MTV3:n toimittaja muistelee: Näin taivas aukeni Talvivaaralle

Pekka Perä on rakentanut Talvivaaraa 10 vuotta. Ensimmäiset sopimukset ja suunnitelmat syntyivät vuonna 2003. Ja monet niistä suunnitelmista ovat toteutuneet, täsmällisesti. Vasta marraskuun 2012 ympäristöongelmat ovat ensimmäinen iso takaisku yhdessä kaikkien aikojen kekseliäimmässä suomalaisessa liikeideassa.

Itse asiassa oman kaivoksen hankkiminen tuli Perälle yllätyksenä. Kaivoksia kun ei perinteisesti ole ollut kaupassa myytävänä. Ja Perä osti vielä omansa Outokummulta halvalla - eurolla, korkeintaan kahdella.

Geologian tutkimuskeskus oli löytänyt Talvivaaran valtavat nikkelivarat jo 1970-luvulla, mutta pitoisuus oli heikko ja niin kaivosoikeudet siirtyivät alueen omistajalta Outokummulta sen entiselle työntekijälle Pekka Perälle vähän sattuman kauppaa. Mutta Perä tiesi alusta saakka mitä teki.

"Osingot maksuun 2012"

Tapasin Pekka Perän ensimmäisen kerran helmikuussa 2005 Sotkamon kunnanvirastolla. Yhtiö tuli ensimmäisen kerran ulos suunnitelmiensa kanssa. Paikalla oli muutamia paikallisia toimittajia. Jostakin syystä olin eksynyt paikalle, koska homma haiskahti uutiselta.

Perä oli tuolloin erittäin tottumaton työskentelemään toimittajien kanssa. Hän oli arka, hapuileva ja mumisi outoa vuori-insinöörin munkkilatinaa. Hänen oli vaikea kuvailla Talvivaara-projektia siitä ensimmäistä kertaa kuuleville, koska hänen aivonsa rakensivat samaan aikaan asioita jo vuosien päähän.

Sotkamosta ajelimme samana päivänä Tuhkakylälle kaksion kokoisen pienen pienen soramontun pohjalle. Se on nyt korkeintaan promillen tuhannesosa nykyisestä kaivoksesta. Siellä ensimmäisen bioliuotuskasan kupeessa Perä pääsi elemettiinsä.

Epävarmuus oli kaikonnut ja MTV3 Uutisten haastattelussa tuossa soramontussa hän visio 23. helmikuuta 2005 kristallinkirkkaasti:

– Ensimmäiset osingot maksetaan vuonna 2012 ja ne ovat hyviä.

Kaksi kuukautta myöhemmin tapasimme Outokummussa mineraalitekniikan laboratoriossa, jonne nikkelin bioliutusta varten oli rakennettu jo vaativampi koe. Se osoitti pian, että nikkelin irrotus heikkolaatuisesta malmista voitiin tehdä bakteerien avulla pakkasessakin. Taivas oli auki. Sen jälkeen kaikki tapahtui käsittämättömällä vauhdilla ja valtava kaivos aloitti toimintansa loppuvuodesta 2008.

Miljoona poikineen, päivässä

Talvivaaran rakentamisen hurjimpina kuukausina tapasin Perän Talvivaaran lentokenttämäisellä rakennustyömaalla lukuisia kertoja. Vauhtia riitti ja joskus hänet sai pysähtymään pariksi minuutiksi kameran eteen.

– Paljonko rahaa palaa päivässä?

– Miljoona menee, Perä sanoi.

Puoli vuotta myöhemmin kaivos oli jo paisunut kaksinkertaiseksi edelliskerrasta. Kysyin vieläkö menee miljoona päivässä.

– Nyt menee kaksi, Perä tokaisi ilmeenkään värähtämättä.

Kummallakaan kerralla hän ei ollut rahanmenosta millään tavalla harmissaan. Rahaa pitikin palaa, koska muuten kaivos ei valmistuisi ajallaan.

Sijoittajat heltyivät kaikkialla

Perän ehkä kaikkein huikein saavutus on kuitenkin satojen miljoonien eurojen rahoituksen hakeminen maailmalta yhtiölleen. Siihen tarvittiin muutama matkapäivä kaikilla mantereilla.

Lontoon pörssistä yhtiö sai 300 miljoonaa euroa ja projekti lähti lentoon. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö listautui myös Helsingin pörssiin toukokuussa 2009 ja yhtiö sai nopeasti tuhansittain suomalaisia piensijoittajia. Suurin osa heistä kauhistelee nyt yhtiön euron pinnassa keikkuvaa kurssia. Ostohinta oli monilla ehkä keskimäärin neljän euron vaiheilla.

Rautakanslerin virasto

Perä johti kaivoksen rakennusprojektia rautakanslerin ottein. Tai paremminkin nikkelin karkeudella ja sinkin sitkeydellä. Hienovaraiseen henkilöstöjohtamiseen Perä ei ole paneutunut.

Hän on halki-poikki- ja pinoon -miehiä. Matkan varrella tuli sanotuksi asioita myös liian suoraan. Huumori on pohjalaista, sen ydintä joutuu joskus etsimään. Mutta on se siellä.

Omat puutteensa henkilöjohtajana Perä on avoimesti myöntänyt. Hän on asiajohtaja, joka on elementissään riehuessaan eturintaman ensimmäisessä poterossa, johon vihollisen tuli parhaiten osuu.

Perän yksityiselämästä ei ole paljonkaan tietoa. Harvoissa henkilöhaastatteluissa hän on puhunut enemmän työstä kuin perheestään. Perhe on seurannut miestä kaivokselta toiselle jo paljon ennen Talvivaaraa, sekä kotimaassa että maailmalla.

Riskinottajaa ei saa kahlita

Perä ei tykkää sääntelystä. Hän lähtee siitä, että se joka ottaa riskiä, luo työpaikkoja ja panee haisemaan saisi siihen mahdollisimman suuren vapauden. Se ei Perän mielestä tarkoita vastuuttomuutta. Suomessa on Perän mielestä paljon lainsäädäntöä ja poliittista ahdasmielisyyttä joka rajoittaa Talvivaaran lisäksi monia muitakin järkeviä liiketoimia.

Kun Perä siirtyi syrjään toimitusjohtajan paikalta alkuvuodesta 2012, moni talvivaaralainen henkäisi helpotuksesta. Lähinnä vain siksi, että useimmat kaipasivat rauhallisempaa tekemisen tahtia.

Uusi toimitusjohtaja Harri Natunen tulikin taloon aivan toisenlaisella mandaatilla kuin Perä oli omistajatoimitusjohtajana ollut. Natunen alkoi kehittää kaikkia projekteja talon sisällä. Perä oli roiskinut projektit liikkeelle.

Natusen aikana Talvivaara sai paljon aikaan. Ympäristöongelmia oli, mutta päästöt vähenivät isojen investointien ja toiminnan harjaantumisen ansiosta. Myös viranomaiset myönsivät sen. Vuodon jälkeen kukaan ei muista tätä.

Soppa kiehui yli laidan

Tänään Perä palaa toimitusjohtajaksi - toistaiseksi. Nyt ei tarvita roiskimista. Nyt on painuttava takaisin sinne etupoteroon, johon tulee tällä kertaa tykkitulen lisäksi myös vihollisten ilmaiskuja.

Mutta Perä ei aio takuulla perääntyä. Tiedotustilaisuudessa hän sanoi tyylilleen uskollisesti.

– Minä olen tämän sopan keittänyt, minä sen myös selvitän.

Perä tuli julkisuuteen nöyränä ja myönsi omat ja yhtiön virheet avoimesti. Muuta mahdollisuutta ei ollutkaan. Ympäristökatastrofi on vienyt ensimmäisen kerran 10 vuoden aikana yöunet, hän myönsi.

Marraskuun synkästä vuotoviikosta tulee kallis lasku. Perä joutuu reivaamaan suunnitelmiaan monella vuodella. Osinkoja ei maksettu 2012, siinä suunnitelma petti.

Perä täyttää pian 50 vuotta. Hänellä on vielä aikaa ja voimia. Jos henkilöhistoriasta haluaa oppia jotain, Talvivaara palaa vielä kestävälle tielle. Rautakansleri on palannut, mutta hänen on uudistuttava.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.