ja ylipalomiesten taktisen johtamisen kurssilla, jossa harjoiteltiin pienempiä onnettomuuksia ja suuronnettomuuksia. Siellä oli muistaakseni kemikaalionnettomuus ja isompia tulipaloja. Myös kolareita, missä oli useampi mahdollisuus, että ihmisiä oli vaarassa.

– Kyllä siitä jäi aika paljon takaraivoon.

"Ei paljon laulattanut"

Turmayön jälkeen työpäivä venyi puoli kahteen iltapäivällä. Loppupäivä eteni vaisuissa merkeissä.

– Ei paljon laulattanut. Tyttären kanssa tulin kotiin ennen kuin vaimo tuli töistä. Eihän sitä perheelleen kaikkea voinut tai halunnut kertoa, mitä näki. Tyttö oli onneksi niin pieni (2,5-vuotias), ettei tajunnut. On siitä sitten puhuttu sen jälkeen pikku hiljaa.

Konginkangas on kuitenkin seurannut Arpiaista hänen työssään.

– Vuoden 2004 loppuun asti se oli työn ja onnettomuustutkinnan puolesta mukana. Meitä pyydettiin koulutuksiin ympäri Suomea kertomaan tapahtuneesta.

Miksi ambulansseja on vähennetty?

Jos Konginkankaan turma tapahtuisi tänä päivänä, olisi moni asia toisin - mutta Arpiaisen mukaan ei pelkästään paremmin.

– Raivauskalusto ja muut vehkeet ovat tehostuneet hirmuisesti 10 vuodessa, mutta (ambu)lansseja on vähemmän sekä täällä Äänekoskella että Viitasaarella, Pihtiputaalla ja Jyväskylässä. Ei mielestäni millään lailla järkevää touhua.

Yön urakoijille sateli toki kiitoksia, mutta ei muita palkintoja. Arpiainen itse olisikin pitänyt kornina, että olisi saanut työstään jonkun mitalin.

Antaa työn puhua puolestaan?

– Niin, tuo on hyvin sanottu.

Keskikaide

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.