Onnenpäivä yläasteella: Lapsi sai passittaa vanhemman kouluun

Helsinkiläisellä Pakilan yläasteella oli tänään koulupäivä, mutta moni oppilas jäi silti aamulla kotiin – luvan kanssa. Koulumatkalle lähti lapsen sijasta isä tai äiti.

– Ajattelin, että olisihan se vanhempien kiva nähdä, mitä nykykoulu on käytännössä, kertoo idean isä, koulun rehtori Mauri Leppänen.

Tällä kertaa lauantaitunneilla korvattiin itsenäisyyspäivän jälkeistä vapaapäivää. Leppänen kertoo vaalineensa perinnettä parikymmentä vuotta eri kouluissa.

– Tunneilla on ihan normaaliohjelma. Tarkoitus on näyttää arkea. Ensikertalaisia opettajia voi jännittää mutta vuosien saatossa he tottuvat. Myöskin vanhemmat jännittävät, Leppänen hymähtää.

Idean suosio oli ilmeinen, kun aamulla aulassa tulvi eksyneen näköisiä vanhempia. Jokaisen päivä noudatti jälkikasvun perjantai-iltapäivän ohjelmaa, joten toiset selvisivät taide- ja taitoaineilla kun toiset pääsivät hikoilemaan ranskan ja kemian tunneille.

Leppäsen mukaan valituksia ei ole kuulunut mutta kuvaamataito ja liikunta maistuvat vanhemmillekin usein matematiikkaa paremmin. Tosin eivät kaikille.

– Meillä molemmat joutuivat lähtemään kouluun, kun isoveli on ysillä ja pikkuveli seiskalla. Minä en saanut valita tänään lukujärjestystä, naurahtaa kuvaamataidon tunnilla sarjakuvaa taiteillut Pekka Järvinen.

Vanhemmat tuuraavat kiireisiä nuoria

Rehtorin mukaan yksi syy joustoon on nuorten kiireet. Viikonlopun koulupäivä tuottaa monelle päänvaivaa, jos samaan aikaan on kalliita harrastuksia tai pelejä, joista poissaolo tuottaa liikaa harmia. Näin oli muun muassa Miia Tuunasen perheessä.

– Nuorimmaisella oli oma peli, joten jommankumman vanhemman oli tultava. Isälle tuli toimitsijavuoro siihen peliin, joten minun oli lähdettävä.

Monessa perheessä keskustelu kouluunlähtijästä olikin hyvin yksipuolista.

– Se oli ilmoitusluontoinen asia, että faija lähtee sijaiskärsijäksi, toteaa liikunnanopettajan tiukassa kurissa hikoillut Timo Suutari-Jääskö.

– Ristiin, leveä, ristiin, leveä. Ja sitten toinen jalka edellä! Ilmavampaa! komentaa liikunnanopettaja iältään sekalaista oppilaskuntaa. Napakat otteet muistuttavat Suutari-Jääsköä omista kouluvuosista.

– Kyllä sillä oli vähän tuollainen samanlainen ote, ei päästänyt helpolla.

Seuraavaksi luvassa oli äidinkieltä.

– Voi olla, että tämä liikunta on silti parempi vaikka vähän hikoiluttaa.

Katso Jenny Matikaisen juttu (Seitsemän uutiset 19.1.2013)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.