Petri eli kolmekymmentä vuotta ilman ystäviä – pyöräilee nyt tuhat kilometriä auttaakseen muita

Autistisen Petri Virolaisen maanantaina startannut 1000 kilometrin hyväntekeväisyysmatka etenee hurjaa vauhtia. Reissu taittuu pyörällä kevyesti, mutta tärkeät vierailut vaikeavammaisten luona tuntuvat raskailta, asukkaiden kohtalot liian tutuilta.

– Kavereita ei monellakaan vammaisella ole. Ennakkoluuloista se johtuu. Monella on hyvin samanlaisia kokemuksia kuin mitä itselläni on.

Petri nimittäin tietää hyvin, miltä yksinäisyys tuntuu. Hänellä ei ollut yhtään ystävää kolmeenkymmeneen vuoteen. 

– Kyllä se kauheaa oli katsoa vierestä, kun toisilla oli kavereita ja heidän ovikellonsa soi yhtenään. Itse en kelvannut mihinkään paikkaan. Se sanottiin ihan suoraan, Petri muistelee.

Pahimmat ajat olivat alakouluiässä. Petri kohtasi niin vähättelyä kuin ilkeyttäkin.

– Kukaan ei esimerkiksi tullut siihen aikaan synttäreilleni. Kutsuin kaikki, kukaan ei tullut. En saanut edes mitään selityksiä. Lisäksi talvella tuli lumipalloja kohti – sarjatulena molemmin puolin tietä.

– Siinä kasvoivat muurit itsellekin ympärille, kun en luottanut keneenkään. 

Petrillä on selkeä viesti entisille kiusaajilleen ja samassa koulussa olleille.

– Te teitte todella väärin. Paha saa aina palkkansa. 

"Nyt heillä on edes yksi ystävä"

Petri ei kuitenkaan lannistunut. Hänen elämänsä muuttui, kun hän sai ensimmäisen kolmipyöränsä. Pyörällä Virolainen ajoi Keravalla sijaitsevaan vammaisten kerhoon ja sai ensimmäisen ystävän Jaakon. 

Petri painottaa, että koko yhteisön asenne pitää muuttua. Hänen mukaansa ihmisten ennakkoluulot usein estävät ystävystymistä vammaisten kanssa. 

– Erityisesti sellaisista vammaisista, jotka eivät pysty puhumaan, moni ajattee väärin, että he eivät ymmärräkään mitään. 

Todellisuudessa moni vammainen kaipaa kipeästi ystävää, jonka kanssa voisi tehdä ihan tavallisia asioita, vaikka soitella tai käydä elokuvissa.

– Kyllä käynnistäni on ilahduttu kovasti – siitä, että heillä on edes yksi ystävä. Olen saanut tällä matkalla kymmenkunta uutta ystävää – ja he ovat saaneet ystävän minusta – ja sosiaalinen media helpottaa yhteydenpitoa.

Petri kuitenkin muistuttaa, että kaikki vammaiset eivät pysty käyttämään tietokonetta, joten paras tapa ilahduttaa ja ystävystyä on mennä vierailulle päivätoimintakeskukseen tai asumispalveluyksikköön.

Mummolta kahvirahaa, kutsuja ruokapöytiin

Petri lähti liikkeelle maanantaina Keravalta, ja kilometrejä on kertynyt jo yli 200. Matkan varrella hän vierailee viidessätoista vaikeavammaisten päivätoimintakeskuksessa ja asumispalveluyksikössä.

Edessä oleva polku-urakka ei kovakuntoista miestä hirvitä.

– Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Yhtään ei tunnu jaloissa eikä selässä. Pyöräni soveltuu erinomaisesti pitkälle matkalle. Kova kunto täytyy kyllä olla, hän sanoo.

Muutama sadekuuro reissumiehen niskaan on tullut, mutta ne eivät ole matkaa hidastaneet.

– Ei ole paljon ravintoloita tarvinnut matkalta etsiä. Esimerkiksi yhden toimintakeskuksessa asuvan kaverin vanhemmat pyysivät minut tänään heidän kotiinsa syömään. 

Lisäksi Petri sai eräältä perheeltä turvaviirin pyöränsä taakse, jotta autot osaisivat ohittaa hänet sopivalta etäisyydeltä. Matkallaan Petri on todistanut esimerkillistä liikennekäyttäytymistä sekä autoilijoilta että muilta kulkijoilta – hauskoja tuttavuuksiakin on reitille osunut.

– Vähän aikaa sitten eräs vanhempi mummo pysäytti minut ja halusi antaa kahvirahaa, Petri nauraa.

Petri Virolaisen tavoitteena on saapua Ouluun 12. kesäkuuta. Seuraavana päivänä hän pitää Oulun torilla tiedotustilaisuuden "ystävyysmatkastaan" halki puolen Suomen. MTV.fi seuraa Virolaisen pyörämatkaa ja raportoi kuulumisista matkan varrelta.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.