"Ompelija-Elli" on Vuoden Isovanhempi

Helsinkiläinen romani Elli Palm on Vuoden Isovanhempi 2011. 77-vuotiaalla Ellillä on 8 lasta, 23 lastenlasta ja 22 lastenlastenlasta.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto haluaa kiinnittää Elli Palmin valinnalla huomiota vähemmistökulttuurien ja monikulttuuristen vanhuksien asemaan. Suomen omat vähemmistökulttuurit ovat syrjässä valtaväestön vanhuspalveluiden ohjauksesta ja neuvonnasta. Liitto korostaa, että kaikilla on oltava mahdollisuus hyvään vanhuuteen ja palveluiden saatavuuteen.

Romanileski Elli Palmin asunnossa Helsingin Kontulassa käy melkoinen hyörinä joka päivä. Ellin jälkikasvu asuu lähistöllä, Helsingissä ja Vantaalla, joten vuorovaikutus on päivittäistä. Lapsirakkaan Ellin luona käy päivittäin käy vähintään parikymmentä ihmistä, omien lasten lisäksi lastenlapset ja lastenlastenlapset. Ellin luona käy paljon myös lasten kavereita.

- Täällä ovet ovat aina auki, vieraanvarainen Elli kuvailee.

Lapset ovat tärkeitä

Elli on kotoisin Viipurista, josta hän joutui evakkoon 6-vuotiaana. Avioliitosta Väinö Palmin kanssa siunaantui 8 lasta, jotka ovat jo keski-ikäistyneitä. Vanhin lastenlapsistakin täytti juuri 40. Lastenlapsia on 23 ja lastenlastenlapsia on 22. Yksi lastenlapsista on kuollut. Leskenä Elli Palm on ollut kohta 11 vuotta.

- Isovanhemmuus merkitsee minulle hyvin paljon. Kaikki lastenlapset ja lastenlastenlapset ovat hyvin läheisiä minulle. He ovat koko ajan mielessä, Elli kuvailee.

Elli Palm toteakin, ettei hän katso, onko lapsi oma vai vieras. Kaikista pidetään yhtä hyvää huolta. Edelleen hän tekee päivittäin ruokaa noin parillekymmenelle ihmiselle, ja aina löytyy myös yösija tarvitsevalle.

- En nuku yhtäkään yötä yksin, aina täällä on yöpyjiä, Elli kertoo.

- Elli on teräsmummo, lastenlapset kuvaavat Elliä.

Elli Palm kiittelee sitä, että hänellä on hyvä terveys. Ainoastaan jalat ovat hieman heikkona nykyään. Hän ajaa edelleen autoa.

Romanikulttuurista tärkeä myös uusille sukupolville

Elli suree hieman sitä, että perinteinen romanikulttuuri on häipymässä. Omista lapsista kaikki eivät pidä romanivaatteita. Romanikulttuurin välittäminen uusille sukupolville on kuitenkin Ellin mielestä tärkeätä.

- Olisi tärkeää, että lapset oppisivat myös romanikulttuurin. Kyllä meillä keskenämme kotona on romanikulttuuri. Perinteet ovat mukana jokapäiväisessä elämässä. Lapsille opetetaan käyttäytyminen, pukeutuminen, ruokatavat, puhtaus. Ne tulevat automaattisesti. Kyllä perinteiset tavat ja arvot ovat tärkeitä romanikulttuurissa.

Elli Palm korostaa, että hän on halunnut kasvattaa omista lapsista kunnon kansalaisia. Hän on myös onnistunut tässä. Suomen Romaniyhdistyksen Tiina Pirttilahti korostaa, että suurin osa Ellin lapsista ja lastenlapsista käyvät töissä, pärjäävät mukavasti ja ovat menneet eteenpäin elämässä.

- Ellin antama kasvatus on antanut hyvän pohjan, josta on ollut hyvä lähteä liikkeelle, Tiina Pirttilahtikorostaa.

Elli on joutunut tekemään paljon työtä elättäessään omia ja välillä muidenkin lapsia. Vaikka oma mies kävi töissä, Elli ompeli hyvin paljon. Elli Palm tunnetaankin romanien parissa ”Ompelija-Ellinä”. Hienoja romanikankaita hän kävi aikoinaan useita kertoja hakemassa ulkomailta asti – koska Suomesta näitä kankaita ei saanut.

Nykyään Elli on tyytyväinen elämäänsä, mutta kaupunki ja valtio voisivat hänen mielestään tukea enemmän vanhuksia. Eläkkeet ovat pieniä, mutta vuokrat ovat isoja. Vuokrien lisäksi tulevat kaikki muut laskut. Pienillä eläkkeillä on vaikea tulla toimeen. Ompelijan töitä Elli tekee enää omalle tyttärelleen.

Kun Elliltä kysyy, mitä valinta Vuoden Isovanhemmaksi merkitsee hänelle, hän vastaa vaatimattomasti ”Ei tunnu erikoiselta”. Sen sijaan muut paikalla olevat sanovat yhteen ääneen:

- Se on iso asia koko perheelle ja me kaikki olemme ylpeitä Ellin puolesta!

Vahva nainen on jaksanut läpi kovan elämän

Elli Palm on joutunut kokemaan elämässään paljon vaikeuksia, mutta hän on vahvana ihmisenä jaksanut niiden yli. Evakkolapsi tuli perheensä mukaan Lahteen ja sieltä pääkaupunkiseudulle. Elämän kovuutta kuvastaa mm. se, että Elli ja Väinö joutuivat 50-luvulla asumaan yhden talven metsässä, teltassa 5 lapsen kanssa. Vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä, Elli joutui lisäksi kerjäämään lasten kanssa.

- Ei siihen aikaan romaneille annettu kunnon asuntoja, Elli kertoo.

Vähitellen Palmin perheen asuminen parantui, vaihe kerrallaan. Oli asunto, jossa ei ollut lämmitystä, tai asunto, johon tuli vain kylmä vesi. Monilapsinen Palmin perhe joutui asumaan yhden huoneen asunnoissa. Kahdeksan omaa lasta ja pari sukulaislasta mahtuivat nukkumaan lattialla.

70-luvun puolivälissä Suomen valtio muutti romanipolitiikkaa, ja romanit alkoivat saada kunnollisia asuntoja. Nykyisessään kerrostaloasunnossaan Elli on asunut 37 vuotta. Hän myös sanoo viihtyvänsä hyvin Kontulassa – palvelut ovat lähellä ja ihmiset mukavia.

Teksti ja kuvat: Kari Uittomäki

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.