Lakkojen määrä romahtanut huippuvuosista – "paikallinen sopiminen oli villiä"

Vuosina 2002–2014 oli keskimäärin 134 työtaistelua vuodessa. Suurin osa työtaisteluista oli työntekijäosapuolten järjestämiä lakkoja. 

Verrattuna 1970- ja 1980-luvun työtaisteluihin luvut ovat kuitenkin pieniä.

Työtaisteluja oli 1970-luvulla enimmillään 3 282 ja 1980-luvun useimpina vuosina yli tuhat. Viimeinen suuri työtaisteluvuosi oli 1988, jolloin työtaisteluja oli 1 353. Tällöin työpäiviä menetettiin 179 820.

Eniten työtaisteluja 2000-luvulla oli vuonna 2005, jolloin työtaistelutoimia oli 365. Tällöin käynnissä oli metsäteollisuuden työnantajaosapuolen työsulku.

Asiantuntijan mukaan suurin syy lakkojen suureen määrään 70-luvulla oli paikallinen sopiminen.

– Työntekijät saivat palkkaliukumia pienillä lakoilla. Jos nyt työnantajaosapuoli valittaa sadasta laittomasta lakosta vuodessa, oli niitä tuolloin hurjimmillaan jopa tuhansia. Paikallinen sopiminen oli villiä ja työnantajat valittivat, kun liitot eivät pitäneet työntekijöitään kurissa, työmarkkinahistorian tutkija ja asiantuntija Tapio Bergholm SAK:sta kertoo.

Toinen syy on, että 70-luvulla opeteltiin vasta tekemään sopimuksia työnantajien ja työntekijöiden välillä. Neuvottelupöytään istuttiin vasta pakon edessä.

– Nyt välit osapuolten välillä ovat menneet parempaan suuntaan, mikä on vähentänyt lakkoja.

Viime vuosina myös inflaatio on ollut matalaa, joten palkkaliukumilla on ollut vain vähän väliä. Palkankorotukset ovat olleet kaikille suhteellisen saman suuruisia, mikä on vähentänyt vertailutyytymättömyyttä työpaikoilla.


Suurikaan lakko ei takaa tulosta

Bergholmin mukaan menetetyt työpäivät ovat paras mittari mitata lakon laajuutta. Pienet muutaman päivän lakot eivät ole yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä.

Toisaalta lakon laajuus ei aina korreloi sen kanssa, mitä sillä saavutetaan. Bergholmin mukaan tehokkaimmat lakot ovatkin yleensä ne, joissa pelkkä lakon uhka riittää sopimukseen.

– Lakko voi myös olla henkisesti merkityksellinen. Kun työpaikalla heikommassa asemassa oleva palkkatyöläinen ryhtyy lakkoon, voi kokemus olla voimauttava. Työntekijän oma merkitys ja yhteiskunnallinen voima tulevat esiin, hän sanoo.

Bergholmin mukaan voimauttavuus näkyy erityisesti uusien alojen työtaisteluissa. Esimerkiksi sairaanhoitajien ja teollisuuden toimihenkilönaisilla lakot ovat liittyneet myös vaatimuksiin tasa-arvosta.

Viimeaikaiset kaupan naisten ulosmarssit ovat hänen mukaansa osa samaa kehitystä.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.