Neuvoloissa liian vähän työntekijöitä

Valtakunnallisen selvityksen mukaan neuvolat eivät pysty niukkojen voimavarojen vuoksi tukemaan riittävästi erityistuen tarpeessa olevia perheitä.

Äitiys- ja lastenneuvoloissa on liian vähän työntekijöitä. Neuvolaselvityksen mukaan neuvolat eivät niukkojen voimavarojen takia pysty riittävästi tunnistamaan erityistuen tarpeessa olevia lapsia ja ja perheitä ja järjestämään heille tukea.

Näihin kuuluvat muun muassa riskiraskaudet, lasten oppimisvaikeudet ja psykososiaaliset ongelmat. Tuoreen selvityksen mukaan tuki olisi välttämätöntä terveyserojen vähentämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Myös terveydenhoitajista ja lääkäreistä puolet arvioi, että heidän työaikansa ei riitä lisäkäynteihin eikä erityistukea tarvitsevien ohjaamiseen.

Ennaltaehkäisevä työ edullinen tapa hallita kustannuksia

Johtaja Tapani Melkaksen mukaan neuvolatoiminta on kunnille kestävä tapa hallita kustannuksia.

Tämä on havaittu muun muassa Tampereella ja Raisiossa, missä ennaltaehkäisevä työ on nostettu kunniaan. Jos pulmiin tartutaan jo alkuvaiheessa, säästetään muun muassa lastensuojelussa ja mielenterveyskuluissa myöhemmin paljon.

-Väestö on eriarvoisessa asemassa palvelujen suhteen, selvitystä tehnyt tohtori Tuovi Hakulinen-Viitanen toteaa.

- Äitiysneuvolassa käy vuosittain 56000 äitiä. Mukana ovat usein myös puolisot.

- Lastenneuvola hoitaa 400000:ta lasta, jotka ovat 0-6-vuotiaita. Heidän kanssaan neuvolassa käy yli puoli miljoonaa vanhempaa. Yksihuoltajaperheitä on 40000. (Luvut ovat vuoden 2003 alusta).

- Neuvolassa kävijät eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan perheiden tarpeet ovat yksilöllisiä. Osa lapsista on terveempiä kuin koskaan.

- Toiset perheet puolestaan tarvitsevat tukea esimerkiksi parisuhteen ongelmien, mielenterveysongelmien tai päihteiden takia tai lapsen pulmien vuoksi.

- Asiantuntijat pitävät moniammatillista yhteistyötä olennaisena perheen auttamisessa.

- Vanhemmat ovat yleensä tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Palvelut ovat käyttäjille ilmaisia.

Neuvoloihin tarvitaan lisää henkilökuntaa

Monia perustehtäviinkään kuuluvia asioita, kuten imetysohjaus tai parisuhteen ja vanhemmuuden tukeminen, ei hoideta riittävästi. Uudelleen synnyttäjien määräaikaistarkastukset toteutuvat paremmin kuin ensisynnyttäjien.

Kotikäynnit ovat vähentyneet. Nykyisin kaksi kolmesta terveydenhoitajasta tekee kotikäynnin jokaiseen vastasyntyneen perheeseen. Vain kolme prosenttia tekee kotikäynnin jokaiseen vauvaa odottavaan perheeseen. Yli puolet kertoo tekevänsä kotikäynnin tarvittaessa. Suositusten mukaan kotikäynti tulisi tehdä kerran raskauden aikana ja kerran synnytyksen jälkeen.

Neuvolaselvityksen mukaan neuvoloihin tarvitaan kiireesti lisää työntekijöitä. Lisäksi johtaminen, lapsiperheiden palvelujen verkottuminen ja moniammatillinen yhteistyö kaipaavat lisäpanosta.

Äitiys- ja lastenneuvoloissa on suositusten mukainen määrä terveydenhoitajia noin kahdessa viidestä terveyskeskuksesta. Osalla terveydenhoitajista on jopa kolminkertainen määrä asiakkaita STM:n suosituksiin verrattuna.

Lääkäreitä on tarpeeksi joka kolmannessa äitiysneuvolassa ja lastenneuvoloista vain joka kymmenennessä terveyskeskuksista.

Henkilöstö innostunutta

Terveydenhoitajat ja lääkärit ovat innostuneita kehittämään ammattitaitoaan ja heillä on hyvä yhteistyö, mutta ajanpuute vaikeuttaa heidän keskinäistä neuvonpitoaan. Heillä on neuvolatyön lisäksi usein lukuisia muitakin tehtäviä.

Neuvoloissa on hoidettu hyvin lapsen ja vanhemman varhaisen vuorivaikutuksen tukemista. Lähes kaikki terveydenhoitajat on koulutettu siihen. Myös perhevalmennus on vakiintunut ja monipuolista.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti tänään ensimmäisen valtakunnallisen selvityksen neuvolatyöstä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella vuonna 2004. Vastaajia oli 1922.

(MTV3-STT)

(Seitsemän uutiset 04.01.2006)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.