Miksi vanhemmat tuovat lapsensa puolikuntoisena päiväkotiin? ”Kyllä tämä on pahentunut”

Syksy on sairastamisen aikaa etenkin päiväkotilapsille. Vanhempien työpaineet näkyvät päiväkodeissa siten, että hoitoon viedään yhä useammin puolikuntoinen lapsi. 

Helsinkiläisen päiväkoti Louhen lapset ovat sairastaneet tänä syksynä urakalla.

– Tässä on ollut viime aikoina: Enterorokkoa, vesirokkoa, nuhakuumetta, vatsatautia, täitä ja kihomatoja, päiväkodin johtaja Kirsi Varantola luettelee.

Vatsataudin iskiessä päiväkoti suosittelee, että myös sairaan lapsen terveet sisarukset jäisivät kotiin.

– Kyllä me vatsataudissa yritämme olla aika tiukkana, koska se tarttuu niin helposti. Jos joku lapsista sairastaa, niin sitten sisaruksetkin pysyvät kotona.

Miten vanhemmat ovat suhtautuneet suositukseen?

– Kyllä sitä joudutaan perustelemaan säännöllisesti. Toisille se on vaikeampi asia hyväksyä, Kirsi Varantola sanoo. 

Lastentarhanopettajaliiton mukaan kyseessä ei ole yleinen käytäntö, vaan kyse on yksittäisten päiväkotien linjauksesta.

– Kyseenalaistan sen, että tällaisia ohjeistuksia annetaan. Jos on kova infektioaalto, norovirukset tai tällaiset, niin kunnan terveysviranomaiset antavat ohjeita ja se on akuuttia tilannetta varten, sanoo Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen.

Terveysviranomaisten käsitys puolestaan on, ettei terveiden lasten päiväkotiin menoa voida rajoittaa. Heillä on lakisääteinen oikeus päivähoitoon.

Puolikuntoisena päiväkotiin

Samaan aikaan päiväkoteihin viedään yhä useammin puolikuntoinen lapsi.

– On aika yleistä, että puolikuntoisena palataan. Ei malteta sairastaa kotona ja hoitaa kuntoon. Vanhempien työelämän paineet näkyvät aika voimakkaasti tässä kohtaa, Kirsi Varantola kertoo.

Onko tässä ollut muutoksia vuosien varrella?

– Kyllä tämä on pahentunut. Ei se aikaisemmin ollut näin tiukkaa. Joudumme jatkuvasti käymään keskustelua ja perustelemaan asiaa vanhemmille. Jos tämä toimisi, niin sairastumisia olisi vähemmän, eivätkä lapset altistuisi niin paljon tartunnoille.

Vanhemmat eivät välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka raskas päiväkotipäivä voi sairaalle lapselle olla.

– Kotona lapsi voi pärjätä hyvinkin. Täällä pitää kuitenkin jaksaa mennä esimerkiksi ulos leikkimään, Varantola muistuttaa.

Täit eivät halua pipoihin

Täit ovat syksyllä monen lapsen ja perheen riesa.

– On väärä uskomus, että päätäit liittyisivät huonoon hygieniaan tai epäsosiaaliseen käytökseen. Vaatetäit liittyvät köyhyyteen ja huonoon hygieniaan, mutta päätäit eivät lainkaan, kertoo erikoislääkäri Sakari Jokiranta.

Täit ovat yleistyneet, mikä johtuu täintorjuntavalmisteille resistenteistä kannoista.

– Suomeen on tullut 90-luvun loppupuolelta lähtien Ruotsista, Tanskasta ja Keski-Euroopasta perinteiselle hyönteismyrkkyvalmisteille resistenttejä täikantoja. Resistenttiys tarkoittaa, että lääke tehoaa huonommin tai ei ollenkaan, Jokiranta selittää.

– Tieteellisessä kirjallisuudessa tiedetään, että valmisteet, joissa on esimerkiksi dimetikonia, tehoavat varsin hyvin. Hyönteismyrkkyvalmisteet puolestaan huonosti, kertoo Helsingin yliopistossa ja Yhtyneet Medix Laboratorioissa työskentelevä Jokiranta.

Päiväkodeissa ja kouluissa vältetään pipoja koskettamasta toisiaan. Päätäit eivät kuitenkaan leviä niinkään pipojen välityksellä, vaan hiusten koskettaessa toisiaan.

– Siitä ei ole minkäänlaista osoitusta, että täit lähtisivät päästä pipoihin. Siinä mielessä on hyvin epätodennäköistä, että pipoissa olisi todellinen tarttumisriski.

Täit tarvitsevat lämpimän veriaterian ja siksi ne pysyvät lämmössä.

– Täin siirtyessä tai tarttuessa seuraavaan henkilöön on tärkeää, että se aistii lämmön ja ne muut aineet, jota toisesta huokuu. Silloin se tietää, että ruokaa on saatavilla, Sakari Jokiranta kertoo.

Omatoimista näytteenottoa

Kihomatojen osalta ei ole samanlaista resistenssiongelmaa, kun päätäiden kanssa. Kihomadotkin ovat silti yleistyneet ja syy löytyy pitkälti syömis- ja hygieniakulttuurista.

– Jos ajatellaan esimerkiksi, kuinka paljon syödään sormin erilaisia ruokia tai naposteltavia, niin kyllä se on paljon yleisempää kuin 60-70-luvuilla. Tuolloin kihomatomäärä oli huomattavasti matalampi.

– Toinen seikka on käsienpesuhygienia. Vielä 80-luvullakin pidettiin huolta, että kädet pestään huolella kotona vedellä ja saippualla aina, kun on käynyt vessassa. Tämä on paljolti unohtunut 90-luvun puolelle tultaessa. Toivottavasti tässä terästäydytään, Sakari Jokiranta toivoo. 

Mikäli kihomatoja epäilee, voi lähikuukausina omatoimisesti testata mahdollisen tartunnan.

– Kihomatojen osalta on myös aika paljon perheitä, joissa vaiva jää pidempiaikaiseksi. Tällöin olisi hyvä varmistaa, että oikeasti on kihomadoista kysymys, ennen kuin menee hakemaan uutta lääkettä. Lääkkeetkään eivät ole ihan halpoja.

– Voi tilata paketin kotiin, jossa on ohjeet, ja itse ottaa näytteet. Ne voi lähettää meille tänne keskuslaboratorioon. Täällä me sitten katsomme, onko henkilöllä kihomatoja vai ei. Tulos tulee pankkitunnuksilla luettavaksi meidän nettiportaaliin. Näin saadaan myös digitalisaatiota lisättyä ihan arkipäiväisten terveydenhuoltoasioiden ympärille, Jokiranta perustelee. 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.