Kuiville päässeen Hilun päihdehelvetti alkoi jo alle 10-vuotiaana – "Elämä oli pelkkää harmaata mössöä"

Stop Huumeille -yhdistyksen vertaistukeen perustuvalla Radalta himaan -hankkeelle on saatu hyviä tuloksia päihteidenkäyttäjien kuntouttamisessa. Yhdistys kritisoi sitä, että päihderiippuvaisten hoitojaksot ovat usein aivan liian lyhyitä ja riippuvuutta hoidetaan liikaa pelkillä lääkkeillä.

Hilu Merilaidan elämän alku ei ollut se kaikista helpoin. Kotoa opittu malli ajoi päihteiden käyttöön jo alle 10-vuotiaana.

– Olen päihdeperheestä ja asunut laitoksissa koko lapsuuden, 3-vuotiaasta saakka. Jo 14-vuotiaana olin alkoholisti, ja satunnaisesti olen käyttänyt myös muita päihteitä, Merilaita kertoo.

Päihteiden käyttö johti tapaturmiin, itsemurhayrityksiin ja tekemisiin poliisin kanssa; ja myös siihen äidille kaikista kipeimpään asiaan.

– Nuorin poika on jopa huostaanotettu kiireellisesti sen takia, että olen käyttänyt päihteitä.

Kymmenet takaisin työ- ja perhe-elämään

Merilaita ja monet muut päihteidenkäyttäjät ovat saaneet kuitenkin apua Stop Huumeille -yhdistyksen Radalta himaan -hankkeesta, jossa sosiaalialan ammattilaisesta ja vertaistyöntekijästä koostuva työpari kiertää laitoksissa keskustelemassa ihmisten kanssa ja esittelee erilaisia hoito- ja tukimuotoja.

Yhdistyken toiminnanjohtajan Johan Loikaksen mukaan tällä menetelmällä on saatu kymmeniä ihmisiä päihdelaitoksista takaisin työ- ja perhe-elämään. Loikas korostaa, että projektissa hoitomuodot ja -mallit ovat sellaisia, joita päihdekuntoutujat itse ovat toivoneet.

– Ihmiset ovat lähteneet laitoksista muovikassin kanssa, mutta tulleet sitten meidän kautta ja jatkaneet elämää: he ovat nyt töissä, perheissä, ja poissa siitä niin sanotusta yhteiskunnan likasakasta, Loikas kuvailee.

Loikas kritisoi sitä, että päihderiippuvuutta hoidetaan edelleen lähinnä lääkkeillä.

– Päihdekenttä näyttää ikävä kyllä siltä, että kaikki on lääkkeellistä hoitoa. Me ollaan sitä mieltä, että se ei toimi niin.

Radalta himaan -hankkeessa asiakkaiden kanssa tehdään pitkäjänteistä työtä ja heidän kanssaan ollaan tekemisissä jopa vuosia.

– Tällä hetkellä hoidot ovat yleensä Suomessa tosi lyhyitä. Hoidot ovat käytännössä vaan pintaraapaisu, ja loppu jää sitten siviiliin hoidettavaksi, Stop huumeille -yhdistyksen vertaistyöntekijä Annika Kokkonen sanoo.

Hilu Merilaita on nyt raitis ja hänen elämäänsä kuuluu muutenkin hyvää.

– Viime syksystä saakka olen käynyt Stop huumeille -yhdistyksessä ensin asiakkaana ja helmikuussa aloitin täällä kuntouttavan työn. Se on tukenut minua tosi hyvin, että hyvältä näyttää, Merilaita sanoo.

– Tuntuu siltä, että nyt näkee, kun kukat keväällä nousevat. Ennen eroja ei edes huomannut, se oli vaan sitä harmaata mössöä koko elämä.

Radalta himaan -hankkeesta on nyt julkaistu kirja "Hyvät, pahat ja kairatut", jossa päideriippuvuutta ja sen hoitoa käsitellään nimenomaan asiakkaiden näkökulmasta.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.