Sotamuistomerkit paljastuivat perättömiksi

Monet Suomen sodan muistomerkit ovat paljastumassa historiallisesti perättömiksi. Monista väitetyistä taisteluista ei löydy merkintöjä arkistolähteistä. Muistomerkkejä onkin pystytelty 1800-luvulta peräisin olevien kansantarinoiden pohjalta tai isänmaallisuuden vimmassa.

Luikonlahden kylällä uskotaan vahvasti, että vuonna 1808 kylän läpi virtaavalla Melttusvirralla Ruotsin ja Venäjän armeijat tappelivat ankarasti. Melttusvirran taistelut saivat muistomerkin 1960-luvulla.

- Kyllä minä uskon ainakin siihen, että tässä on käyty taisteluja. Ne ovat voineet olla pienempimuotoisia, mutta uskon, että taistelut on käyty, sanoo Markku Virrantalo Luikonlahden kyläyhdistyksestä.

Sotahistorian tutkijan Jukka Partasen tuomio on kuitenkin tyly.

- Meillä on käytettävissä erittäin hyvät arkistolähteet sekä venäläisten puolelta että ruotsalaisten puolelta. Ne todistavat aivan kiistatta, että paikalla ei ole yksinkertaisesti tapahtunut yhtään mitään.

Lieksan Vuonislahden taistelun muistomerkki tököttää seurojentalon pihassa. Kivipaasi kertoo, että paikalla talonpojat kukistivat venäläiset sissipäällikkö Olli Tiaisen johdolla.

Historiantutkija Partanen tyrmää tämäkin väitteen:

- Venäläiset kävivät kääntymässä virran takana ja palasivat takaisin, eli ei tässä mitään taistelua ole käyty, Partanen sanoo.

Sissipäällikkö Tiaisesta juuri näytelmän kirjoittanut Heikki Turunen epäilee tutkijoiden tulkintoja. Kirjailijalla on myös teoria miksi kotikylän taistelua ei löydy sotapäiväkirjoista.

- Venäläisten raportithan tiedetään. Niihin ei ainakaan pitäisi uskoa - tottakai ne valehtelee. Eihän venäläiset ole ilenneet tunnustaa keisarille, että he eivät pärjänneet metsäläisjoukolle Lieksan saloloilla, Turunen toteaa.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.