Sokli uinuu talvisessa erämaassa – Yaran pehtoori valvoo autiota tukikohtaa

Soklin kaivoksen avaaminen Savukoskella Itä-Lapissa jakaa kuntalaisten mielipiteet. Vastakkain ovat sadat uudet työpaikat, porotalous sekä liikenne- ja ympäristöhaitat.

Soklin omistava norjalainen Yara on luvannut tänä vuonna periaatepäätöksen Soklin kohtalosta. Yhtiö on tutkinut malmiesiintymää vuodesta 2007 alkaen. Suurimmat kairaukset päättyivät jo 2013 ja pian on johtopäätösten aika.

Investoinnin suuruus olisi noin miljardia euroa, josta 140 miljoonaa on arvioitu hupenevan liikennejärjestelyihin. Itä-Lapissa odotellaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

- Mihinkään investointeihin me ei vielä lähdetä. Suunnittelu etenee ja valmistelemme lähinnä kaavoitusta, muotoilee kunnanjohtaja Antti Mulari.

Tukikohta majapaikkana

Teuvo Karpeeki on pyörinyt lähes 50 vuotta Soklin fosfaattimalmion päällä. Mies meni alueelle töihin ensimmäisen kerran tammikuussa 1968. Työtehtävät ja työnantajat ovat vaihtuneet moneen kertaan.

- Hyvää tavaraa, Siilinjärven fosfaattiin nähden nelinkertainen pitoisuus, Karpeeki muistuttaa hypistellessään Yaran viimeisiä kairausnäytteitä.

Soklin tukikohdan rakennukset uinuvat nyt erämaassa. Karpeeki katsoo Yaran pehtoorina paikkojen perään ja huoltaa niitä talvisin moottorikelkalla.

- Pietään vaan jollakin tavalla pystyssä tätä tukikohtaa ettei romuttuisi ihan kokonaan. Väliaikaisina asuntoinahan nämä vielä menee.

Sokli on vuosikymmenten aikana kokenut monenlaista. Parhaimmillaan 1970-luvulla näytti, että toiminta lähtee käyntiin kun koerikastamo rakennettiin. Muutamassa vuodessa silloiset omistajat heittivät pyyhkeen kehään.

Seuraavaksi Soklissa puhutti uraani ja sitten valtion päätös myydä Kemiraan kuulunut alue Yaralle monien mielestä pilkkahinnalla.

Malmia sadaksi vuodeksi

Soklin fosfaattiesiintymä on valtava, mutta se on myös syrjässä. Talvella perille ei ole edes aurattua tietä. Vanhan tukikohdan pihasta malmiesiintymälle on noin kolme kilometriä.

Malmia kaivettaisiin noin seitsemän miljoonaa tonnia vuodessa avolouhintana noin kolmen neliökilometrin alueelta. Suunniteltu tuotanto olisi 1,5 miljoonaa tonnia fosfaattirikastetta vuodessa.

- Parasta pehmeää malmia on ehkä 40 metriä, ja sitä riittää ainakin pariksi vuosikymmeneksi. Sitten on vähän laimeampaa ja sitä voi olla sadaksi vuodeksi, Karpeeki pohtii.

Korvatunturin takana piilossa

Venäjän rajalle kaivosalueelta on toistakymmentä kilometriä ja kaikkien tuntemalle Korvatunturille noin 30 kilometriä. Lähiseudulla ei ole asuttuja taloja. Ensimmäiset ympärivuotiset asukkaat löytyvät Tulppiosta ja Ruuvaojalta.

Karpeeki ei yhtiön miehenä halua ottaa tiukkaa kantaa kaivoksen perustamiseen.

- Täällä ollaan koskemattoman luonnon keskellä. Olen ymmärtänyt, että täällä oltaisiin ympäristöasioissa tarkempia kuin muualla, Karpeeki sanoo hiljaisella äänellä. 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.