TV-Opas

Snowcross – hurjapäiden hommaa

Alahärmän Power Parkissa pöllyää sunnuntaina lumi tavallista voimallisemmin. Meneillään on Snowcrossin SM-osakilpailu, joka on kerännyt kelkkoineen paikalle niin veteraaneja, naisia, junioreita kuin kovan luokan pro-joukonkin.

Vaikka Aki Pihlajalla on plakkarissaan jo yksi EM-mestaruus ja viime vuoden SM-voitto, hän hymyilee lunkisti varikolla ajettuaan juuri melko ylivoimaisella vauhdilla ensimmäisen erän voittoon.

- Viidestoista kausi on menossa ja viime aikoina on tullut jo voittojakin, myhäilee Pihlaja.

Kaikki lähti pienen pojan unelmasta.

- Pikkuisena käytiin kelkkakisoja katsomassa, sieltä sain sytöt. Sain sitten mahdollisuuden harrastaa ja oman kelkan, siitä se lähti, muistelee Pihlaja.

Laji näyttää varovasti arvioiden hurjalta. Kaksikymmentä kelkkaa starttaa radalle yhtä aikaa ja ryysiksessä usein joku jää jalkoihin. Ensimmäisessä lähdössä Pihlaja lentää reunan yli kun kelkka tarttuu toisen kelkan suksiin. Hän pitelee päätään hetken aikaa, mutta on jo kärppänä mukana muutaman minuutin päässä odottavassa uudessa lähdössä.

- Kyllähän nämä aina välillä harmittaa… Mutta kun voitto tulee, tuntuu hyvältä, hymyilee Lapin moottorikelkkailijoiden ylpeys Rovaniemeltä.

Hulluutta, rohkeutta, raivoa

Pro-sarjassa kisaavaJuuso Loukko ampaisee myös kärkisijoille ensimmäisellä kierroksella. Hänenkin taustallaan on kisaaminen lapsesta saakka: perheessä myös veli ja sisko ovat kilpailleet lajin parissa. Loukko tietää, miten hyvä snowcross syntyy.

- Siinä pitää saada adrenaliinia vereen ja raivo päälle! Kun tuossa lähtösuoralla on, siinä on pakko saada se raivo päälle - sitten ensimmäiseen suoraan ja kurviin ja kaasu pohjaan! Ja vetää tunteella niin lujaa kun vain tohtii ja pystyy, paljastaa Loukko.

Pihlaja kertoo samat menestymisen salat.

- Kyllähän se aggressiivisuutta vaatii - ja päättäväisyyttä. Tietenkin myös iloista meininkiä ja rentoa ajamista, että jaksaa loppuun asti ajaa, sanoo Pihlaja.

Missä sitten menee rohkeuden ja uhkarohkeuden ero? 

- Kyllä siinä terve järki pitää olla mukana. Liian uhkarohkealla hypyllä menee oma ja kaverinkin ajo pilalle, ohjeistaa Pihlaja.

Mutta – aivan tasainen taatiainen ei tähän lajiin edes lähtisi.

- Vähän pitää olla päässäkin pientä hulluutta, että tohtii vetää… Kun lumi lentää ja juuri mitään ei näe ja lasit on täynnä sohjoa ja sinne vain pitää ajaa ihan täysiä hyppyriin… kuvailee Loukko.

Myös naiset innostuneet

Snowcrossia on harrastettu Suomessa tosimielessä 1980-luvulta lähtien. Pohjois-Amerikassa vankan jalansijan saanut laji on villinnyt väkeä Suomen, Ruotsin ja Norjan lisäksi myös Kanadassa, Venäjällä ja Virossa.

- Tietenkin maissa, joissa lunta riittää. Mutta vaikka meilläkin on 700 kelkkailijaa Etelä-Pohjanmaan Moottorikelkkailijoissa, vain pieni osa lähtee tähän lajiin mukaan, kertooJuha Pöntinenseurasta.

Naisten lähdössä on mukana täysi rivistö, mutta vauhti on hiukan vaatimattomampi kuin miehillä. Mutta juuri vaativuutensa vuoksi laji kiinnostaa.

- Kyllä! Koska tämä on raskas ja hauska laji, jota pitää treenata paljon, sanoo Pietarsaaren Moottorikelkkailijoita edustava Lin Sjöberg.

Silloin kun ei ole lunta, harjoitellaan muuten.

- Kuntosalilla, pyöräilemällä, lenkkeilemällä… Tähän tarvitaan kova kunto, nauraa Sjöberg.

Juuso Loukko tietää, että kahden päivän kisaviikonloppu tuntuu jäsenissä monta päivää. Ankara tärytys ja hyppyrit vievät voimat käsivarsista ja reisistä.

- Kyllä siinä maanantai, tiistai ja keskiviikko menee palautumiseen, nauraa Juuso Loukko.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.