Naisteekkari väsyi syrjintään - vaihtoi alaa

Naisteekkareiden epäoikeudenmukainen kohtelu työelämässä on ollut viime aikoina paljon tapetilla. Tässä yhden heistä tarina.

Kirsi* valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1995, mutta naisteekkarin epätasa-arvoinen kohtelu tuli hyvin tutuksi jo opiskeluaikoina kesätöissä.

– Jo ensimmäisessä kesätöissä 1989 puhuttiin, että nämä ovat raskaita miesten töitä, ei tänne ole tyttöjä otettu. Kysyin kuitenkin, kuinka hän voi puhelimitse tietää, kuinka riski olen, Kirsi kertoo.

Kirsi sai työpaikan ja jalan mukavasti oven väliin hyvin miesvaltaisissa töissä, mutta moni naispuolinen kurssikaveri jäi ilman kunnollista harjoittelupaikkaa.

Opiskeluajasta Kirsillä ei ole pahaa sanaa sanottavanaan.

– Opiskelijapiireissä ja opinnoissa tytöillä oli ihan samat mahdollisuudet kuin pojilla ja kaikkia kohdeltiin tasavertaisina.

Seuraavan kerran Kirsi kertoo kokeneensa syrjintää, kun ei edennyt työtehtävissä.

– Olin todistanut pärjääväni duunareiden joukossa, mutta esimieheksi minua ei kurssikaveripoikien tavoin päästetty.

Kaikki eteni periaatteessa hyvin. Kirsin työtodistukset olivat aina kiitettävät ja työpanosta arvostettiin. Diplomityöpaikkakin aukesi heti.

Diplomi-insinööriksi valmistumisen jälkeen "oikeissa töissä" Kirsi huomasi, että samaa työtä tekevät miespuoliset vastavalmistuneet saivat parempaa palkkaa kuin hän. 

– Toimiminen miesvaltaisella alalla vaatii todellakin keskimääräistä enemmän kovanahkaisuutta, eikä sekään aina riitä, Kirsi toteaa.

Muutamista pettymyksistä huolimatta Kirsin ura eteni melko mukavasti äitiyslomaan asti.

– Palasin töihin kymmenen kuukauden jälkeen eivätkä asiat enää palanneet entiselleen. Minua siirrettiin osastolta toiselle ja esimiehet vaihtuivat useasti. Hain muutaman vuoden aikana kolme kertaa samaa paikkaa, johon olin mielestäni kaikkein pätevin hakija, mutta minut ohitti aina mieskollega, jolla ei ollut mitään kokemusta kyseessä olevista tehtävistä, Kirsi kertaa tapahtumia. 

Lopulta Kirsin mitta oli täynnä.

– Päätin, että en hae kyseisessä yrityksessä enää yhtään avautuvaa paikkaa ja sanoin itseni irti. Lähdin opiskelemaan toista tutkintoa.

Nykyään Kirsi toimii yrittäjänä alalla, jolla ei ole mitään tekemistä vuosien diplomi-insinööriopintojen kanssa.

– Nautin yrittäjyydestä enkä tätä enää muuksi varmaan vaihda. Joskus käy kuitenkin mielessä, kuinka hukkaan tyttöjen kallis koulutus menee. Samoin ihmettelen, miksi ne omat mukavat opiskelukaverit (miehet) kohtelevat meitä naisia töissä niin huonosti? Kirsi päättää tarinansa.

*Nimi muutettu haastatellun pyynnöstä.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.