Ratsastuskuolemat harvinaisia – onnettomuuden ennakointi vaikeaa

Vakavat esteratsastusonnettomuudet ovat harvinaisia. Erilaisissa ratsastus- ja hevosonnettomuuksissa kuolee Suomessa noin yksi ihminen vuosittain. Turmissa ei ole olemassa mitään yleistä mallia.

– Esimerkiksi 2000-luvun alussa oli liikenneonnettomuuksia, joissa oli hevonen mukana. Maastossa on myös sattunut vakavia onnettomuuksia, joissa ratsastaja on ollut yksin hevosen kanssa ja hevonen on säikähtänyt jotain. Viime vuosina hevosten hoitotilanteissa on sattunut onnettomuuksia, jotka ovat johtaneet kuolemaan, kertoo Ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall.

17-vuotias nainen kuoli eilen ratsastuskoulussa Koski TL:ssä Varsinais-Suomessa.

Turma sattui, kun kilpailuharjoituksessa ollut poni kompastui etujaloistaan 80 sentin korkuisen esteen puomiin. Ratsastaja lensi ponin selästä maahan ja jäi nurin kierähtäneen eläimen alle.

– En muista vastaavaa tapahtuneen kilpailutilanteessa koko sinä aikana, kun olen toiminut Ratsastajainliiton pääsihteerinä kuudentoista vuoden ajan, Sundwall sanoo.

Paikalla oli kaksi sairaanhoitajaa ja yksi lähihoitaja. Lisäksi paikkakunnan ensivasteryhmä saapui paikalle nopeasti, mutta tyttöä ei pystytty pelastamaan.

Ratsastajainliitto tarjoaa kriisiapua asianosaisille sekä tallilla että menehtyneen nuoren naisen opiskelupaikassa.

Turvavarusteet olivat asianmukaiset

Talli ja tallin pitäjä ovat Sundwallin mukaan erittäin kokeneita, ja radan oli suunnitellut koulutuksen saanut ratamestari. Kilpailuharjoituksessa ei hänen mukaansa tehty mitään poikkeuksellisella tavalla tai sääntöjen vastaisesti.

Kuolleella ratsastajalla oli päässään turvakypärä. Poliisin mukaan hänen varusteensa olivat muutenkin asianmukaiset.

Sundwallin mukaan 80 senttiä on esteratsastuksessa tavallinen korkeus ponille.

– Poneja on niin eri kokoisia, ne pystyvät hyppäämään paljon korkeampiakin esteitä. Tämä ei ollut mikään pikku poni, vaan tässä tapauksessa pienikokoinen hevonen.

Putoaminen tavallista

Lähes jokainen ratsastusta harrastava on pudonnut hevosen selästä, monet lukuisia kertoja. Sundwall arvioi, että Suomessa usea ratsastaja mätkähtää tänäänkin tantereelle, mutta yleensä putoamiset ovat vaarattomia.

Koulutuksessa käydään läpi, mitä pitää tehdä kun putoaa. Vaaratilanteiden ennakointi on kuitenkin vaikeaa, ja reaktioiden pitäisi toimia ilmalennon aikana sekunnin murto-osissa.

– Tietysti pitää varoa sitä, ettei joudu pudottuaan hevosen jalkoihin. Lisäksi pitäisi osata kaatua kierähtämällä pehmeästi niin kuin budolajien harrastaja, Sundwall sanoo.

Suurin osa luunmurtumista sattuu, kun ratsastaja yrittää pudotessaan ottaa kädellä tai jalalla vastaan.

Ratsastajien turvavälineet ovat kehittyneet nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähes kaikilla on nykyään päässään turvakypärä. Turvaliiviä käytetään yleisesti ja käytössä on myös turvajalustimia, jotka estävät sen, ettei putoava ratsastaja jää jalastaan roikkumaan.

Myös esteistä on tehty turvallisempia. Ne ovat aiempaa kevyempiä ja niissä on turvakannattimet, jotka laukeavat, kun hevoset osuvat niihin kavioillaan. Ratsastuskouluissa pohditaan lähiviikkoina varmasti tarkkaan, miten suojata ratsastajaa jäämästä kaatuvan hevosen alle.

Fred Sundwall sanoo, että Koski TL:ssä sattunut tapaus on äärimmäisen valitettava ja tapahtumat tullaan tutkimaan perin pohjin uusien onnettomuuksien ehkäisemiseksi.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.