Poliitikot menettivät vahvan valtion suojan

Ilkka Kanervan erottaminen kertoo politiikan ja historian tutkijoiden mukaan nopeasta poliittisen kulttuurin muutoksesta, jossa poliitikot ovat menettäneet vahvan valtion suojan. Taustalla on presidentin aseman heikkeneminen, Neuvostoliiton romahdus ja sen mukana yhdenmukaisuutta vaativan ulkoisen pakon poistuminen.

Valtio-opin lehtori Petri Koikkalainen Lapin yliopistosta katsoo, että suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa valtion asema ja uskottavuus on ollut perinteisesti melko vahva.

- Ehkä valtion vahvuus on säteillyt myös niihin henkilöihin, jotka tätä valtiollista valtaa ovat käyttäneet. Tavallaan se valtio-instituution arvovalta on suojannut poliitikkoja eri tavalla kuin Britanniassa, jossa brittiläisessä parlamentarismissa ja myös liberalistisessa ajatteluperinteessä valtio on ollut välttämätön paha, jota pitää erityisen paljon valvoa, Koikkalainen arvioi.

Vakavuus hälveni politiikasta

Tutkija Jussi Kurunmäki Tukholman yliopiston valtio-opin laitokselta arvioi, että Kanervan tapauksessa asia yritettiin pitää perinteiseen tapaan yksityisenä, mutta media teki sitä poliittisen pitämällä aihetta julkisuudessa. Kurunmäki näkee taustalla muun muassa Neuvostoliiton murenemisen ja yhtä pitävän ryhmän poliittisen asenteen hajoamisen.

- Siltä on hajonnut institutionaalinen selkärankakin muun muassa presidentin valtaoikeuksien vähentämisen myötä ja Euroopan unionin jäsenyyden myötä. Ei ole enää olemassa sellaista yhtä "me vastaan muut" asennetta, joka julkilausumattomasti tarkoitti Neuvostoliittoa, Kurunmäki sanoo.

Koikkalainen muistuttaa, että politiikkaa pidettiin kylmän sodan aikana vakavana asiana, elämän ja kuoleman kysymyksenä. Keskusteluilmapiiri oli konsensushakuinen ja yksimielisyyteen pyrkivä. Niissä oloissa poliitikkojen oli helpompi perustella, että inhimilliset heikkoudet jäävät tällaisten äärimmäisen vakavien kysymysten varjoon.

Ruotsi moralisoi, Suomi ei

Kurunmäki arvioi, että Suomessa ja Ruotsissa poliittinen kulttuuri on aika samanlaista, sillä Ruotsissakin on tabuja eli kuningashuonetta käsitellään vain viihdeosastossa, ei poliittisissa yhteyksissä. Erona hän näkee sen, että Ruotsissa helposti esitetään mielipiteitä muiden maiden politiikasta ja kannanotoista, mutta Suomessa ei.

- Se on varmasti seurausta pitkästä historiallisesta traditiosta, että ei ihan mihin suuntaan tahansa ryhdytä kommentoimaan asioita eikä näin ollen kommentoida myöskään omia tekemisiä silloin kun ne eivät liity siihen miten asioita hoidetaan, Kurunmäki sanoo.

Jyväskylän yliopiston yleisen historian vs. professori Pasi Ihalainen muistuttaa, että Suomessa oli vallalla vuoteen 1919 asti Ruotsin vallan aikana vuonna 1772 syntynyt valtiosääntö. Poliittinen kulttuuri alkoi Suomessa muuttua eduskuntauudistuksen yhteydessä sata vuotta sitten, mutta itsenäistymisen traagisten vaiheiden jälkeen vapaata keskustelua ja poliittisten päättäjien kritisointia ei juuri esiintynyt. Itsenäisen maan uusi valtiosääntö perustui kuningashaaveiden kariuduttua presidenttikeskeisyyteen.

- Oikeastaan vasta Koiviston aikana tai Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen alkoi nopea kehitys, joka on tullut yllätyksenä vanhemman polven poliitikoille, Ihalainen arvioi.

Malli tulee englanninkielisistä maista

Ilkka Kanervan tapauksen yhteydessä on julkisuudessa puhuttu länsimaisesta poliittisesta kulttuurista. Valtio-opin lehtori Petri Koikkalainen Lapin yliopistosta huomauttaa, että myös lännen malli on 1990-luvulta lähtien muuttunut. Englanninkielinen eli anglo-amerikkalainen kulttuuri on vahvoilla.

- Länsi on yhä selvemmin englanninkielisestä maailmasta peräisin olevaa. Siihen kuuluu brittiläinen enemmistöparlamentarismi ja brittiläinen puhekulttuuri, jossa hallitus ja oppositio värikkäästi ja viihdyttävästi sanailevat, Koikkalainen sanoo.

Nykyisin lännestä puhuttaessa puhutaan Koikkalaisen mielestä usein Natosta, jostain Yhdysvallat-vetoisesta tai poliittisissa ideologioissa vaikkapa kolmannen tien sosiaalidemokratiasta, jossa on Britannian entisen pääministerin Tony Blairin vaikutusta.

-Luulen, että monissa eurooppalaisissa maissa on tapahtunut vähän vastaavantyyppinen kehitys eli englanninkielinen maailma on pystynyt säätelemään poliittista agendaa aika voimakkaasti. Se korostuu, kun ideologinen päävaihtoehto eli sosialismi on kadonnut, Koikkalainen sanoo.

Englanninkielisen maailman roolin kasvu merkitsee Koikkalaisen mielestä, että demokratia-käsitteen monimuotoisuus on tavallaan uhattuna. Anglo-amerikkalaisesta maailmasta lähtöisin oleva läntisyyden malli saattaa olla muodostumassa hallitsevaksi. Ranskassakin lehdistö on aikaisemmin suojellut poliitikkojen yksityiselämää, ja vasta nykyinen presidentti Nicolas Sarkozy on ensimmäinen, jonka yksityiselämästä kirjoitetaan avoimesti.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.