Mainos

Muistelmateos kuvaa Itä-Karjalan keskitysleirien kurjuutta

Muistelmateos antaa äänen Itä-Karjalan keskitysleirien lapsille. Suomalaisleireillä olleet vetoavat korvausasiassa presidentti Haloseen.

Nälkä, taudit, kuolema, pakkotyö, raippa- ja pamputusrangaistukset, vapautus, jatkuva epäluulo. Nämä seikat jäävät voimakkaina mieleen, kun lukee Itä-Karjalassa lapsuutensa viettäneiden entisten alaikäisten leirivankien muistelmia sotavuosilta 1941-44.

Tuona aikana Suomi miehitti suurta osaa Neuvosto-Karjalaa, Aunusta, Syväriä, Petroskoita, Äänisniemeä, siis alueita, jotka eivät koskaan olleet kuuluneet Suomelle. Itä-Karjalaan tultuaan suomalaismiehittäjät internoivat sinne jääneet siviilit, eli lähinnä naiset, lapset ja vanhukset, leireihin, joita ensi kutsuttiin keskitysleireiksi ja myöhemmin siirtoleireiksi.

- Leiriajasta päällimmäisenä muistona on kauhu ja kuolema ja nälkä. Ensimmäisenä leirivuotena ihmisiä kuoli surkeille lavitsoilleen ja ruumiit kannettiin pois, itkettiin, valitettiin, joku meni joskus järjiltään... Meillä oli aina nälkä! muistelee vuonna 1936 Petroskoissa syntynyt Lenina Pavlovna Makejeva.

Hän ja monet muut kertovat tarinansa kirjailija Marja-Leena Mikkolan kirjassa Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44 (Tammi). Entisten leirivankien kohtaloiden lisäksi Mikkola piirtää kuvaa alueen kulttuurista ja historiasta, mm. Pietari Suuren perustamasta Petroskoista ja tarunhohtoisesta Äänisniemestä.

Enimmillään leireillä oli noin 25 000 venäläistä, ja heistä kuoli suomalaisarvioiden mukaan 4 600-4 700. Suurimmilleen kuolleisuus nousi keväällä 1942, jolloin elintarviketilanne huonontui ratkaisevasti myös Suomessa.

Itä-Karjalan leireillä olleet vetoavat Haloseen

Suomalaisleireillä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana olleet venäläiset entiset lapsivangit vetoavat presidentti Tarja Haloseen ja Suomen eduskuntaan saadakseen korvauksia leiriajan aiheuttamista kärsimyksistä.

Asiasta kertoi entisten alaikäisten leirivankien yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja petroskoilainen Klavdia Njuppijeva, joka esiintyi Marja-Leena Mikkolan kirjan "Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44" julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

- Vetoomuksemme tavoitteena on korvausten maksaminen entisille suomalaisille vangeille, Njuppijeva totesi.

Hänen mukaansa tänä päivänä on vielä elossa noin 8 000 entistä suomalaisten keskitysleirien vankia. Entiset leirivangit ovat nyky-Karjalassa joutuneet vaikeaan tilanteeseen, koska pienien eläkkeiden takia he eivät aina pysty hoitamaan sairauksiaan tai hankkimaan kalliita lääkkeitä. Njuppijeva muistutti, että lähes kaikilla leirivangeilla on sairauksia, joista suuri osa johtuu leiriaikojen nälästä ja kylmyydestä.

- Meitä on elossa kolme sisarusta, ja meillä kaikilla on sydän- ja verisuonisairauksia sekä reumaattisia vikoja. Minulla on toisen luokan invaliditeetti, kertoi Njuppijeva, joka valmistui sodan jälkeen biologiksi ja maataloustieteiden kandidaatiksi.

Njuppijeva kääntyi entisten alaikäisten leirivankien korvausasiassa kymmenkunta vuotta sitten Suomen silloisen presidentin Martti Ahtisaaren puoleen vastausta milloinkaan saamatta.

(MTV3-STT)

(Seitsemän uutiset 06.04.2004).

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.