Niinistö muistelmakirjassaan: ”En olisi selvinnyt ilman äitini uhrautuvaa omistautumista”

Sauli Niinistö huomioi äitinsä Hilkan erityisellä tavalla vuonna 2005 ilmestyneessä muistelmakirjassaan Viiden vuoden yksinäisyys.

Vuoden 2005 eduskuntavaalien jälkeiseltä ajalta hän muistelee äidiltään saamaansa apua kodin ja lasten hoidossa.

– Olin joutunut yöpymään Helsingissä vain kahdesti tammikuun jälkeen. Eräänä toukokuun alun iltana palaan taas päivän töistä, nyt myöhemmin kuin olin puhelimessa luvannut. Vain äitini on enää valveilla. Hän täyttäisi pian 80 vuotta, mutta se ei häntä äitinä vähennä. Hän tulee kun tarvitaan, ja lähtee vain tullakseen.

Kertoessaan kiintymyksestään kukkiin Niinistö kirjoittaa:

– Olen lapsesta asti tykännyt kukista ja niiden keräämisestä. Poikasena jo sinivuokon löytäminen oli valtavan riemun hetki. Kun sitten alkoi uskaltautua pihapiiristä kauemmas, aukesi uskomaton kevään maailma. Pienen puron töyräillä kasvoi kiurunkannuksia, käenrieskoja, keltavuokkoja ja kevätesikoita. Niitä piti tietysti kuskata äitiä ilahduttamaan. Eikä laatu yksin riittänyt - kukkia oli oltava paljon.

Kirjan loppusanoissa Niinistö antaa kiitoksen:

– Minulle läheisten ihmisten tuki oli tärkeä. En olisi selvinnyt ilman äitini Hilkka Niinistön uhrautuvaa omistautumista.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.