Niinistön ajatukset aiheuttavat harmaita hiuksia kokoomukselle

Kokoomuksen puoluekokouksen alla on syytä hiljentyä hetkeksi pohtimaan puolueen ja presidentti Sauli Niinistön välistä suhdetta. Kompleksia on ilmassa varsinkin mitä tulee turvallisuus- ja ulkopolitiikkaan - juuri kokoomuksen puoluekokouksen alla.

Maan politiikan, ulkopolitiikan ja yliopistomaailman rälssi pohti maanantaina Suomen turvallisuuspoliittista asemaa Ukrainan kriisin ja aggressiivisen Venäjän varjossa presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa.

Keskustelu oli valaisevaa ja tilaisuus hyvä. Suomi on menossa pikkuhiljaa suuntaan, jossa turvallisuuspolitiikan virallisesta linjastakin saa olla eri mieltä ilman että tulee mätiä kananmunia niskaan.

Kultarannassa mielipiteet seminaarin pääaiheesta eli Venäjästä ja sen myötä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä risteilivätkin laidasta toiseen. Yhdestä asiasta kukaan ei tosin ollut eri mieltä: Venäjän politiikka on muuttunut radikaalisti ja sen on syytä ottaa tosissaan. Millä tavalla, se on sitten puhujasta kiinni. Linja menee kutakuinkin kaiken kokeneiden ulkopolitiikan dinosaurusdiplomaattien, varovaisen Heikki Talvitien ja ultranatolaisen Jaakko Iloniemen välillä.

Mutta palataan kokoomukseen. Ja presidentti Sauli Niinistöön.

Kokoomuspolitiikot ovat näet joutuneet epämieluisaan turvallisuuspoliittiseen nurkkaan nykyisessä, ulkopoliittisesti oudossa tilanteessa.

Lähdetään nyt siitä, että perustuslain mukaan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Se tarkoittaa sitä, että jos Niinistö sanoo, ettei Natoon mennä, Natoon ei mennä. Ja Natoon Niinistö ei ole menossa, se on selvää viimeistään nyt. Sen sijaan kokoomuksessa Natoon menijöitä riittää niin että päät kolisevat, etummaisena puheenjohtaja- ja pääministeriehdokas Alexander Stubb.

Niinistön linnoittautuminen EU:n puolustuksen taakse saa kokoomuksen Nato-politiikoille kiukun kyyneleet silmiin. MTV:n viime perjantain erikoishaastattelussa Niinistö huomautti, että EU:n perussopimusten mukaan EU:n tulee kehittää yhteistä puolustusta ja nimenomaan suomalaisten velvollisuus on pitää asiaa esillä.

Niinistön mukaan kyseessä ei ole rinnakkaisorganisaatio Natolle. Naton nopean toiminnan joukot ja EU:n taistelujoukot ”voisivat jossain muodossa olla liki identtinen porukka - eri kokardilla vain”, kuten Niinistö totesi. Samassa yhteydessä Niinistö huomautti, että USA toivoo Euroopalta aktiivisempaa roolia oman puolustuksensa suhteen. Kultarannassa hän lisäsi, että jos armeijansa liki häivyttäneet EU-maat joutuvat nyt satsaamaan uudelleen sotaväen pystyttämiseen, EU:n yhteiselle puolustukselle on tässä tilanteessa ”momentum”. Tämä olisi myös Suomen etu.

Käytännössähän kyse on salahivuttautumisesta eurooppalaiseen Natoon eli malli, jota Niinistö viljeli jo vuoden 2006 presidentinvaalien alla.

Huvittavaa on, että Niinistön ajatuksenjuoksu avautuu kaikkein vähiten hänen oman puolueensa kokoomuksen kärkipoliitikoille ja politrukeille, niille, jotka menisivät tukka hulmuten vauhdilla Natoon. Nato-jäsenyys on kirjattu kokoomuksen puolueohjelmaan ja Jyrki Katainenkin (kok.) hehkutti pääministerin paikalta jäsenyyden iloja. Mutta kun jumalan asemaan kokoomuksessa noussut Niinistö kehottaa miettimään Nato-jäsenyyttä myös Venäjän kannalta (maaraja, Itämeri), voi kuvitella, miten kokoomuksen Nato-poliitikoilla sormet pusertuvat nyrkkiin - taskussa.

Sillä Niinistöä ei voi haukkua - ainakaan julkisesti.

Tehdäänpä ajatusleikki. Jos näkemykset, joita Niinistö nyt esittää, olisi esittänyt Niinistön edeltäjä Tarja Halonen, huutomyrsky olisi ollut valtava. Irvistelyn määrää ei voisi aliarvioida.

Mutta Niinistöä ei käy porvarin ilkkuminen.

Yksi sivujuonne on myös EU:n Venäjän vastainen pakotepolitiikka, jota linjataan joko ulkoministerien kesken tai viime kädessä pääministeripohjalta Eurooppa-neuvostossa eli EU:n huippukokouksissa.  Päätöksiä tehdään mm. siitä, keitä venäläispäättäjiä voidaan tavata. Voi kuvitella, miten paljon Niinistö sapettaa että presidentin tapaamisoikeuksia käsitellään ilman häntä, vaikka suhteessa Venäjään ja Suomen perustuslakiin asia kuuluu presidentille. No, puhelin on keksitty, ja sitä epäilemättä käytetään…

Mutta palataan kokoomukseen, joka valitsee puheenjohtaja-pääministerin lauantaina Lahdessa.  Niinistö-kokoomus -dilemmalla saattaa hyvinkin olla merkitystä, kuka paikalle valitaan näinä tuulisina aikoina.

Stubb on Nato-jäsenyyden suhteen suorastaan hyperaktiivinen, niin innokas, että Pohjanmaalla mies sidottaisiin puuhun vähäksi aikaa. Pohjanmaalta tuleva sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on sitten vähemmän innokas, joskaan hänen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta tuskin kukaan on koskaan kuullutkaan. Kolmas kilpailija, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on puhunut aiheesta selkeästi maltillisemmin.

Jos kokoomuksessa ei Niinistön turvallisuuspoliittiselle ajattelulle löydy ymmärtäjiä, niin muualta löytyy.

Eduskunnan puhemies, SDP:n Eero Heinäluoma on nykyään liki kaikissa asioissa Niinistön kanssa samoilla linjoilla. Heinäluoma ehti ensimmäisenä tukemaan Niinistön EU:n puolustukseen liittyviä ajatuksia ja myös talouspolitiikassa - esim. Euroopan keskuspankin roolin suhteen - herrat ovat liikkuneet toistuvasti samalla linjalla.

Jollakin rintamalla vanha aseveliakseli näyttää toimivan…

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.