Kuntosalit puuttuvat anorektikkojen treenaamiseen

Uusilla kuntosaliketjuilla on napakat ohjeet miten sairaasti treenaaviin anorektikkoihin tulee suhtautua. Kuntokeskus SATS sekä Forever-kuntosalit kertovat laatineensa työntekijöille ohjeet: Keskustelu aloitetaan hienovaraisesti, kun sairaus on selkeästi nähtävissä.

Sen sijaan pitkään monille muille kuntosaliketjuille töitä tehnyt Tarja Runsten kertoo ettei ole saanut virallisia ohjeita, mutta hänen mielestään on eettisesti väärin jättää puuttumatta.

– Jos selvästi sairas henkilö tulee salille viisi kertaa viikossa ja tekee treeniä kolme tuntia kerrallaan nilkkapainot jalassa, on siihen syytä puuttua, sanoo tällä hetkellä kuntokeskus Motivuksen liikunnanohjaajana työskentelevä Runsten.

Hän puuttuu asiaan, jos merkit ovat selvät.

– Kuntoilijan paino putoaa rajusti, hän näyttää nälkiintyneeltä ja tekee treeniä ylitehokkaasti, luettelee Runsten.

Kysytään lääkärin lupaa kuntoiluun

Kaikki MTV3:n Uutisten haastattelemat liikuntaohjaajat sanovat, että terveyden ja sairauden rajaa on usein vaikea erottaa, ja anorektikon liikatreenamiseen on hankala puuttua. Näin myös ryhmäliikuntavastaava Pauliina Turpela Forever Töölöstä.

– Hienovaraisesti pitää asiaan puuttua, eikä näitä usein eteen tule, Turpela sanoo.

Hänen mukaansa kuntosalille tulee anorektikkoja, joilla on erikseen lääkärin lupa kuntoiluun.

– Jos joku täyttää selkeästi anorektikon merkit ja tekee kovaa treeniä, tiedustelemme lääkärin lupaa treenamiseen.

Kahdeksan vuotta Suomessa toiminut kuntokeskus SATS on myös laatinut ohjeet miten kohdata anorektikko, kertoo SATSin tuotespesialisti Reetta Hautala.

– Aloitamme keskustelun neutraalisti, mutta suoraan, jos merkit ovat selvät, sanoo Hautala.

– Kysellään miten kuntoilu on sujunut, ja kysytään voidaanko jotenkin auttaa.

Hautalan mukaan selviä anoreksiatapauksia huomataan SATSin saleilla harvoin.

– Kerran vuodessa.

Yli 20 vuotta alalla toiminut Tarja Runsten ei ole nähnyt sairaalloisesti treenaavia anorektikkoja salilla pitkään aikaan.

– Johtuuko siitä, että sairas saattaa käydä monella eri salilla, kun saleja on nyt enemmän, tai meneekö anorektikko sitten mieluummin lenkille metsään, jossa kukaan ei näe.

Hän kertoo tapauksesta kymmenen vuotta sitten, jolloin kuntosaliohjaajan puuttuminen auttoi anorektikkoa parantumisen alkuun.

– Työntekijän aloittama keskustelu oli tytölle herätys, ja sen jälkeen hänen tilansa lähti parempaan suuntaan. Hän ei ehkä ollut vielä niin syvällä sairaudessa, että pystyi tekemään asialle vielä jotakin, kertoo Runsten.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.