Lukijan kauhutarina yön myrskystä: Painajainen merellä

Porottava paahde, tyyni sää ja lämmin merivesi houkuttelivat eilen illansuussa raumalaisia Heidi Lepistöä ja Heikki Haapalaa lähtemään merelle. Asuntolautta startattiin matkaan Uudestakaupungisa, Pyhämaan Miklinkarista.

Lepistö oli vielä ennen lähtöä tarkistanut säätiedotuksista, että seudulla ei pitäisi olla illalla tai yöllä vaaraa ukkosista. Rannikolla oli joitain tummia pilviä, mutta merellä oli kirkasta.

Asuntolautta ankkuroitiin tupla-ankkurein puolen tunnin matkan päähän pienen saaren rantaan. Ilta sujui leppoisasti trooppisesta kesäillasta nauttien. Puolen yön jälkeen Lepistö ja Haapala katselivat paksuun pilvirintamaan laskevaa aurinkoa.

– Oikealla näkyi pilvirintaman pää ja tuuli tuntui nousevan. Heikki totesi, ettei näytä hyvältä. Päätimme kuitenkin jäädä saaren rantaan yöksi, Lepistö kertoo.

Leppoisalle illalle raju käänne

Kaksikko valmistautui nukkumaan ja Lepistö ehtikin juuri nukahtaa – sitten räjähti!

– Alkoi valtava räjähtely. Aivan kuin joku olisi viskonut pommeja viereen. Sitä vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Koko taivas oli hetkessä mennyt täysin mustaksi, Lepistö kuvailee.

– Salamat pommittivat vettä. En ollut uskoa silmiäni. Se oli ihan yhtä helvettiä!

Vettä satoi vaakatasossa ja lopulta lautan liitoskohdat eivät enää pitäneet. Vettä virtasi sisälle ja Haapala yritti paikata vuotokohtia.

– Joskus kolmen neljän aikaan yöllä tilanne vielä paheni. Iski järjetön tuuli, mikä nosti hurjat vaahtopäät, vaikka olimme puhdissa saarten suojissa. Koko neljän tonnin painoinen lautta tärisi kauttaaltaan. Se oli varmasti sellainen syöksyvirtaus. Se kesti ehkä joku viitisen minuuttia, joskin ne minuutit tuntuivat ikuisuudelta, Lepistö kauhistelee.

Haapala ja Lepistö pelkäsivät, etteivät kaksi ankkuria ja rannan kallioon kiinnitetyssä koukussa oleva köysi riitä pitämään lauttaa paikallaan.

– Lautta olisi voinut murskaantua kallioille. Jonkin verran ankkurit antoivat periksi, mutta onneksi ei paljon. Jossain vaiheessa sitä vain turtui ja makasin sängyllä säpsähdellen ja miettien, mitä jos salama osuu veneeseen.

Kuin maailmanloppu

Puoli kuuden aikaan aamulla musta pilvipeite rakoili ensimmäistä kertaa.

– Heikki ehdotti, että lähdetään, mutta en uskaltanut vielä. Meni vielä tunti, kun pilviverhoon tuli isompi aukko, jolloin lähdimme todellisella äkkilähdöllä ajamaan kohti rantaa. Musta rintama seurasi koko ajan takanamme. Oli aivan uskomaton helpotus, kun olimme tulleet puoleenväliin kotimatkasta. Silloin tuli olo, että tästä selvitään.

Haapala on kokenut merenkävijä vuosikymmenten ajalta, mutta hänkään ei ole koskaan kokenut lähellekään vastaavanlaista myrskyä. Yöllinen painajainen kesti kaiken kaikkiaan viisi ja puoli tuntia.

– Se tuntui, kuin maailmanloppu olisi tullut.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.