Maanmittauslaitos etsii omistajia tuhansille maa-alueille

Suomessa on tuhansia yhteisomistuksessa olevia maa-alueita, joiden omistussuhteet ovat epäselviä tai ne eivät ole ajan tasalla.

Maanmittauslaitos selvitti viime vuonna noin 3000 yhteisomistusalueen omistajat. Selvittämättä on vielä muutama tuhat maa-aluetta.

Yhteisomistuksessa olevia alueita on erotettu 1700-luvun lopulla alkaneessa isojaossa sekä muissa maanmittaustoimitusten, kuten esimerkiksi lohkomisten ja halkomisten yhteydessä. Vuosien saatossa alueita on muodostettu erilaisiin käyttötarkoituksiin.

– Useimmiten paikat ovat vanhoja hiekkamonttuja, mullanottoalueita ja turpeenottopaikkoja. Jos ne ovat rannalla, niin usein ne ovat olleet pellavanliotuspaikkoja tai venevalkamia, luettelee yli-insinööri Jani Hokkanen Maanmittauslaitoksesta.

Vuosikymmenten kuluessa maanomistus on sirpaloitunut. Tiloista on lohkottu uusia tiloja, jotka ovat saaneet osuuksia yhteisiin alueisiin.

– Ei ole pidetty yksityiskohtaista kirjaa siitä, mihin kaikkiin alueisiin kenelläkin on oikeus. Tieto on toki olemassa mutta vaatii erillisiä selvityksiä, joita nyt ollaan tekemässä, kertoo Hokkanen.

Maanmittauslaitos aloitti kiinteistörekisterin perusparannushankkeen 2000-luvun alkupuolella. Hanke jatkuu vuoteen 2015 saakka. Tarkoituksena on selvittää kaikkien maa- ja vesialueiden omistajat ja saattaa siten Suomen kiinteistörekisteri luotettavammaksi.

Kiinteistön tai maanomistajille lähetetään kirje toimituksen aloittamisesta, kutsutaan koolle kokous ja vahvistetaan maa-alueiden omistajat kiinteistörekisteriin. Toimituksen kustannukset maksetaan valtion varoista.

– Epäselvyydet maa-alueiden omistussuhteissa aiheuttavat ongelmia kiinteistörekisterille ja maankäytölle, Hokkanen sanoo.

– Lisäksi yhteisomistuksessa olevat maa-alueet voivat olla hyvinkin eriarvoisia. Isoissa kansakoulujen myllytonteissa tai rannalla olevissa paikoissa intressit saattavat olla suuriakin.

Iloinen yllätys kirjeenä kotiin

Maanmittauslaitos lähetti viime vuonna yli 60 000 kirjettä maa-alueiden osakkaille. Kirjeiden määrä on suuri, koska yksi osakas voi olla yhteisomistajana useassakin maa- tai vesialueessa.

Yleensä kyläyhteisöissä on vanhastaan tiedetty, keille yhteinen alue kuuluu. Tieto on kulkenut sukupolvelta toiselle.

– Nykyisin perimätieto on voinut katketa. Suurin osa yllättyy iloisesti, kun onkin osakkaana jossakin yhteisessä alueessa, Hokkanen sanoo.

– Alueellahan voi olla hyväkin käyttötarkoitus, esimerkiksi venevalkama.

Maanmittauslaitoksen selvitys voi tuoda tullessaan myös harmia. Vuosia on voitu luulla, että jollakulla on osakkuus yhteisessä maa-alueessa, mutta selvityksen jälkeen havaitaan, ettei näin olekaan.

Maanmittauslaitokselta muistutetaan, etteivät yhteisalueosuudet ole henkilökohtaisia omistuksia. Aluetta voidaan pääsääntöisesti käyttää siinä tarkoituksessa mihin se on perustettu. Omistajat tai osakkaat voivat kuitenkin sopia yhdessä mitä yhteisellä alueella tehdään.

– Vanhojen pellavanliotuspaikkojen osakkaat voivat esimerkiksi pohtia, muuttaisivatko alueensa venevalkamaksi ja rakentaisivat sitten laiturin tai venepaikat, yli-insinööri Jani Hokkanen ehdottaa.

– Hiekanottopaikalta voi hakea hiekkaa omalle yksityis- tai peltotielle kotitarvekäyttöön. Osakaskunta päättää yhdessä, mitä alueella voi tehdä.

Suomessa on kaikkiaan 50 000 yhteisomistuksessa olevaa maa- ja vesialuetta. Näistä muutama tuhat vaatii vielä omistajuusselvityksen. Maanmittauslaitos aikoo selvittää epäselvät tapaukset vuoden 2015 loppuun mennessä.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.