Lainauksia Alpo Rusin kirjasta Vasemmalta ohi

Suurlähettiläs Alpo Rusin kirja "Vasemmalta ohi" ilmestyy tänään. Teos käsittelee ulkopoliittista valtataistelua Suomessa vuosien 1945-1990 välisenä aikana.

OTE1

. . . DDR:n edustusto hermostui myös Helsingissä. Suomalainen PEN-club oli arvostellut 8.12. Kansan Uutisissa Biermannin kohtelua. Päätoimittaja Kauppila oli va. asiainhoitaja Ralf Böttcherin puhuttelussa 9.12.1976. Lehden Berliinin kirjeenvaihtaja Kari Arvola oli Erkki Kauppilan onneksi kuitenkin leimannut raportissaan Biermannin "imperialismin käsikassaraksi". Kauppila vakuuttikin täysin ymmärtävänsä DDR:n johdon toimet Biermannin osalta, vaikka "lehti joutuikin välittämään myös eräiden kulttuuripiirien käsityksiä". Lisäksi lehti oli Kauppilan mukaan jo julkaissut todellisten kommunistien Biermannia arvostelevia kannanottoja. Lopuksi Kauppila lupasi lehtensä panevan pisteen Biermann-kirjoittelulle. Mutta kaikkein mieluisin tukisähke tuli 26.11. DDR:n Helsingin edustuston kautta suoraan puoluejohtaja Honeckerille. Huomattavat suomalaiset taiteilijat olivat julkaisseet julkilausuman, jossa yksiselitteisesti tuomittiin Biermannin toiminta "vihollisen hyväksi". Allekirjoittajina olivat Kaisa Korhonen, Kaj Chydenius, Pekka Milonoff, Agit-prop, Eero Ojanen ja Marja-Leena Mikkola. Nämäkin suomalaiset vakuuttivat DDR:n johdon siitä, että väkivaltainen taiteilijavaino oli hyväksyttävää ja oikein. Samalla suomalaistaiteilijat antoivat tukensa Stasille sen taiteilijoihin kohdistuneissa maastakarkottamistoimissa ja muissa toisinajattelijoiden vainoissa.149 DDR:n arkistosta saadun muistion mukaan Sorsan ja Vernerin (Paul Verner, DDR:n kommunistisen puolueen politbyroon jäsen. MTV3:n huom) delegaatioiden tapaamisessa tunnelma oli katossa. Verner oli saanut vierailun alla 5.11.1976 Stasin erittäin salaiseksi luokitellun raportin Suomen poliittisesta tilanteesta. SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo oli ollut SED:n kustantamalla lomamatkalla DDR:ssä 7.-13.9.76, missä yhteydessä SED epäilemättä sai merkittäviä taustatietoja Suomen tilanteesta Sinisalolta.150 Marraskuun alussa oli pidetty myös EVAn salainen seminaari markkinatalouden tilasta, mistä raportissa oli tietoja. Siinä korostettiin Suomen porvarillisten voimien alkaneen laaja-alaisen vastapolitiikan kokoamisen SDP:n ja SKP:n yhteistyön aiheuttaman uhan eliminoimiseksi. Raportissa katsottiin Keskustapuolueen K-linjan vasemmistolaistuneen. Raportin mukaan SKP:n diskriminointi oli päättynyt Suomessa ja kommunistit olivat päässeet yhä tärkeämpiin tehtäviin valtionhallinnossa. Etenkin ulkoministeriöön oli ryhdytty rekrytoimaan selkeästi vasemmistolaisia virkamiehiä. Miettusen vähemmistöhallituksen synnyttyä vasemmistopuolueet saattoivat vahvistaa massaliikkeitä ja hyödyntää ammattiyhdistysliikettä poliittisiin lakkoihin. SKP:n, mutta nähtävästi myös SDP:n ja ainakin Keskustapuolueen, eräiden henkilöiden harjoittama ilmiantourkinta erilaisten oikeistolaisiksi leimattujen henkilöiden paljastamiseksi KGB:n ja Stasin hyväksi oli myös kiihtynyt näinä kuukausina.151 Näin "Helsingin henki" ei härnännyt Sorsan ja Vernerin neuvotteluja, joissa kirjaa piti Stasin epävirallinen avustaja Klaus Bredow ("Bach"). Sattumoisin KGB oli lokakuun puolivälissä valittanut Kekkoselle Supon aloittaneen neuvostodiplomaattien varjostuksen. Kekkonen ärtyi tiedosta ja lupasi varjostuksen loppuvan.152 (Välistä on jätetty pois Sorsan ja Vernerin litteroitu vuoropuhelu. MTV3:n huom) Seuraavana päivänä Verner kertoi neuvottelujensa tulokset Neuvostoliiton suurlähettiläälle Viktor Stepanoville, jotta tieto kulkisi Moskovaan. DDR:n lähetystösihteeri Ludwig Schirrwagenin 13.11.1976 kirjatun muistion mukaan Stepanov ylisti Sorsaa, jonka aikana "kaikkinainen neuvostovastaisuus on kadonnut SDP:n kannanotoista". KGB-taustaisen suurlähettilään mukaan Sorsan tavoitteena oli murtaa keskustan hegemonia ulkopolitiikassa linjaamalla Suomen ulkopolitiikkaa siitä vasemmalta ohi. KGB:n päällikkö Andropov olikin tehnyt neuvostovastaisuuden kitkennästä Etykin jälkeen laitoksensa tärkeimmän tehtävän länsimaissa. Neuvostoliitossa tämä rikoslain 70. artikla neuvostovastaisesta agitaatiosta ja propagandasta oli vienyt ehkä miljoonia kansalaisia pakkotyöleireille, jopa kuolemaan. Lisäksi Sorsa oli Stepanovin mukaan luvannut antaa tietoja SI:n toiminnasta.154

Mutta SDP näyttää menneen askeleen pidemmälle. Se ryhtyi välittämään aktiivisemmin tietoja ja dokumentteja läntisten sos.dem. puolueiden kokouksista. Puoluesihteerin Ulf Sundqvistin kontaktitapaamisessa Stasin asemapäällikön Kahlmayerin kanssa 3.12.1976 Sundqvist lupasi keskustelumuistion mukaan luovuttaa SI:n (Sosialistinen Internationaali. MTV3 huom) 13. kongressin, kuten myös Pohjoismaiden sos.dem. puolueiden 25.-26.11.1976 kongressin, asiakirjat DDR:n edustajille. Stasi sai KGB:n raportin pohjoismaisesta kongressista 20.12.1976, mikä viittaa siihen, että Kahlmayer on ollut velvoitettu raportoimaan ensin KGB:lle keskustelusta "korkean tason kontaktinsa" kanssa. Toinen mahdollisuus on, että Sundqvist yksinkertaisesti raportoi ensin KGB:lle. Stasi sai SI:n Geneven kongressia koskevan kolmisivuisen koosteraportin 6.1.1977 huippulähteen XV/1129/62 kautta; se saattaisi olla Sundqvist tai hänen luotettunsa.155 Näin itäblokin tiedustelu penetroitui syvälle Pohjolan sos.dem. puolueiden politiikkasisältöihin. Oli selvä, että tällainen informaation välittäminen vahvisti SDP:n johdon asemaa Neuvostoliiton ja DDR:n strategisessa ohjausjärjestelmässä. Samalla Sundqvist paljasti Pohjolan sos.dem. verkoston Stasin ja KGB:n tiedustelulle.156 Erikseen Stasi sai SAK:n ja IBFG:n välisten keskustelujen pöytäkirjan 1.1.1977 lähteen XV/3682/74 kautta.157

OTE 2

...Vierailulta (Kekkosen virallinen vierailu DDR:ään syyskuussa 1977. MTV3 huom) haluttiin silti tulos: puolueettomuuden tunnustus. Itä-Saksa puolestaan olisi halunnut vahvistaa sotilastiedusteluasemaansa Helsingissä, kun se esitti sotilasasiamiesten lisävaihtoa. Tämän Kekkonen päättäväisesti torjui ja oli joutua maksumieheksi. Itä-Saksalta 77 vuotta juuri täyttänyt Suomen presidentti halusi kuitenkin vähintään sen, mitä hän oli sanonut Reykjavikissa. Tuntia ennen Finnairin laskutelineiden osumista Itä-Berliinin kentälle, suomalaisneuvottelijat saivat tahtomansa tai edes jotain. Puolue- ja valtiojohtaja Honecker kakisteli lehdistötilaisuudessa suustaan koukeroisen puolueettomuusmuotoilun. "Suomi noudattamallaan rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan tiellä myötävaikuttaa kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseen." Muotoilu oli kuin koiran talutusnuora, jonka pää meni Itä-Berliinin kautta Moskovaan. Mutta syyskuussa 1977 se koettiin silti riittävän löysäksi, jotta koira saattoi ainakin hivenen irrotella ennen kuin puristus tuntui kurkussa.47 Vierailun alla Stasi värväsi nuoren itäsaksalaisen diplomaatin Gerhard Magetin, josta tuli jatkossa DDR:n ulkoministeriön Suomen asioiden asiantuntija Stasin epävirallisena avustajana peitenimellä "Pohlman" rekisterissä XV/2576/7748. Stasi raportoi ennen vierailua suomalaisista presidentin seurueen jäsenistä (ei lähdettä).49 Eikä Moskova aikaillut, kun se alkoi vetää nuorasta. Saatuaan myös Stasin kautta raportin vierailun valmisteluista ja toisen vierailun päätyttyä se käynnisti SKP:n sekä SDP:n tuella puolueettomuuspolitiikan ja alivaltiosihteeriksi siirtyneen Korhosen moukaroinnin. Neuvostojulkaisussa nuoren polven vasemmistodemarit viittasivat suoraan Jaakko Kalelaan ja opastivat presidenttiä. "Puolueettomuuspolitiikka edellyttää suhteiden kehittämistä kaikkiin maihin, mutta erityisesti sosialististen maiden kanssa." Kekkonenkin hermostui Korhoseen kohdistuneesta uudesta iskusta ja näki sen vastapuolen operaationa. Näin "vastapuoleksi" oli muotoutunut käytännössä jo hänen oma avustajansa (Kalela) ja tämän edustama pääministeripuolue. Kekkonen kirjoitti Korhoselle kirjeen, jossa epäsuorasti moitti tätä siitä, että ennen virkautumistaan antamassaan haastattelussa oli todennut Kekkosen "jäävän historiaan Suomen puolueettomuuspolitiikan arkkitehtina". Mutta kirjeenvaihto osoitti, että nimenomaan vasemmisto painosti Suomea tiukkaan ulkopoliittiseen YYA-liturgiaan. Korhonen vastasi kirjeellä Kekkoselle tavalla, joka osoitti Suomen alkaneen siirtyä Moskovan ohjauksessa YYA-liturgian aikaan:

"Muistelen, että ankarana puhdasoppisuuden aikana 1600-luvulla piispat vaativat, että jokaisen saarnan yhteydessä oli tietty luterilainen uskontunnustus luettava. Joka sitä ei tehnyt, oli harhaoppisena epäilyksen alainen, olipa saarnan muu sisältö mitä tahansa. Ystävämme Stepanov olisi silloinkin menestynyt."50

Korhonen joutui heti alkusyksystä 1977 Kansan Uutisten ja Tiedonantajan kovan arvostelun kohteeksi. Hieman myöhemmin professori Osmo Apunen leimasi kolumnissaan Korhosen "lännen mieheksi", mikä sai puolestaan Kekkosen kiroamaan Apusen. Lännen mieheksi leimautuminen vasemmistososialidemokraatin toimesta oli eräänlainen poliittinen tuomio, josta ei voinut valittaa. Kalela esitti Kekkoselle tämän mukaisen arvionsa. "Apunen pitää Korhosen asemaa Neuvostoliitossa niin huonona, että on valmis tällaisen ilmiannon muodossa vaikuttamaan siihen, kenet presidentti nimittää korkeaksi virkamieheksi." Kalelan harmiksi Kekkonen tulkitsi Apusen hyökänneen hänen itsensä - Kekkosen - kimppuun. Mutta oli selvä, että nimenomaan kepu ei enää kyennyt toimimaan yhtenäisesti, mikä vahvisti olennaisesti SDP:n toimintamahdollisuuksia. SDP oli liukunut kepusta, ja myös Kekkosesta, vasemmalta ohi, mikä varmasti noteerattiin Moskovassa.51

OTE 3:

... Bredowin raportti paljasti, että SDP:n johto pelasi ainakin kaksilla korteilla. Jos Sorsa oli ensimmäisenä läntisenä valtiomiehenä tuominnut julkisesti Yhdysvallat YK:n aseidenriisuntakonferenssissa, puolue asettui diplomaattisissa konsultaatioissa käytännössä Neuvostoliiton rinnalle rauhanmarssiliikkeessä. SDP:n ja SED:n viralliset turvallisuuspoliittiset konsultaatiot käytiin Helsingissä 7.-9.2.1984. SDP:n valtuuskuntaa johti presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela ja SED:n puolelta keskuskomitean kansainvälisen osaston varapäällikkö Joachim Böhme. SED:n keskuskomiteaan sihteeristölle valmistetussa raportissa korostettiin "Toveri Kalelan yhtyneen kaikkiin SED:n esittämiin kansainvälistä kehitystä ja rauhan kysymyksiä koskeviin näkökohtiin. Kalela oli vakuuttunut, että seuraavien viiden vuoden aikana ei ole mahdollisuutta liennytykseen. - - Kalelan mukaan SPD ja SED ovat samaa mieltä siitä, että kaksoispäätöksen toimeenpano on luonut täysin uuden tilanteen. SI:n on arvioitava monia ehdotuksiaan uudelleen." Kalelan mukaan myönteistä oli, että molemmat Saksat ovat kyenneet parantamaan suhteitaan. "SDP:n on nykyisin helppo löytää yhteisymmärrys SPD:n kanssa, mutta edelleen on suuria vaikeuksia Ranskan ja Italian sosialistipuolueiden kanssa."

"Toveri Kalela: Kohlin ja Genscherin vakuuttelut, ettei keskimatkan ohjusten sijoittaminen tule muuttamaan mitään, on kestämätön. Tilanne on paljon vakavampi kuin Genscher vierailullaan syksyllä esitti (vierailusta meni Stasin koosteraportti - AR). Amerikkalaisten ja Kohlin hallinnon yritys väittää, että Varsovan liiton vastatoimet vahvistavat kaksoispäätöksen oikeellisuuden, myrkyttää entisestään kansainvälistä ilmapiiriä. - - Seuraavien viiden vuoden aikana säilyy jännitystila kansainvälisissä suhteissa. - - On arvioitava vakaus ja tasapaino kokonaan uudelta pohjalta. - - Toveri Andropovin elokuussa 1983 tekemille ehdotuksille tulee nyt historiallinen ulottuvuutensa, kun yksi suurvalta on valmis uuden asekategorian poistamiseen ja osittaiseen tuhoamiseen."

Kalela luovuttaa Länsi-Saksan hallituksen edustajan kanssa käydystä neuvonpidosta strategista keskusteluinformaatiota DDR:lle. Lisäksi Kalelan arvio kansainvälisestä tilanteesta oli asiallisesti paniikinomainen, eikä siinä perusteiltaan kyetty pureutumaan Euroopan turvallisuuden perusongelmiin: Varsovan liiton ja Neuvostoliiton asevoimien hyökkäyksellisyyteen; asialliseen ylivoima-asemaan, joka niillä oli Euroopassa. Kuten presidentti Mitterrand sanoi Koivistolle lokakuussa 1983: "SS-20-ohjukset on suunnattu Länsi-Eurooppaa vastaan, ei Atlantin yli. Vaatimalla brittiläisten ja ranskalaisten ydinaseiden huomioon ottamista Geneven neuvotteluissa Neuvostoliitto on hankkinut itselleen alibin suuren lisävarustelun suorittamiselle." 50 Näille Ranskan johtavan sosialistipoliitikon vakuutetuille SDP viittasi kintaalla ja asettui Neuvostoliiton rauhanmarssiliikkeen kritiikittömäksi tukijaksi; yhteisrintamaan sortohallitusten kanssa. Kansliapäällikön asemansa kautta Kalela sitoi myös laajemmin Suomen ulkopolitiikkaa itäblokin strategiaan, osittain myös KGB:n työstämään toimintalinjaan länsivaltojen sisäisen eripuran syventämiseksi. Stasin Bonnin ulkoministeriöön sijoittaman huippuagentin Peterin kautta Itä-Berliini sai 8.2.1984 sopivasti 38- sivuisen huipputietueen "lännen sotilaallisesta varautumisesta" aivan Naton Norjassa pidetyn suuren talvisotaharjoituksen kynnyksellä. Hieman myöhemmin Stasi sai KGB:ltä SI:n Lontoon toimistosta saatujen tietojen pohjalta raportin ydinaseriisunnasta. SDP:n ja SED:n konsultaatioiden aikaan kuusi DDR:n kansalaista haki poliittista turvapaikkaa Yhdysvaltojen Itä-Berliinin suurlähetystöstä ja kaksi rauhanaktivistia aloitti nälkälakon tutkintovankeudessa.51

SDP:n paljolti julkisuudelta salassa käymät puolivaltiolliset konsultaatiot olivat jyrkässä ristiriidassa niiden ulkopoliittisten valmistelujen kanssa, joita ulkoministeri Väyrysen johdolla oli loppuvuodesta käyty Suomessa. Toisaalta lokakuun lopussa oli eduskunnassa hyväksytty perinteisen liturgian säestyksellä YYA-sopimuksen jatkamista koskeva lähetekeskustelu. "YYA on Suomen Magna Charta", julisti hallituspuolueeksi noussut SMP. Joulukuussa ulkoministeri Gromyko saattoi sanoa Väyryselle, että YYA-sopimuksen jatkamisratkaisun jälkeen "Neuvostoliitto ja Suomi voivat kulkea käsi kädessä rauhan puolesta". Tämä oli SDP:n viesti Tehtaankadulle; nyt sitä yritettiin pakkosyöttää Väyryselle. SKP:n stalinistisiiven "turvallisuuspoliittiset asiantuntijat" Matti Viialainen ja Jaakko Laakso esittivät joulukuun alussa, että Suomen voimavarat eivät riittäneet tehokkaaseen ilmavalvontaan. "Suomen matalavalvontatutkaverkoston tiedot tulee välittää Neuvostoliitolle YYA-sopimuksen edellyttämässä tilanteessa reaaliaikaisesti".

Suomen asemasta huolestunut Väyrynen kutsui avainvirkamiehet sisäiseen seminaariin joulukuun lopulla tarkoituksenaan kehitellä puolueettomuutta vahvistavaa ulkopoliittista kokonaisstrategiaa syksyn epämääräisen ulkopoliittisen keskustelun ja kiristyneen kansainvälisen tilanteen kokemusten valossa. Tästä seminaarista laadittiin 30-sivuinen salainen muistio, joka annettiin Koivistolle. Raivostunut Koivisto tivasi, "miten näin vaarallisilla asioilla on ryhdytty spekuloimaan". Erityisesti Koivistoa Juhani Suomen mukaan pelotti, että tietoja muistiosta vuotaisi Tehtaankadulle, jonka kanssa SDP:n johto muutoin kävi säännöllisiä konsultaatioita salassa, kuten Stasin raportoinnissa todettiin tammikuun lopulla.

Kursivoidut luvut lähdeviitenumeroita

Kursivoitu teksti Rusin omaa lainausta

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.