Matti Vanhasen kolumni: Brexit johtaisi suurvaltojen Eurooppaan

Kesästä tulee ulkopoliittisesti mielenkiintoinen. Hallitus on yhdessä tasavallan presidentin kanssa viimeistelemässä selontekoa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Se on valmistumassa omalla aikataulullaan, mutta toisaalta eduskunnan käytävillä ei harmiteltaisi lainkaan, jos siihen otettaisiin Britannian kansanäänestyksen kokoinen aikalisä, ja silloin analyysiin voitaisiin sisällyttää arvio siltä varalta, että britit päätyvät eron tielle.

EU on ollut pitkään keskeinen välineemme ulkopolitiikkamme hoidossa. Sen puitteissa on sovittu yhteiset linjat ja ajettu niitä laajalla rintamalla. Toisaalta viime vuosien aikana unionin sisäinen solidaarisuus on heikentynyt.

Kreikan toistuvat tukipaketit ja myöhemmin turvapaikkapolitiikan ristivedot ovat heikentäneet unionia sisäisesti. Ja kun politiikan vaikuttavuutta katsoo, niin emme eurooppalaisina ole kyenneet riittävästi vaikuttamaan lähialueidemme vakauden puolesta.

Pohjois-Afrikan tilanne arabikevään jälkeen, Lähi-idän yhä synkkenevä konfliktien ja sotien kierre ja Ukrainan kriisi koskettavat kaikki meitä, mutta vaikutusvaltamme niihin on jäänyt rajalliseksi. Jos britit eroavat, heikentää se kykyä yhtenäiseen ja vaikuttavaan työskentelyyn entisestään ja pakottaa myös meidät suomalaiset pohtimaan vaikutuskeinojamme.

Yhteisen unionin vaikutusvallan heikentyessä ei synny kuitenkaan tyhjiötä, vaan tilaa ottavat silloin eurooppalaiset suurvallat ja niiden keskinäiset konstellaatiot. Suomen kannalta hallitumpaa on, kun meillä on toimintakykyinen unioni. Tarvittaessa meidän on kyettävä vaikuttamaan myös sisäiseltä dynamiikaltaan muuttuvassa Euroopassa. Tosiasiahan on se, että jo nyt Saksa on ottanut selkeän johtoroolin.

Selonteossa joudutaan arvioimaan myös suhdettamme sotilaalliseen perusratkaisuumme. Selonteossa otettava viesti on ensisijassa viesti maailmalle: miten me omalta osaltamme haluamme vakauttaa ja nyt jopa liennyttää kiristynyttä tilannetta lähialueillamme. Selonteon valmistumisen tuntumassa myös puolueet pitävät puoluekokouksiaan.

Huomasin, että Kokoomuksen puoluehallitus on tiukentamassa Natoon liittymistä puoltavaa kantaansa uudella sanamuodolla. Keskusta myös valmistelee kannanottoaan puoluekokoukseensa. Kokousten jälkeen hallituksen on yhdessä presidentin kanssa kuitenkin ajettava ulospäin yhteistä linjaa. Tällaisena aikana viestin on oltava myös uskottava . Meillä täällä Suomen sisällä kyllä ymmärretään se, että puolueilla on keskenään erilaisia kantoja, mutta kauempana meistä saattaa olla vaikea ymmärtää sitä, että yhtenä päivänä otetaan kantaa yhteen suuntaan ja muutamaa päivää myöhemmin vakuutetaan, että yhdessä ajammekin jotain muuta.

Olen aina tulkinnut niin, että perustuslakimme määräys - ”ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”- ei kerro vain yhdessä johtamisesta, vaan kyllä termiin ”yhteistoiminnassa” sisältyy myös velvoite hakea aito yhteisymmärrys ja molemmilla instituutioilla on vastuunsa edistää tämän yhteisen kannan löytymistä. Pienen maan on hankittava kansainvälistä puhevaltaa uskottavuudella ja pitkäjänteisyydellä.

Uskon, että selonteko ei aiheuta yllätystä suhteessa hallitusohjelmaan. Siinä todetaan, että ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä”. Tämä on se iso viesti, jolla kerromme lähtökohtamme omalta osaltamme Itämeren alueen ja arktisten seutujen vakauden ylläpitämiseksi. Pienellä maalla ei ole varaa kovin moniin vivahteisiin tässä perusviestissä.

On taitolaji pystyä erottamaan maan sisäiseen kulutukseen tarkoitetut viestit maailmalle lähetetyistä viesteistä. Hallitusrintaman päävastuulla on viesti, joka lähtee maailmalle ja vahvaan perinteeseemme on kuulunut, että tästä viestistä on myös aito yhteisymmärrys parlamentaarisella tasolla opposition tai pääosan sen kanssa.

Käsitteet alkavat joskus elää omaa elämäänsä. Puolueettomaksi Suomea ei voinut enää kutsua, kun liityimme poliittiseen unioniin ja harjoitamme sen puitteissa yhteistä ulkopolitiikkaa. Sen jälkeen ylläpidettiin osin käsitettä sotilaallisesti liittoutumaton. Kun tästä aikanaan väiteltiin sanoin pääministerinä, että vältetään piilomerkityksiä, joita termeihin eri tulkinnoilla halutaan liittää, vaan kerrotaan tarkalleen, mikä asemamme on. Sanoin, että emme kuulu sotilasliittoon. Tätä logiikkaa on nyt määrittelyssämme käytetty hieman eri sanamuodoin jo pitkään. 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.