Silakanpyynti sai jatkoaikaa

Silakan ammattimainen kalastaminen ja myynti sallitaan Itämerestä Suomessa ja Ruotsissa näillä näkymin vuoden 2006 loppuun. Sen jälkeen Euroopan unioni tarkastelee asiaa uudelleen ja tekee päätökset jatkosta.
Suomen jatkoajan ehtona on se, ettei Suomesta myydä Itämerestä saatua kalaa muihin EU-maihin kuin Ruotsiin. Sen sijaan myynti kolmansiin maihin on sallittua. Suomesta viedään silakkaa mm. Viroon ja Venäjälle. Rehuksi silakkaa ei saa käyttää missään EU-maassa. Suomi saa poiketa säännöstä sikäli, että meillä sallitaan silakan syöttäminen rehuna turkiseläimille.

Itämeren kalojen dioksiinipitoisuuksia EU aikoo pitää silmällä vuosittain otettavilla näytteillä. Dioksiini saattaa ihmisessä aiheuttaa syöpää. Sitä on yli raja-arvojen varsinkin suurissa ja vanhoissa kaloissa. Itämerestä tai Suomenlahdesta kalastettua silakkaa tai lohta ei suositella ruokapöytään joka päiväksi.

Asia lyötiin lukkoon varhain tänään jäsenmaiden pysyvien edustajien komiteassa Brysselissä. Asetus on hyväksyttävä vielä ministerineuvostossa, mutta sen pitäisi enää olla pelkkä muodollisuus.

Ministeri Kimmo Sasi on tyytyväinen saavutettuun ratkaisuun. - Mikäli komission ehdottama dioksiinipitoisuuden enimmäismäärä vahvistettaisiin sellaisenaan, sen kansanterveydelliset vaikutukset olisivat Suomen väestölle voittopuolisesti kielteisiä, ministeri totesi. Rasvainen kala ja erityisesti silakka on tärkeä ikääntyneen väestön D-vitamiinin lähde. Kalasta saadaan noin 60 % ravinnon mukana tulevasta D-vitamiinista.

Vaarana oli ministeri Sasin mukaan myös, että ammattikalastus ja kalanjalostus ja -kauppa joutuvat vakavaan taloudelliseen kriisiin. Silakanpyynnin kiellon vaikutukset ulottuisivat myös pyydysteollisuuteen ja matkailukalastukseen, ministeri toteaa. Sasin mukaan silakka on suomalaista perinneruokaa. Siksi kysymys pyyntikiellosta oli Suomelle tärkeä kansallinen kysymys.

Suomen ja Ruotsin tulee siirtymäkauden aikana huolehtia kuluttajien ja erityisesti riskiryhmien suojelusta kansallisin syöntisuosituksin. Suomi ja Ruotsi joutuvat lisäksi toimittamaan komissiolle vuosittain tiedot dioksiinipitoisuuksien seurannasta sekä toimenpiteistä, joilla kuluttajien dioksiinialtistusta on pyritty vähentämään. Ennen asetuksen voimaansaattamista Suomi esittää lisäksi selvityksen kalojen jäljitettävyydestä.

Komission asetusehdotuksessa annetaan enimmäispitoisuudet useille elintarvikkeille mm. useimmille lihoille, kalalle, maidolle, munille sekä rasvoille ja öljyille. Suomi ja Ruotsi saivat poikkeuksen kalaa koskevaan osuuteen. Suomelle ja Ruotsille myönnettyä poikkeusta arvioidaan asetuksen yleistarkastelun yhteydessä

Välimeren kaloista ei tutkimuksia


Silakan ja lohen kalastaminen Itämerestä joutui liipasimella, kun EU ryhtyi tekemään asetusta dioksiinin
enimmäismääristä elintarvikkeissa. Tiukat raja-arvot olisivat pudottaneet Itämeren kalat kauppojen tiskeiltä ja suomalaisista ruokapöydistä. Suomi on puolustautunut silakan ja lohen pyyntiään vetoamalla kalan syönnin kansanterveydelliseen hyötyyn. Kalan syönnin lopettamisesta olisi terveydellisesti enemmän haittaa kuin niissä olevista dioksiineista.

Itämeren kalojen dioksiinipitoisuuksia on tarkistettu kymmenien vuosien ajan. Viimeisen vuosikymmenen aikana niiden dioksiinipitoisuudet ovat pudonneet puolella. Esimerkiksi Välimerestä saatavia kaloja ei ole missään vaiheessa tutkittu yhtä tarkasti. Eräät asiantuntijat epäilevätkin, että niistä saattaisi löytyä huomattavasti suurempia dioksiiniarvoja kuin Itämeren kaloista.

Jos silakan ja lohen ammatillinen kalastaminen olisi kielletty Itämerestä ja Suomenlahdesta, se olisi tietänyt noin puolelle Suomessa ammatikseen kalastavalle töiden loppumista. Ruotsissa kokonaan tai täysin ilman ammattia olisi jäänyt noin 500 kalastajaa.

(MTV3-STT)

(Huomenta Suomi 22.11.2001)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.