Melu vaanii töissä ja kotona

Tänään jo kymmenettä kertaa vietettävä Hiljaisuuden päivä pyrkii kiinnittämään huomiota hiljaisuuden tärkeyteen ja melun moniin haittoihin. Aina vain meluisammaksi käyvä yhteiskunta vaarantaa tutkijan mukaan kansalaistensa terveyden.

– Meluisa ympäristö aiheuttaa monenlaisia negatiivisia terveysvaikutuksia. Melu nostaa verenpainetta, aiheuttaa stressiä, vaarantaa kuulon ja heikentää luovuutta. Lapsille melu on erityisen haitallista ja voi aiheuttaa pahimmillaan jopa aivojen organisoitumisen ongelmia. Yleisesti tiedetään myös, että melu tappaa. Suomessakin vuosittain noin 400 sydäninfarktia aiheutuu melusta, filosofian tohtori, tutkija Outi Ampuja linjaa.

Melun haittavaikutuksia vastaan taistellaan nykyään monin, mutta Ampujan mukaan riittämättömin asein.

– Hyvällä suunnittelulla, kaavoituksella ja rakennusmateriaaleilla voidaan tehdä paljon. Meillä on myös melua koskeva lainsäädäntö, jota viranomaiset valvovat. Tästä huolimatta yli miljoona suomalaista asuu nykyään liian meluisalla alueella eli paikassa, jonka äänitasot ylittävät 55 desibelin vuorokautisen keskiarvon. Eli vaikka tiedämme, miten asioiden pitäisi olla, emme pysty estämään melun lisääntymistä. Ennusteet myös kertovat, että melulle altistuvien määrä tulee vain kasvamaan.

Avokonttorin kultaiset säännöt

Melun kanssa kamppaillaan paitsi kotona myös työpaikoilla. Avokonttorikulttuurin leviäminen saa asiantuntijan kulmat kurtistumaan.

Tutkija Outi Ampuja

– Yhä vieläkin tuntuu olevan vallalla ajattelumalli, että avokonttorin kaltainen jatkuvia ärsykkeitä tarjoava työympäristö jotenkin ruokkisi luovuutta. Tutkimusten mukaan kuitenkin moni kärsii avokonttoreissa ja työteho laskee viidestä kymmeneen prosenttia, Ampuja pohtii.

Avokonttoreissa työskentelyn on kuitenkin mahdollista onnistua, sen Ampuja sanoo huomanneensa eräällä ruotsalaisella työpaikalla.

– Avokonttori sijaitsi vanhassa korkeassa tehdashallissa ja siellä tehtiin tavallista toimistotyötä. Tärkein tekijä työrauhan kannalta oli toimistoon muotoutunut tapakulttuuri. Ihmiset puhuivat toisilleen kuiskien ja kävelivät hipsutellen. Puhelut hoidettiin toimiston keskelle rakennetuista ovellisista huoneista. Työntekijät vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä olosuhteisiinsa.

Kaunis hiljaisuus

Melulle itsekin herkistynyt tutkija ei helli ajatuksissaan mielikuvaa täysin meluttomasta maailmasta, vaan melun ja rauhallisuuden sopivasta tasapainosta. Kukaan ei itse asiassa nauttisi täydellisestä hiljaisuudesta.

Inarinjärvi, Lehtikuva

– Jos puhutaan absoluuttisesta hiljaisuudesta vaikkapa maanalaisessa, äänieristetyssä kammiossa, se olisi kidutuskeino. Ihminen kokee aistideprivaation ahdistavana ja tärkein hiljaisuuden muoto onkin luonnon äänimaisema. Nykyään tosin ihminen yltää koneillaan lähes joka maailmankolkkaan, joten rikkumatonta luonnonrauhaa ei monin paikoin enää löydy.

Muusikonkin töitä tehnyt Ampuja sanoo nauttivansa itse eniten luonnon hienovaraisista äänistä ja valikoivansa tarkasti omat aistiärsykkeensä.

– Asun alueella, jonne ei saa ajaa autolla. Käytän aina konserteissa ja elokuvissa korvatulppia enkä kuuntele musiikkia autossa. En myöskään pidä turhasta taustamusiikista, vaan menen mieluummin sellaiseen ravintolaan, missä taustamusiikkia ei soiteta. Ja parasta antia sielulle ja korville on oman mökin äänimaisema. Siellä voi vielä nauttia siitä äänestä, joka syntyy, kun kevättalven järven jää sulaa hileille. Se on upea ääni, kun hileet soivat.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.