Sairaaloiden lääkehoidon turvallisuutta varmennetaan

Lääkehoidon turvallisuutta sairaaloissa ja muissa hoitopaikoissa pyritään kohentamaan oppaalla. Oppaassa on määritelty muun muassa tarkemmin henkilöstön vastuut ja velvollisuudet.

Lääkehoidon turvallisuutta sairaaloissa ja muissa hoitopaikoissa pyritään kohentamaan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemalla oppaalla, jossa on määritelty mm. henkilöstön vastuut ja velvollisuudet sekä työnjako ammattiryhmien kesken.

Pari vuotta sitten kohua nostattaneiden lääkehoitovirheiden yhteydessä todettiin, että hoitopaikoissa tapahtuneita virheitä ei aina edes kirjata suunnitelmallisesti. Nyt käytäntöjä on tarkoitus ohjata siihen suuntaan, että virheistä myös opitaan ja lääkehoidon vaikutuksia myös huolella arvioidaan.

- Tavoitteena on, että ei odoteta potilaan valitusta, vaan rohkaistaan henkilöstöä kertomaan avoimesti sekä virheistä että läheltä piti -tapauksista, sanoo oppaan laatineen työryhmän puheenjohtaja Pirjo Pennanen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta.

Syyllisiä ei ole tarkoitus etsiä

Pennasen mukaan syyllisiä ei missään tapauksessa ole tarkoitus etsiä. Kyse on ilmapiiristä, asioista ei varmasti puhuta, jos on pelättävissä syyllistämistä. Yleensä potilaatkin antavat anteeksi avoimesti myönnetyt virheet, sen sijaan piilottelu johtaa helpommin jatkotoimiin, arvelee Pennanen.

Noin joka sadas potilas joutuu kokemaan hoidossaan jonkun vakavamman haitan ja puolet näistä haitoista liittyy lääkehoitoon, sanoo Pennanen.

Käytännössä virheitä sattuu eniten lääkkeiden jakamisessa. Potilas voi saada väärät lääkkeet esimerkiksi, kun potilaiden paikkoja on vaihdettu. Myös liuosten laimennusvirheitä on sattunut. Ohjeet voidaan tulkita väärin ja antaa esimerkiksi kerran viikossa annosteltavaa lääkettä kerran päivässä.

Esimiesten huolehdittava riittävästä työvoimasta

TEO ja lääninhallitukset ovat havainneet valvonnassaan, että käytännöt ovat olleet aika epäyhtenäisiä. Myös työpaikoilla on kaivattu yhtenäistä ohjeistusta. Pennasen mielestä on ihan oikeutettua kysyä, mistä työssään on vastuussa.

Oppaan mukaan lääkäri vastaa lääkkeen määräämisestä ja siten lääkehoidon kokonaisuudesta. Terveydenhoitajat, sairaanhoitajat ja kätilöt vastaavat lääkehoidon toteuttamisesta lääkärin määräysten mukaisesti. Lääkehoidon koulutusta saaneet lähihoitajat voivat jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiksi annoksiksi ja antaa potilaalle suun kautta otettavia lääkkeitä. Lähihoitaja voi myös pistää lääkkeen ihon alle tai lihakseen, jos hänelle on myönnetty siihen kirjallinen lupa ja hänen osaamisensa on varmistettu.

SuPerin ammattiasiainsihteeri Raija Moilanen on tyytyväinen siihen, että oppaassa lähihoitajia ei ole rajattu lääkehoidon ulkopuolelle. Tällaista on ammattikunnan piirissä pelätty, ja joillakin työpaikoilla näin on lääkelakiin vedoten tehtykin

Oppaassa korostetaan myös esimiesten vastuuta. Esimiesten on varmistettava, että lääkkeitä jakavilla on tähän tehtävään tarvittavat tiedot ja taidot. Heidän on myös huolehdittava lääkkeitä jakavien työoloista ja riittävästä henkilöstöstä.

Opas tulee sitovaksi vasta käytännön kautta

Epäselvyyksiä on ollut myös lupakäytännöistä eli siitä mihin tehtäviin kunkin työntekijän valtuudet riittävät. Pennasen mielestä lupajärjestelmän pitäisi olla niin läpinäkyvä, että luvat ovat työpaikalla kaikkien tiedossa.

- Kun tulee uusia työntekijöitä työpaikalle, esimiehen on selvitettävä, mihin heidän ammattitaitonsa riittää, sanoo hallitusneuvos Pekka Järvinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Opas ei Järvisen mukaan ole sinänsä oikeudellisesti sitova, mutta siitä tulee sitova käytännön kautta. Kun ohjeistus vakiintuu hyväksi hoitokäytännöksi, niin siitä poikkeaminen voidaan katsoa hyvän hoitokäytännön vastaiseksi, sanoo Järvinen.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.